Mä kohta räjähdän tolle miehelle kun on niin vitun aikaansaamaton

[xxx]

En voi käsittää miten ihminen voi olla niin totaalisen saamaton. Lokakuusta maaliskuuhun just ja just saa ittensä hinattua töihin mutta siinäpä se, kotona ei saa mitään aikaseks. Joskus saattaa laittaa ruokaa ja viikonloppusin siivoaa JOS MINÄ SIIVOAN mutta minkäänlaista oma-alotteisuutta ei ole. Lapset voi tapella vieressä eikä toinen noteraa mitenkään.

Nyt ihmettelee miks oon niin pahalla tuulella. Mulla oli viikko vapaata jonka käytin täysin suursiivoukseen. Siivosin ihan kaikki paikat katosta lattiaaseen ja todellakin tein siinä ison työn. Vaan mitä tekee mies? Antaa lasten riehua yläkerrassa miten haluavat sillä aikaa kun kävin kaupassa ja lopputuloksena yläkerta on sen näköinen niinkuin siellä ei ois vuoteen mitään tehtykään. Kaikki laatikotkin on purettu lattialle.

Mitään tämä ihminen ei saa aikaseksi. Meillä on ulko-oven kynnyspelti laittamatta, se on odottanu jo kohta 2vuotta. Miehen piti tehdä kenkäteline, sekin on vuoden odottanut. Pesukone on viikon verran vuotanut aina silloin tällöin vähäsen mutta sekään ei paina....

Joo, että semmosta tällä kertaa. Musta alkaa tuntumaan, että pikkuhiljaa tämä tarina alkaa olemaan lopussa

 

[bud]

Se on masentunu.

 

[ap]

Se on masentunu.

En tiiä. Heti kun kevät koittaa niin touhuaa kyllä ja saa vaikka mitä tehtyä, paahtaa aamusta yöhön.

En vaan enää jaksa tätä. Vuodesta toiseen. Aina sama juttu, mikään asia ei edisty lokakuun ja maaliskuun välillä. Ei niin mikään

 

[Oddball]

Mä olen saman ukon kanssa ollut 20 vuotta ja syksyt ja talvet meilläkin aika seesteistä aikaa. Hyvä jos saan sen kaveriks joululahjaostoksille. Kevät kun koittaa tekee sitten vaikka naapurinkin hommat. Ei varmaan paljoo lohduttanu

 

[ap]

Mä olen saman ukon kanssa ollut 20 vuotta ja syksyt ja talvet meilläkin aika seesteistä aikaa. Hyvä jos saan sen kaveriks joululahjaostoksille. Kevät kun koittaa tekee sitten vaikka naapurinkin hommat. Ei varmaan paljoo lohduttanu

Joo ei todellakaan lohduttanu Miten ihmeessä sä oot jaksanu? Me ollaan oltu yhdessä 11v ja alkaa mitta olemaan täys. Mä en vaan jaksa tuommosta itsekkyyttä

 

[siis]

syötä sille c- ja d-vitamiinia. sillä tuntuu tuo pimeä aika hieman lyövän päälle. pistä ulkoilemaan ja karsi turhat nopeat hiilihydraatit ruokavaliosta pois. eköhän kohta ala tarmoa löytymään enemmän.

 

[ap]

syötä sille c- ja d-vitamiinia. sillä tuntuu tuo pimeä aika hieman lyövän päälle. pistä ulkoilemaan ja karsi turhat nopeat hiilihydraatit ruokavaliosta pois. eköhän kohta ala tarmoa löytymään enemmän.

Tuo ei syö ku herkkuja. On niin sokeririippuvainen, että oksettaa ihan. Päivän ehkä pärjää ilman keksejä/pullaa mutta sit alkaa jo käymään niin ylivoimaisen vaikeeks, että leipoo vaikka ite piirakan jos ei muuta keksi. Ei ihme, että väsyttää. Mutta mitenpä aikuista ihmistä muutat jos ei siihen halua ole itsellään.

Jotenki nyt mulla alko tuntumaan, että tämä on tässä.

*viimeisillään raskaana ja mies nukkuu päiväunia. Nukkui myös aamulla pitkään kuten aina viikonloppuisin*

 

[Oddball]

Mä olen saman ukon kanssa ollut 20 vuotta ja syksyt ja talvet meilläkin aika seesteistä aikaa. Hyvä jos saan sen kaveriks joululahjaostoksille. Kevät kun koittaa tekee sitten vaikka naapurinkin hommat. Ei varmaan paljoo lohduttanu

Joo ei todellakaan lohduttanu Miten ihmeessä sä oot jaksanu? Me ollaan oltu yhdessä 11v ja alkaa mitta olemaan täys. Mä en vaan jaksa tuommosta itsekkyyttä

Jaaha, enpä tiiä mistä toi jaksaminen kumpoaa Ei vaa, kyllä välillä ottaa isostikin pattiin ja sillon räjähdän. Mun räjähtäminen on vaan niin harvinaista (herkkua ) että siinä on mies ja lapsetkin silloin varpaillaan ja tietävät että nyt on tosi kyseessä... :ashamed:

 

[Kukka]

Käsittääkseni vähän kaikilla miehillä on samaa vikaa. Valitettavasti nalkutus ei auta. Itse voisin kokeilla sellaista houkutinta, että sanoo tyyliin, jos korjaat kynnyksen tänään, illalla on sitten tarjolla pildeä. Näin kärjistetysti.

 

[vieras]

Puhu. Viekää mukulat vaikka naapuriin että saatte puida asian ihan kunnolla läpi. Sano, että olet totaalisen kuitti tilanteeseen, etkä jaksa enää näin. Vaadi mieheltä muutoksia asioihin.

Mitä sun mies tykkäis kaamoslampusta?

 

[...]

kuulostaa minulta kunnes tänä syksynä aloitin d-vitamiinikuurin. siis oikesti auttaa elämääni kuin kevätaurinko ! energiaa riittää kuten valoisana aikanakin ! isäntä siis d-vitamiinikuurille, alkuun "yliannostuksin"!

 

[a]

Käsittääkseni vähän kaikilla miehillä on samaa vikaa. Valitettavasti nalkutus ei auta. Itse voisin kokeilla sellaista houkutinta, että sanoo tyyliin, jos korjaat kynnyksen tänään, illalla on sitten tarjolla pildeä. Näin kärjistetysti.

Jaiks. Mä taas en nää että pitäs miestä palkita, että tekee yhteisen kodin ja perheen hyväksi töitä. Ei mullekaan koskaan palkintoa tule eikä kiitostakaan. Tänään toin miehelle varta vasten pullapitkon kun kävin kaupassa, ihan sitä ajatellen kun aamulla totes, että pitäs hyvät pullakahvit saada. Siispä toin sille pullaa kun tiesin, että ilahtuu. Ja mitä tekee mies? Juo kahvit, syö ruoan ja painuu nukkumaan.

 

[ap]

Puhu. Viekää mukulat vaikka naapuriin että saatte puida asian ihan kunnolla läpi. Sano, että olet totaalisen kuitti tilanteeseen, etkä jaksa enää näin. Vaadi mieheltä muutoksia asioihin.

Mitä sun mies tykkäis kaamoslampusta?

No sehän se on kun minä oon jo niin väsyny, etten jaksa nätisti enää puhua. Siinä vaiheessa kun lapset tappelee miehen vieressä ja minun pitää tulla talon toisesta kerroksesta laittamaan riita poikki niin alkaa ymmärrys olemaan lopussa. Mun kärsivällisyys siis on niin lopussa, etten enää jaksa muutakuin räyhätä. Itseasiassa musta jopa tuntuu ihan hyvältä huutaa sen minkä sielu sietää kun niin kauan olen yrittäny puhua nätisti ilman tulosta.

 

[mahakas]

Puhu. Viekää mukulat vaikka naapuriin että saatte puida asian ihan kunnolla läpi. Sano, että olet totaalisen kuitti tilanteeseen, etkä jaksa enää näin. Vaadi mieheltä muutoksia asioihin.

Mitä sun mies tykkäis kaamoslampusta?

No sehän se on kun minä oon jo niin väsyny, etten jaksa nätisti enää puhua. Siinä vaiheessa kun lapset tappelee miehen vieressä ja minun pitää tulla talon toisesta kerroksesta laittamaan riita poikki niin alkaa ymmärrys olemaan lopussa. Mun kärsivällisyys siis on niin lopussa, etten enää jaksa muutakuin räyhätä. Itseasiassa musta jopa tuntuu ihan hyvältä huutaa sen minkä sielu sietää kun niin kauan olen yrittäny puhua nätisti ilman tulosta.

Valitettavasti...

Meillä vaan tuo miehen saamattomuus on ihan ympärivuotista Nyt alkaa itsellä taas ihan tosissaan hermot kiristyä, kun olen myös viimeisilläni raskaana ja silti joudun tekemään kaikki kotityöt. Mies ei vaan "huomaa" tehdä mitään. Jos jostakin asiasta sanon, ei varmasti silti tule hoidettua ilman uutta pyyntöä, sitten käskyä ja nalkutusta. No, sellaiset jokapäiväiset jutut, kuten kaupassakäynnit ja lasten pesut jne. hoitaa suht kiitettävästi, mutta esim. vessan hana on vuotanut nyt pari kuukautta. Ei vaan saa/jaksa/muista korjata. Tai jotain... Ja kaikki tavarat, vaatteet, likaiset astiat jne. jää juuri siihen, mihin ne ensimmäisenä lasketaan... Jonkun parturiajan varaamiseen voi mennä kolme viikkoa, puhumattakaan nyt jostain vakuutusasioiden hoitamisesta...

Keskusteltu asiasta on vuosien mittaan useammankin kerran. Tuloksetta.
Mä en vaan tahdo enää jaksaa... Ymmärrän ap:tä täysin. Ei vaan jaksa enää puhua nätisti, kun siitä ei ole mitään apua. Ja mitä joku kirjoitti miehen "palkitsemisesta": Eihän muakaan palkita siitä, että mä hoidan lapset, laitan ruuat, huolehdin pyykkihuollosta, hoidan lasten asiat, siivoan koko muun väen sotkut, jne. Enkä mä odotakaan siitä "palkintoa", yhteinen "yrityshän" tämä perhe on. Miksi siis mies pitäisi "palkita" siitä, että hän hoitaa oman osansa?

 

[vierailija]

Valitettavasti...

Meillä vaan tuo miehen saamattomuus on ihan ympärivuotista Nyt alkaa itsellä taas ihan tosissaan hermot kiristyä, kun olen myös viimeisilläni raskaana ja silti joudun tekemään kaikki kotityöt. Mies ei vaan "huomaa" tehdä mitään. Jos jostakin asiasta sanon, ei varmasti silti tule hoidettua ilman uutta pyyntöä, sitten käskyä ja nalkutusta. No, sellaiset jokapäiväiset jutut, kuten kaupassakäynnit ja lasten pesut jne. hoitaa suht kiitettävästi, mutta esim. vessan hana on vuotanut nyt pari kuukautta. Ei vaan saa/jaksa/muista korjata. Tai jotain... Ja kaikki tavarat, vaatteet, likaiset astiat jne. jää juuri siihen, mihin ne ensimmäisenä lasketaan... Jonkun parturiajan varaamiseen voi mennä kolme viikkoa, puhumattakaan nyt jostain vakuutusasioiden hoitamisesta...

Keskusteltu asiasta on vuosien mittaan useammankin kerran. Tuloksetta.
Mä en vaan tahdo enää jaksaa... Ymmärrän ap:tä täysin. Ei vaan jaksa enää puhua nätisti, kun siitä ei ole mitään apua. Ja mitä joku kirjoitti miehen "palkitsemisesta": Eihän muakaan palkita siitä, että mä hoidan lapset, laitan ruuat, huolehdin pyykkihuollosta, hoidan lasten asiat, siivoan koko muun väen sotkut, jne. Enkä mä odotakaan siitä "palkintoa", yhteinen "yrityshän" tämä perhe on. Miksi siis mies pitäisi "palkita" siitä, että hän hoitaa oman osansa?

 

[vierailija]

Perusäijä, tommosia ne nyt vaan on suuri osa. Näytä oveni niin eiköhän ala kotityöt kiinnostamaan. Tai sitten ei.

 

[vierailija]

Kerro tuhmia, mitä esim. kiinalaisnainen tekee juuri sillä hetkellä.. nuolee/ imee miehesi palleja.