Mä itken.

[vieras]

Mä niin haluan lapsia!

Mutta mä en ole vieläkään, kolmannellakaan yrittämällä, päässyt yliopistoon.
Se on oma ehtoni sille, että voin edes yrittää mieheni kanssa lapsia, sillä haluan jonkin pysyvän pohjan elämälleni. Vankan parisuhteen lisäksi siis.

Mutta jos mä alan odottaa sitä kouluun pääsyä, en ehkä vuosiin voi yrittää lapsen saantia - asiaa, jonka koen elämäni tärkeimmäksi.

Haluan olla äiti!
Mutta onko järkevää tinkiä periaatteistaan? Entä, jos jään lopulta vaille koulutusta?

 

[Rukoilijasirkka]

Tai entä jos jäät vaille lapsia? Et ehkä ikinä pääse sinne yliopistoon lopultakaan.

 

[kysyn]

mihin koulutukseen olet hakenut? olisiko johonki toiseen tiedekuntaan helpompi päästä?

 

[niisku]

miten vanha olet? vaikea sanoa, mitä sun kannattaisi tehdä : (

 

[vieras]

Yliopisto on nykyään valitettavan usein epävarma pohja. Mikset tekisi kuten sydän sanoo? Kummalla on enemmän painoarvoa siinä vaiheessa kun viimeisen kerran mietit mennyttä elämää?

 

[Vieraalija]

Etkö voi madaltaa rimaa ja ajatella jotain muuta koulua? Valmistuuko yliopistosta ammattiin? (kysyy tyhmä )
Mitä tekee koulutuksella, joka ei valmista ammattiin?
Voit opiskella sittenkin, kun sulla on lapsia. Lapset saa päiväkotiin siksi aikaa, kun äiti on töissä tai koulussa. Tai isä voi jäädä kotiin.

 

[ap]

mihin koulutukseen olet hakenut? olisiko johonki toiseen tiedekuntaan helpompi päästä?

Yhteiskuntatieteelliseen olen hakenut.
Mahdollisesti sisäänpääseminen olisi helpompaa, jos hakisin johonkin toiseen koulutukseen, mutta jotenkin nyt olen niin LOPPU! Siis tuntuu, että ei ole enää mitään järkeä yrittää mitään. Että elämäni on tässä. Että kaikki muutkin mahdollisuudet ovat karisseet.

:/

 

[ö]

teet niinku itsestä tuntuu parhaimmalta.. ei kukaan voi päättää sun puolesta..

elämästä ei koskaan voi olla varma.. välttämättä ei onnistu saamaan lapsia tai pääsemään kouluun mihin haluaa.. kaikki riippuu itsestä onko valmis ottamaan riskejä..

minkä ikäinen olet?

 

[ap]

Etkö voi madaltaa rimaa ja ajatella jotain muuta koulua? Valmistuuko yliopistosta ammattiin? (kysyy tyhmä )
Mitä tekee koulutuksella, joka ei valmista ammattiin?
Voit opiskella sittenkin, kun sulla on lapsia. Lapset saa päiväkotiin siksi aikaa, kun äiti on töissä tai koulussa. Tai isä voi jäädä kotiin.

Saa tutkinnon, jolla on pätevä niihin ammatteihin, joista olen aina haaveillut.

 

[ap]

teet niinku itsestä tuntuu parhaimmalta.. ei kukaan voi päättää sun puolesta..

elämästä ei koskaan voi olla varma.. välttämättä ei onnistu saamaan lapsia tai pääsemään kouluun mihin haluaa.. kaikki riippuu itsestä onko valmis ottamaan riskejä..

minkä ikäinen olet?

Olen vasta 23-vuotias.

Mun tuttavapiirini on akateemisesti koulutettu, samoin perheeni.
Vaikka kukaan ei suoraan sano, tunnen, että paineet ovat kovat ja että mun on muidenkin vuoksi päästävä tonne kouluun! En mä silti mikään tyhmä ole, mutta en tiedä miksi en ole päässyt sisälle. On niin paljon muitakin.

Ja yliopisto on minun omakin haaveeni. Niitä tavotteita, joita olen itselleni asettanut. Että edes jotain haaveistaan saisi toteutettua!

Kaikkein suurimpana toiveena ja haaveena on kuitenkin äidiksi tuleminen.
Oma lapsi.

 

[vieras]

Etkö voi madaltaa rimaa ja ajatella jotain muuta koulua? Valmistuuko yliopistosta ammattiin? (kysyy tyhmä )
Mitä tekee koulutuksella, joka ei valmista ammattiin?
Voit opiskella sittenkin, kun sulla on lapsia. Lapset saa päiväkotiin siksi aikaa, kun äiti on töissä tai koulussa. Tai isä voi jäädä kotiin.

Saa tutkinnon, jolla on pätevä niihin ammatteihin, joista olen aina haaveillut.

Mikset voisi opiskella lasten jälkeen? Minuakin kiinnostaa ikäsi

Lapset saattavat joskus muuttaa perspektiiviä niin, että haaveet muuttuvat toisiksi. En tarkoita, että haaveista pitäisi luopua vaan että elämä harvemmin menee piirrustusten mukaan.

 

[ap]

Etkö voi madaltaa rimaa ja ajatella jotain muuta koulua? Valmistuuko yliopistosta ammattiin? (kysyy tyhmä )
Mitä tekee koulutuksella, joka ei valmista ammattiin?
Voit opiskella sittenkin, kun sulla on lapsia. Lapset saa päiväkotiin siksi aikaa, kun äiti on töissä tai koulussa. Tai isä voi jäädä kotiin.

Saa tutkinnon, jolla on pätevä niihin ammatteihin, joista olen aina haaveillut.

Mikset voisi opiskella lasten jälkeen? Minuakin kiinnostaa ikäsi

Lapset saattavat joskus muuttaa perspektiiviä niin, että haaveet muuttuvat toisiksi. En tarkoita, että haaveista pitäisi luopua vaan että elämä harvemmin menee piirrustusten mukaan.

Niin, ehkä täytyy asettaa unelmat tärkeysjärjestykseen.
Mutta mulla on pelkästään lukiopohja, jolla en ole pahemmin työkokemusta kerryttänyt. Siksi yritän järkeillä, enkä antaa tunteiden viedä "liiaksi".

Vaikeita asioita, kun alkaa pohtia ja pähkäillä.

 

[hei]

lapsille tuli 8vuoden ikäero joka oli näin jälkeenpäinkin erittäin hyvä asia. Esikoisen sain 22v ja kuopuksen 30veenä. Ei muuta kuin vauvanyrityspuuhiin vaan. Yliopisto odottaa

 

[Tai...]

Tai lapset saattavat antaa hurjasti lisää motivaatiota lukemiseen ja opiskeluun ja sitä huomaa olevansa ihan älyttömän tehokas! Se on niin ihmisestä kiinni.

 

[sorppa]

Mä en nyt ymmärtänyt. Mikä vankka pohja se on lasten tekemiselle, että sulla on yliopistokoulutus. Mulle toi laskelmoiminen lasten hankkimisessa ei ole koskaan mennyt kaaliin. Oletko sä varma, että sitten joskus kolmekymppisenä, kun koulut on käyty, sä saat lapsia ?

 

[tr]

Oletko ihan varma, että ala on sua varten? Meinaan, että jos pääsykokeista läpi pääseminen on vuodesta toiseen hirveän hankalaa eikä onnistu, voisi ehkä olla hyvä miettiä myös vaihtoehtoja? Älä missään nimessä loukkaannu, mutta omasta kokemuksesta sanon, että joskus sitä ei haaveiltaan näe metsää puilta.

 

[ap]

Mä en nyt ymmärtänyt. Mikä vankka pohja se on lasten tekemiselle, että sulla on yliopistokoulutus. Mulle toi laskelmoiminen lasten hankkimisessa ei ole koskaan mennyt kaaliin. Oletko sä varma, että sitten joskus kolmekymppisenä, kun koulut on käyty, sä saat lapsia ?

Siis se on pointtina, että pääsisin sisälle sinne yliopistoon!
Ei missään nimessä se, että ensin valmistuisin ja sitten vasta lapset.
Vaan että olisi se sisäänpääsyhuoli pois.

 

[ap]

Oletko ihan varma, että ala on sua varten? Meinaan, että jos pääsykokeista läpi pääseminen on vuodesta toiseen hirveän hankalaa eikä onnistu, voisi ehkä olla hyvä miettiä myös vaihtoehtoja? Älä missään nimessä loukkaannu, mutta omasta kokemuksesta sanon, että joskus sitä ei haaveiltaan näe metsää puilta.

Sitä olen toki miettinyt itsekin.
Mutta kuten tuolla jo aiemmin totesin, niin nyt tuntuu siltä, että ei minusta ole mihinkään. Että mulla ei ole lupa haaveillakaan lapsista, kun en ole näiden vuosien aikana onnistunut saamaan jatko-opiskelupaikkaa - ja tuskin tulen saamaankaan. Tuntuu, että alan vaihto tms. ei sekään hyödyttäisi, että aikaa vaan kuluu ja ehkä taas ihan turhaan!

 

[sorppa]

Mä en nyt ymmärtänyt. Mikä vankka pohja se on lasten tekemiselle, että sulla on yliopistokoulutus. Mulle toi laskelmoiminen lasten hankkimisessa ei ole koskaan mennyt kaaliin. Oletko sä varma, että sitten joskus kolmekymppisenä, kun koulut on käyty, sä saat lapsia ?

Siis se on pointtina, että pääsisin sisälle sinne yliopistoon!
Ei missään nimessä se, että ensin valmistuisin ja sitten vasta lapset.
Vaan että olisi se sisäänpääsyhuoli pois.

Niin, ja sitten sä teet lapsia ja roikut yliopiston kirjoilla vuosikausia. No, en mä ymmärtänyt vieläkään.

 

[vieras]

Mä en nyt ymmärtänyt. Mikä vankka pohja se on lasten tekemiselle, että sulla on yliopistokoulutus. Mulle toi laskelmoiminen lasten hankkimisessa ei ole koskaan mennyt kaaliin. Oletko sä varma, että sitten joskus kolmekymppisenä, kun koulut on käyty, sä saat lapsia ?

Tavallaan totta ja voi olla että 'lastentekoiässä' on vaikeampi työllistyä yliopistopohjalta kuin mitä olisi jos lapset jo tehty. Työtilanne ei taida häävi olla.

Minulla on duunariammatti ja käytännönläheinen, kiva työ. Äitiysloman sijaista kun haettiin, valtaosa hakemuksista oli yliopistosta valmistuneilta.

 

[ap]

Mä en nyt ymmärtänyt. Mikä vankka pohja se on lasten tekemiselle, että sulla on yliopistokoulutus. Mulle toi laskelmoiminen lasten hankkimisessa ei ole koskaan mennyt kaaliin. Oletko sä varma, että sitten joskus kolmekymppisenä, kun koulut on käyty, sä saat lapsia ?

Siis se on pointtina, että pääsisin sisälle sinne yliopistoon!
Ei missään nimessä se, että ensin valmistuisin ja sitten vasta lapset.
Vaan että olisi se sisäänpääsyhuoli pois.

Niin, ja sitten sä teet lapsia ja roikut yliopiston kirjoilla vuosikausia. No, en mä ymmärtänyt vieläkään.

Yliopiston kirjoilla ei voi nykyaikana enää 'roikkua'.
Opiskeluja saa lykätä max 2 vuotta.
Lisäajasta voi neuvotella esimerkiksi raskauden myötä, mutta siis kaksi vuotta on se normi millä opiskelujaan voi lykätä.

Mun suunnitelmissa on ollut, että ensin yliopistoon, pari vuotta opiskelua, lapsi jos edes voin saada lapsia, jonkin aikaa kotona ja sitten opinnot loppuun. Ja sitten lisää lapsia.

 

[vieras]

Mä niin haluan lapsia!

Mutta mä en ole vieläkään, kolmannellakaan yrittämällä, päässyt yliopistoon.
Se on oma ehtoni sille, että voin edes yrittää mieheni kanssa lapsia, sillä haluan jonkin pysyvän pohjan elämälleni. Vankan parisuhteen lisäksi siis.

Mutta jos mä alan odottaa sitä kouluun pääsyä, en ehkä vuosiin voi yrittää lapsen saantia - asiaa, jonka koen elämäni tärkeimmäksi.

Haluan olla äiti!
Mutta onko järkevää tinkiä periaatteistaan? Entä, jos jään lopulta vaille koulutusta?

onhan sulla aikaa vielä. mikä kiire? ensin yliopisto. ehkä jos aiot tehdä vain yhden lapsen, voi olla helppoa vielä opiskellakin. Mutta useammassa on kovasti työtä. jopa kahdelle vanhemmalle.

 

[ap]

Ja nyt näen, kuinka naiivia on suunnitella mitään tuollaista.
Enhän ole onnistunut pääsemään edes sinne kouluun!

 

[tr]

Oletko ihan varma, että ala on sua varten? Meinaan, että jos pääsykokeista läpi pääseminen on vuodesta toiseen hirveän hankalaa eikä onnistu, voisi ehkä olla hyvä miettiä myös vaihtoehtoja? Älä missään nimessä loukkaannu, mutta omasta kokemuksesta sanon, että joskus sitä ei haaveiltaan näe metsää puilta.

Sitä olen toki miettinyt itsekin.
Mutta kuten tuolla jo aiemmin totesin, niin nyt tuntuu siltä, että ei minusta ole mihinkään. Että mulla ei ole lupa haaveillakaan lapsista, kun en ole näiden vuosien aikana onnistunut saamaan jatko-opiskelupaikkaa - ja tuskin tulen saamaankaan. Tuntuu, että alan vaihto tms. ei sekään hyödyttäisi, että aikaa vaan kuluu ja ehkä taas ihan turhaan!

Mä haluan nyt rohkaista sua miettimään toista alaa, tai ehkä samansuuntaista alaa, mutta eri vaihtoehtoa! Aina ei valitettavasti elämä mene täysin omien halujen mukaisesti, mutta kyllä niitä hyviä vaihtoehtojakin löytyy, kun vain avaa silmät.

Mieti oikeasti muita mieluisia vaihtoehtoja ja hae myös niihin, sitä voi oikeasti yllättyä itsekin, kun huomaa, että eipä tämäkään ollut hassumpi vaihtoehto. Työstään voi pitää PALJON, vaikkei se olisikaan se unelmien ammatti, johon jopa "aina" halusi. Elämän realiteetit on vaan otettava huomioon, samoin omat resurssit.

Tsemppiä!

 

[ap]

Oletko ihan varma, että ala on sua varten? Meinaan, että jos pääsykokeista läpi pääseminen on vuodesta toiseen hirveän hankalaa eikä onnistu, voisi ehkä olla hyvä miettiä myös vaihtoehtoja? Älä missään nimessä loukkaannu, mutta omasta kokemuksesta sanon, että joskus sitä ei haaveiltaan näe metsää puilta.

Sitä olen toki miettinyt itsekin.
Mutta kuten tuolla jo aiemmin totesin, niin nyt tuntuu siltä, että ei minusta ole mihinkään. Että mulla ei ole lupa haaveillakaan lapsista, kun en ole näiden vuosien aikana onnistunut saamaan jatko-opiskelupaikkaa - ja tuskin tulen saamaankaan. Tuntuu, että alan vaihto tms. ei sekään hyödyttäisi, että aikaa vaan kuluu ja ehkä taas ihan turhaan!

Mä haluan nyt rohkaista sua miettimään toista alaa, tai ehkä samansuuntaista alaa, mutta eri vaihtoehtoa! Aina ei valitettavasti elämä mene täysin omien halujen mukaisesti, mutta kyllä niitä hyviä vaihtoehtojakin löytyy, kun vain avaa silmät.

Mieti oikeasti muita mieluisia vaihtoehtoja ja hae myös niihin, sitä voi oikeasti yllättyä itsekin, kun huomaa, että eipä tämäkään ollut hassumpi vaihtoehto. Työstään voi pitää PALJON, vaikkei se olisikaan se unelmien ammatti, johon jopa "aina" halusi. Elämän realiteetit on vaan otettava huomioon, samoin omat resurssit.

Tsemppiä!

Kiitos!
Fiilis parani kyllä. Ehkä elämä voittaa sittenkin.