Mä kyllä väitän että

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt uraäiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väsynyt uraäiti

Vieras
vaikka käyn työssä niin en ole sen parempi äiti kuin jos olisin kotona. Olen aivan rättipuhki työpäivän jälkeen (lähinnä henkisesti). En minä ainakaan jaksa työpäivän jälkeen leikkiä lasten kanssa vaan kaikki aika menee kodin askareitten parissa ja taas sitten valmistautumaan seuraavaan työ- ja hoitopäivään. Joku kun väitti, että työssäkäynti on hyvä juttu, että jaksaa sitten paremmin lasten kanssa. Kyllä mä väitän, että olisin paljon parempi äiti, jos saisin olla rauhassa kotona lasteni kanssa eikä ois tätä joka hel..tinpäiväistä työ- ja päiväkotirumbaa :/ Viikonloput ovat niin lyhyitä että näistäkään ei ehdi nauttimaan. Kuka oikeasti saa töissä ladattua akkuja niin paljon, että on sitten illalla naurava, lasten kanssa puuhasteleva hyvä äiti? Ja kyllä, kadun sitä että lähdin töihin. Ois pitänyt nauttia pari vuotta vielä ihanasta kiireettömyydestä.... vaikkakin laihemmalla lompakolla.
 
Niimpä, hyvä että joku edes myöntää tehneensä väärän ratkaisun. Olen kotiäiti ja voin vain kuvitella miten poikki ja kiireinen olis töiden jälkeen. Miten siinä muka ehtii lapsia huomioimaan???
 
Minä taas veikkaan että nämä ovat yksilöllisiä juttuja, yksi kokee yhden rankemmaksi ja toinen toisen.

Onhan ihmisillä vielä erilaiset työt, työajat, perhetilanteet, voimavarat, kiinnostuksenkohteet ja niiden pohjalta jokainen sitten kokee asiat niin kuin kokee. =)

t: kahden pienen äiti joka pääsee helpommalla töissä kuin kotiäitinä, mutta jolle kahden kuukauden kesäloma lasten kanssa oli taas luksusta arkeen...
 
Ap, tekeekömyös miehesi "kodin askareita"? Meillä tehdään isompi satsi ruokaa kerrallaan, niin sitä voi sitten lämmittää. Tiskikone pesee astiat ja pesukone pyykit.
 
Sama tilanne aloittajan kanssa. En meinaa jaksaa käydä töissä, lapset sairastelevat paljon, valvottavat. Olen töissä väsynyt tauolla saataan torkahtaa hetkellisesti, kotona painaa päälle kotiaskareet. Nautin kotiäitiydestä paljon enemmän, mutta silloin mies osallistui vähemmän.
En tiedä jäänkö vielä kotiin, vai lähdenkö jälleen töihin maanantaina. Olen vain niin väsynyt. Aikaa ei jää itsellee ikinä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Sama tilanne aloittajan kanssa. En meinaa jaksaa käydä töissä, lapset sairastelevat paljon, valvottavat. Olen töissä väsynyt tauolla saataan torkahtaa hetkellisesti, kotona painaa päälle kotiaskareet. Nautin kotiäitiydestä paljon enemmän, mutta silloin mies osallistui vähemmän.
En tiedä jäänkö vielä kotiin, vai lähdenkö jälleen töihin maanantaina. Olen vain niin väsynyt. Aikaa ei jää itsellee ikinä!

Mulla vähän sama tilanne, mutta miehen kanssa on päästy yhteisymmärrykseen siitä, että vuorotellaan vapaa-ajalla niin, että jää edes pieni henkireikä eli harrastusaika arkeen. Siinä oikeasti lataa energiaa. Siivoamisesta liisitään meillä, kerran viikossa repäistään ja siivotaan, muuten siedetään sekasotkua.
 
Minä jaksoin yhden pienen lapsen äitinä olla lapsen kanssa täysillä illat, vaikka mies oli eri paikkakunnalla opiskelemassa. Hoidin yksin hoittonviennit ja haut ja kaikki kotityöt. Työ henkisesti raskasta kuten lähes kaikki ihmisten kanssa tehtävä työ, jatkuvasti joku jotian vailla ja mikään ei riitä.
Kahden lapsen kotiäitinä paljon raskaampaa kuin yhden työssäkäyvänä.
Uskon, että 2 lapsen työssäkäyvänä äitinä olisi vähintään yhtä raskasta. ENemmän kotityötä ja olen vanhempi ja ehkä ajat ovat muuttuneet raskaammiksi kaikille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla harmaana:
Se riippuu täysin työstä ja siitä mitä henkilö itse saa työstään. Toiselle työ voi olla harrastus ja toisella pakollinen paha.

Ei riipu täysin. Nautin omasta työstäni, mutta siihen liittyy myös vastuuta ja vähän paineitakin itsensä kehittämiseen. Ei tule tehtyä toisella kädellä huitaistuna. Riippuu myös muista tekijöistä, esimerkiksi sairastelevat lapset, lapsiluku, lasten iät, aviokriisit, vakava sairastuminen ym. kuormitus liittyy siihen arjen sietokykyyn ja voimavaroihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hannamaria:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla harmaana:
Se riippuu täysin työstä ja siitä mitä henkilö itse saa työstään. Toiselle työ voi olla harrastus ja toisella pakollinen paha.

ja varmasti riippuu myös työtunneista. mä tiedostan itsestäni, että olisin vihainen ja väsynyt jos tekisin 8-tuntista päivää, enkä jaksaisi leikkiä ja tehdä huushollihommia. Mutta kun tekee 4-tuntista päivää niin siitä tulee riittävä rahallinen hyöty + jaksaa hyvin niin töissä kuin kotonakin, kun arjessa on vähän molempia

Näin. ja lisäksi tuossa sellainen etu että näissä keikkailutapauksissa yleensä se isä on samanaikaisesti lapsen kanssa kotona, eli saa kahdenkeskeistä aikaa pienen kanssa ja heidän suhteensa lujittuu. Samalla mies saa vähän kuvaa mitä se arki kotona on ja osaa ehkä osallistua kotitöihin paremmin kuin mies joka on vain töissä ja jättää kodinhoidon kotona olevalle vaimolle.

Mukavaa vaihtelua molemmille osapuolille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieraana:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla harmaana:
Se riippuu täysin työstä ja siitä mitä henkilö itse saa työstään. Toiselle työ voi olla harrastus ja toisella pakollinen paha.

Ei riipu täysin. Nautin omasta työstäni, mutta siihen liittyy myös vastuuta ja vähän paineitakin itsensä kehittämiseen. Ei tule tehtyä toisella kädellä huitaistuna. Riippuu myös muista tekijöistä, esimerkiksi sairastelevat lapset, lapsiluku, lasten iät, aviokriisit, vakava sairastuminen ym. kuormitus liittyy siihen arjen sietokykyyn ja voimavaroihin.
Niinhän ne kotiäitinäkin erilaiset kriisit kuormittaa ja joku toinen voi tälläisessä tilanteessa kokea työn henkireikänä. Mutta kyllä mä sen uskon että työn ja perheen yhteensovittaminen on haastavaa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla:
Alkuperäinen kirjoittaja vieraana:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla harmaana:
Se riippuu täysin työstä ja siitä mitä henkilö itse saa työstään. Toiselle työ voi olla harrastus ja toisella pakollinen paha.

Ei riipu täysin. Nautin omasta työstäni, mutta siihen liittyy myös vastuuta ja vähän paineitakin itsensä kehittämiseen. Ei tule tehtyä toisella kädellä huitaistuna. Riippuu myös muista tekijöistä, esimerkiksi sairastelevat lapset, lapsiluku, lasten iät, aviokriisit, vakava sairastuminen ym. kuormitus liittyy siihen arjen sietokykyyn ja voimavaroihin.
Niinhän ne kotiäitinäkin erilaiset kriisit kuormittaa ja joku toinen voi tälläisessä tilanteessa kokea työn henkireikänä. Mutta kyllä mä sen uskon että työn ja perheen yhteensovittaminen on haastavaa.
Sairastelevien lasten kanssa on kyllä huomattavasti helpompaa olla kotiäitinä. Työstä poissaolo on erittäin kuormittavaa, varsinkin jos ei esimiehet oikein ymmärrä ja työkaveritkin alkavat katsella. Samoin hermoilu siitä, ehtiikö lapsi parantua hoitokuntoon ennenkuin on pakko mennä töihin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla:
Alkuperäinen kirjoittaja vieraana:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla harmaana:
Se riippuu täysin työstä ja siitä mitä henkilö itse saa työstään. Toiselle työ voi olla harrastus ja toisella pakollinen paha.

Ei riipu täysin. Nautin omasta työstäni, mutta siihen liittyy myös vastuuta ja vähän paineitakin itsensä kehittämiseen. Ei tule tehtyä toisella kädellä huitaistuna. Riippuu myös muista tekijöistä, esimerkiksi sairastelevat lapset, lapsiluku, lasten iät, aviokriisit, vakava sairastuminen ym. kuormitus liittyy siihen arjen sietokykyyn ja voimavaroihin.
Niinhän ne kotiäitinäkin erilaiset kriisit kuormittaa ja joku toinen voi tälläisessä tilanteessa kokea työn henkireikänä. Mutta kyllä mä sen uskon että työn ja perheen yhteensovittaminen on haastavaa.
Sairastelevien lasten kanssa on kyllä huomattavasti helpompaa olla kotiäitinä. Työstä poissaolo on erittäin kuormittavaa, varsinkin jos ei esimiehet oikein ymmärrä ja työkaveritkin alkavat katsella. Samoin hermoilu siitä, ehtiikö lapsi parantua hoitokuntoon ennenkuin on pakko mennä töihin.

Tuossa on kyllä pointinsa. :/

Meillä muksut vatsataudissa ja maanantaina alkaisi yövuorot...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla:
Alkuperäinen kirjoittaja vieraana:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla harmaana:
Se riippuu täysin työstä ja siitä mitä henkilö itse saa työstään. Toiselle työ voi olla harrastus ja toisella pakollinen paha.

Ei riipu täysin. Nautin omasta työstäni, mutta siihen liittyy myös vastuuta ja vähän paineitakin itsensä kehittämiseen. Ei tule tehtyä toisella kädellä huitaistuna. Riippuu myös muista tekijöistä, esimerkiksi sairastelevat lapset, lapsiluku, lasten iät, aviokriisit, vakava sairastuminen ym. kuormitus liittyy siihen arjen sietokykyyn ja voimavaroihin.
Niinhän ne kotiäitinäkin erilaiset kriisit kuormittaa ja joku toinen voi tälläisessä tilanteessa kokea työn henkireikänä. Mutta kyllä mä sen uskon että työn ja perheen yhteensovittaminen on haastavaa.
Sairastelevien lasten kanssa on kyllä huomattavasti helpompaa olla kotiäitinä. Työstä poissaolo on erittäin kuormittavaa, varsinkin jos ei esimiehet oikein ymmärrä ja työkaveritkin alkavat katsella. Samoin hermoilu siitä, ehtiikö lapsi parantua hoitokuntoon ennenkuin on pakko mennä töihin.
Minä koin erittäin raskaana hoitaa lapsia kotona ja kun pienin oli sairas, isompi ei päässty minnekään, pitkiin aikoihin. tai sitten isompaa vietiin kerhoon ja kuumeinen kuopus rattaissa. Erittäin raskasta henkisesti ja fyysisesti minulle tuo 2 lapsen kotiäitiaika.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla:
Alkuperäinen kirjoittaja vieraana:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla harmaana:
Se riippuu täysin työstä ja siitä mitä henkilö itse saa työstään. Toiselle työ voi olla harrastus ja toisella pakollinen paha.

Ei riipu täysin. Nautin omasta työstäni, mutta siihen liittyy myös vastuuta ja vähän paineitakin itsensä kehittämiseen. Ei tule tehtyä toisella kädellä huitaistuna. Riippuu myös muista tekijöistä, esimerkiksi sairastelevat lapset, lapsiluku, lasten iät, aviokriisit, vakava sairastuminen ym. kuormitus liittyy siihen arjen sietokykyyn ja voimavaroihin.
Niinhän ne kotiäitinäkin erilaiset kriisit kuormittaa ja joku toinen voi tälläisessä tilanteessa kokea työn henkireikänä. Mutta kyllä mä sen uskon että työn ja perheen yhteensovittaminen on haastavaa.
Sairastelevien lasten kanssa on kyllä huomattavasti helpompaa olla kotiäitinä. Työstä poissaolo on erittäin kuormittavaa, varsinkin jos ei esimiehet oikein ymmärrä ja työkaveritkin alkavat katsella. Samoin hermoilu siitä, ehtiikö lapsi parantua hoitokuntoon ennenkuin on pakko mennä töihin.
Useimmiten näin se on. Toisaalta toisilla sekin on helpompaa ja työstä voi olla vapaammin pois ja hommia voi tehdä etätyönä tai isä voi olla kotona. Osalla voi olla tosi hyvä tukiverkosto. Kun meillä kaikilla tilanne on niin erilainen niin siksi ihmiset kokee tilanteet eritavalla.

Itse tiedän jo nyt, oman työni tuntien, että mun on ollut helpompaa kotona kuin töissä, mutta on mulla kavereita jotka sanovat että töistä saa voimaa ja osa ei ole malttanut olla edes koko äitiyslomaa kotona (ja sekin on ihan ok ). Mutta jos tästä tilastollinen otanta pitäisi tehdä niin varmaan suurinosa kokee tilanteen vaikeaksi kuten ap:kin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla:
Alkuperäinen kirjoittaja vieraana:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla harmaana:
Se riippuu täysin työstä ja siitä mitä henkilö itse saa työstään. Toiselle työ voi olla harrastus ja toisella pakollinen paha.

Ei riipu täysin. Nautin omasta työstäni, mutta siihen liittyy myös vastuuta ja vähän paineitakin itsensä kehittämiseen. Ei tule tehtyä toisella kädellä huitaistuna. Riippuu myös muista tekijöistä, esimerkiksi sairastelevat lapset, lapsiluku, lasten iät, aviokriisit, vakava sairastuminen ym. kuormitus liittyy siihen arjen sietokykyyn ja voimavaroihin.
Niinhän ne kotiäitinäkin erilaiset kriisit kuormittaa ja joku toinen voi tälläisessä tilanteessa kokea työn henkireikänä. Mutta kyllä mä sen uskon että työn ja perheen yhteensovittaminen on haastavaa.
Sairastelevien lasten kanssa on kyllä huomattavasti helpompaa olla kotiäitinä. Työstä poissaolo on erittäin kuormittavaa, varsinkin jos ei esimiehet oikein ymmärrä ja työkaveritkin alkavat katsella. Samoin hermoilu siitä, ehtiikö lapsi parantua hoitokuntoon ennenkuin on pakko mennä töihin.
Minä koin erittäin raskaana hoitaa lapsia kotona ja kun pienin oli sairas, isompi ei päässty minnekään, pitkiin aikoihin. tai sitten isompaa vietiin kerhoon ja kuumeinen kuopus rattaissa. Erittäin raskasta henkisesti ja fyysisesti minulle tuo 2 lapsen kotiäitiaika.
Niin varmasti on. Mutta siinä on se ero, ettei lasta olisi ollut pakko viedä kuumeisen sisaruksen kanssa kerhoon kun olit kotona! Ja mieluummin sitä antais lapsen toipua kotona rauhassa, mutta työssäkäyvänä se on mahdotonta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla:
Alkuperäinen kirjoittaja vieraana:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla harmaana:
Se riippuu täysin työstä ja siitä mitä henkilö itse saa työstään. Toiselle työ voi olla harrastus ja toisella pakollinen paha.

Ei riipu täysin. Nautin omasta työstäni, mutta siihen liittyy myös vastuuta ja vähän paineitakin itsensä kehittämiseen. Ei tule tehtyä toisella kädellä huitaistuna. Riippuu myös muista tekijöistä, esimerkiksi sairastelevat lapset, lapsiluku, lasten iät, aviokriisit, vakava sairastuminen ym. kuormitus liittyy siihen arjen sietokykyyn ja voimavaroihin.
Niinhän ne kotiäitinäkin erilaiset kriisit kuormittaa ja joku toinen voi tälläisessä tilanteessa kokea työn henkireikänä. Mutta kyllä mä sen uskon että työn ja perheen yhteensovittaminen on haastavaa.
Sairastelevien lasten kanssa on kyllä huomattavasti helpompaa olla kotiäitinä. Työstä poissaolo on erittäin kuormittavaa, varsinkin jos ei esimiehet oikein ymmärrä ja työkaveritkin alkavat katsella. Samoin hermoilu siitä, ehtiikö lapsi parantua hoitokuntoon ennenkuin on pakko mennä töihin.
Minä koin erittäin raskaana hoitaa lapsia kotona ja kun pienin oli sairas, isompi ei päässty minnekään, pitkiin aikoihin. tai sitten isompaa vietiin kerhoon ja kuumeinen kuopus rattaissa. Erittäin raskasta henkisesti ja fyysisesti minulle tuo 2 lapsen kotiäitiaika.
Niin varmasti on. Mutta siinä on se ero, ettei lasta olisi ollut pakko viedä kuumeisen sisaruksen kanssa kerhoon kun olit kotona! Ja mieluummin sitä antais lapsen toipua kotona rauhassa, mutta työssäkäyvänä se on mahdotonta.

Meillä molemmat vanhemmat voivat olla omalla ilmoituksella 3 pv/lapsi eli yhteensä 6 päivää hoitamassa sairasta lasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla:
Alkuperäinen kirjoittaja vieraana:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla harmaana:
Se riippuu täysin työstä ja siitä mitä henkilö itse saa työstään. Toiselle työ voi olla harrastus ja toisella pakollinen paha.

Ei riipu täysin. Nautin omasta työstäni, mutta siihen liittyy myös vastuuta ja vähän paineitakin itsensä kehittämiseen. Ei tule tehtyä toisella kädellä huitaistuna. Riippuu myös muista tekijöistä, esimerkiksi sairastelevat lapset, lapsiluku, lasten iät, aviokriisit, vakava sairastuminen ym. kuormitus liittyy siihen arjen sietokykyyn ja voimavaroihin.
Niinhän ne kotiäitinäkin erilaiset kriisit kuormittaa ja joku toinen voi tälläisessä tilanteessa kokea työn henkireikänä. Mutta kyllä mä sen uskon että työn ja perheen yhteensovittaminen on haastavaa.
Sairastelevien lasten kanssa on kyllä huomattavasti helpompaa olla kotiäitinä. Työstä poissaolo on erittäin kuormittavaa, varsinkin jos ei esimiehet oikein ymmärrä ja työkaveritkin alkavat katsella. Samoin hermoilu siitä, ehtiikö lapsi parantua hoitokuntoon ennenkuin on pakko mennä töihin.
Useimmiten näin se on. Toisaalta toisilla sekin on helpompaa ja työstä voi olla vapaammin pois ja hommia voi tehdä etätyönä tai isä voi olla kotona. Osalla voi olla tosi hyvä tukiverkosto. Kun meillä kaikilla tilanne on niin erilainen niin siksi ihmiset kokee tilanteet eritavalla.

Itse tiedän jo nyt, oman työni tuntien, että mun on ollut helpompaa kotona kuin töissä, mutta on mulla kavereita jotka sanovat että töistä saa voimaa ja osa ei ole malttanut olla edes koko äitiyslomaa kotona (ja sekin on ihan ok ). Mutta jos tästä tilastollinen otanta pitäisi tehdä niin varmaan suurinosa kokee tilanteen vaikeaksi kuten ap:kin.
Aika harvinaista vielä on, että pystyy tekemään hommia tarvittaessa etätyönä. Isäkään ei pysty olemaan pois, paitsi palkattomalla, jos lapsi sairastaa pidempään kuin kolme päivää. Hyvät tukiverkot, esim. mummot, jotka rientävät apuun lasten sairastellessa tekevät tietenkin asiat paljon helpommiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla:
Alkuperäinen kirjoittaja vieraana:
Alkuperäinen kirjoittaja Meri-Kaisla harmaana:
Se riippuu täysin työstä ja siitä mitä henkilö itse saa työstään. Toiselle työ voi olla harrastus ja toisella pakollinen paha.

Ei riipu täysin. Nautin omasta työstäni, mutta siihen liittyy myös vastuuta ja vähän paineitakin itsensä kehittämiseen. Ei tule tehtyä toisella kädellä huitaistuna. Riippuu myös muista tekijöistä, esimerkiksi sairastelevat lapset, lapsiluku, lasten iät, aviokriisit, vakava sairastuminen ym. kuormitus liittyy siihen arjen sietokykyyn ja voimavaroihin.
Niinhän ne kotiäitinäkin erilaiset kriisit kuormittaa ja joku toinen voi tälläisessä tilanteessa kokea työn henkireikänä. Mutta kyllä mä sen uskon että työn ja perheen yhteensovittaminen on haastavaa.
Sairastelevien lasten kanssa on kyllä huomattavasti helpompaa olla kotiäitinä. Työstä poissaolo on erittäin kuormittavaa, varsinkin jos ei esimiehet oikein ymmärrä ja työkaveritkin alkavat katsella. Samoin hermoilu siitä, ehtiikö lapsi parantua hoitokuntoon ennenkuin on pakko mennä töihin.
Minä koin erittäin raskaana hoitaa lapsia kotona ja kun pienin oli sairas, isompi ei päässty minnekään, pitkiin aikoihin. tai sitten isompaa vietiin kerhoon ja kuumeinen kuopus rattaissa. Erittäin raskasta henkisesti ja fyysisesti minulle tuo 2 lapsen kotiäitiaika.
Niin varmasti on. Mutta siinä on se ero, ettei lasta olisi ollut pakko viedä kuumeisen sisaruksen kanssa kerhoon kun olit kotona! Ja mieluummin sitä antais lapsen toipua kotona rauhassa, mutta työssäkäyvänä se on mahdotonta.

Meillä molemmat vanhemmat voivat olla omalla ilmoituksella 3 pv/lapsi eli yhteensä 6 päivää hoitamassa sairasta lasta.
Ohhoh! Meillä saa olla vain 3 pv/per lapsi/per sairaus ja todellakin niin, että jos isä hoitaa vaikka päivän, niin äidille jää 2 päivää. Olen ymmärtänyt tämän olevan varsin yleinen käytäntö. Oletko ihan varma, ettet ole käsittänyt etuutta väärin?

 
En väitä , että olisin kotiäitinä ollessani ollut alati hymyilevä, ihanan intensiivisesti läsnäoleva äiti, en. Mutta minusta tuntuu, että töihin paluuni jälkeen lasteni "osuus" minusta on hyvin suppea. Heidän osakseen tulevat ne aamuäreät kiireiset sekunnit ja ne illan väsyneet tunnit, jolloin en myöskään ole parhaimmillani.
Toki olin väsynyt väliin kotonakin, mutta siihen väliin pitkin päivää mahtui sentään parempiakin hetkiä.
 

Yhteistyössä