Mä luhistuin eilen

Endless Sacrifice

Aktiivinen jäsen
08.06.2006
7 728
1
36
En ymmärrä mikä mulle tuli. Suht yhtäkkiä mä olin siinä kunnossa että vaan itkeä vollotin pöydän alla. Oli meillä miehen kanssa pientä kinaa, mutta ei mitään vakavaa.
Mun pää ei ilmeisesti kestä tätä kotona oloa. Vieläkin on itku herkässä.
 
:hug:
sellasta se on - kun kerää tarpeeks paineita pään sisälle ja pahaa oloa niin siihen ei sitten välttämättä paljoa vaadita, että romahtaa.
Koita jaksaa etsiä - yhdessä miehen kanssa - nyt joku ratkaisu tohon tilanteeseen.
 
:hug: Tuttu tunne aina toisinaan. Ihana hoitaa lapsia kotona, mutta ihana se on sitten töihinkin lähteä. Sitä odotellessa kun pikkuneiti 1 1/2 - 2vee asti pääsisi niin raskisin jo ehkä tarhaan viedä. On tässä tullut jo kotona 3 1/2 vuotta oltuakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja darkstarmama:
:hug: Tuttu tunne aina toisinaan. Ihana hoitaa lapsia kotona, mutta ihana se on sitten töihinkin lähteä. Sitä odotellessa kun pikkuneiti 1 1/2 - 2vee asti pääsisi niin raskisin jo ehkä tarhaan viedä. On tässä tullut jo kotona 3 1/2 vuotta oltuakin.

Se tässä onkin osa ongelmaa, kun ei ole niitä lapsia hoidettavana. Lapset on eskarissa ja koulussa.

Hirveesti mulla olis hommia mitä pitäis tehdä, mutta en vain saa aikaiseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Endless Sacrifice:
Alkuperäinen kirjoittaja darkstarmama:
:hug: Tuttu tunne aina toisinaan. Ihana hoitaa lapsia kotona, mutta ihana se on sitten töihinkin lähteä. Sitä odotellessa kun pikkuneiti 1 1/2 - 2vee asti pääsisi niin raskisin jo ehkä tarhaan viedä. On tässä tullut jo kotona 3 1/2 vuotta oltuakin.

Se tässä onkin osa ongelmaa, kun ei ole niitä lapsia hoidettavana. Lapset on eskarissa ja koulussa.

Hirveesti mulla olis hommia mitä pitäis tehdä, mutta en vain saa aikaiseksi.

Voi. :hug: Jospa piristät itseäsi jollain kivalla ja koetat rentoutua ja kokeilet sitten uudestaan kun on parempi mieli aloittaa hommat? Anteeksi kun heti ajattelin että siellä nyt joku muukin kotiäiti töihin kaipailee, tää kun on mulla välillä itelläni niin voimakas tunne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja darkstarmama:
Voi. :hug: Jospa piristät itseäsi jollain kivalla ja koetat rentoutua ja kokeilet sitten uudestaan kun on parempi mieli aloittaa hommat? Anteeksi kun heti ajattelin että siellä nyt joku muukin kotiäiti töihin kaipailee, tää kun on mulla välillä itelläni niin voimakas tunne.

Mut on lomautettu eli töihin kaipailen kovasti. Vaikka mun kotiäitiydestä onkin jo 4v aikaa niin muistan sen tunteen hyvin ja nyt ollaan aika lähellä sitä. Tosin silloin mä en antanut itselleni mahdollisuutta murtua.
 
miks oot kotona? itte lomautettu ja kaipaan töihin. tuntuu et täällä kotona vaan siivoo ja siivoo kohta on ittekkin rätti. plääh. ja vielä toi raha asia liitosta ilmoitettiin et käsittely aika on kuusi viikkoa ja siitä vielä kaks viikkoa kun rahat on tilillä, siis maaliskuun puolessa välissä tulee eka raha. siihen saakka eletään pyhällä hengelle ja rutataan laskuja kaapin perälle
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
miks oot kotona? itte lomautettu ja kaipaan töihin. tuntuu et täällä kotona vaan siivoo ja siivoo kohta on ittekkin rätti. plääh. ja vielä toi raha asia liitosta ilmoitettiin et käsittely aika on kuusi viikkoa ja siitä vielä kaks viikkoa kun rahat on tilillä, siis maaliskuun puolessa välissä tulee eka raha. siihen saakka eletään pyhällä hengelle ja rutataan laskuja kaapin perälle

Lomautettuna minäkin
 
Mitens teillä menee nuo aamut? onko kouluun pitkä matka? Ja kuljetatko itse vai miten?

Mu tuli heti mieleen, että vaikket kertonutkaan mitään teidän päivästä, että pitäiskö sun saatella lapset kouluun ja jatkaa lenkkiä tms.. Se useimmiten niiiiin paljon piristää, kun aamusella ensin reippailee..

Mä olen 1,7v pojan kanssa kotona, kun koululainen ja eskarilainen lähtee ja monasti tuntuu siltä että pää hajoo, mut eipäs se sitten hajookkaan kun ollaan ja kuljeksitaan ja touhutaan pihalla ensin. Nytkin on päikkäreillä ja yritän käyttää hyödyksi nyt tämän "oman ajan". Mies on viikot kokonaan poissa kotoa, reissuhommissa.

Jaksamista! :-)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jonnakar:
Mitens teillä menee nuo aamut? onko kouluun pitkä matka? Ja kuljetatko itse vai miten?

Mu tuli heti mieleen, että vaikket kertonutkaan mitään teidän päivästä, että pitäiskö sun saatella lapset kouluun ja jatkaa lenkkiä tms.. Se useimmiten niiiiin paljon piristää, kun aamusella ensin reippailee..

Mä olen 1,7v pojan kanssa kotona, kun koululainen ja eskarilainen lähtee ja monasti tuntuu siltä että pää hajoo, mut eipäs se sitten hajookkaan kun ollaan ja kuljeksitaan ja touhutaan pihalla ensin. Nytkin on päikkäreillä ja yritän käyttää hyödyksi nyt tämän "oman ajan". Mies on viikot kokonaan poissa kotoa, reissuhommissa.

Jaksamista! :-)

Koululle on 1km ja eskari menee joka aamu klo 9 koululle, mä vien tai sit pääsee naapurin kyydissä ja toimii siis toisinkin päin että jos mä vien niin vien naapurinpojan samalla. Esikoinen kävelee itse jos menee kymmeneen, ysiin mennessä pääsee mun kyydillä ja kasin aamuina mies on pystynyt toistaiseksi viemään.

Munkin mies tekee paljon reissu hommia (pahimmillaan 4 viikkoa poissa), mutta viime aikoina on ollut onneks vaan kotimaan reissuja.

Ulkoilu ei toimi mulla, kädestä vaan iho reipeilee tuskaa tuottaen. Oon yrittäny kuntoilla kotosalla sit kun lapset on saatu koululle.
 
Toi kamelin selän katkaissut kina koski kotitöiden tekemistä. Eli onko teidän mielestä reilua ajatella että kotityö jaetaan sen mukaan kuinka paljon vapaa-aikaa kummallekkin jää. Tällä kertaa siis sain kiukuttelua siitä kun en ollut siivonnut, mutta toisaalta tein kaikki lumityöt viime viikolla. Lumityöthän on kuitenkin melko raskasta puuhaa, ja mä olen surkeassa kunnossa sekä lisäksi nivelvaivainen (polvi, ranne ja olkapää vaivanneet viime aikoina). Joten olin siis tehnyt fyysisesti raskasta puuhaa enkä yksinkertaisesti enää jaksanut siivota. Varsinkin kun ruoanlaitto ja pyykinpesu menee mun tärkeysjärjestyksessä ohi siivouksen.
 

Yhteistyössä