mä inhoon tekopyhyyttä

[mam]

pari tuttua joilla vauva ja/tai pieniä lapsia aina kuuluu niin hyvää ja on niin ihanaa. ei ihan oikeesti aina joka hetki voi olla niin ihanaa (ja parasta on että sitten kuulee kuinka hän on jollekkin toiselle kertonut jotakin ihan muuta) huoh eikö sitä vaan voi kertoo totuutta? tarvii yrittää esittää olevansa niin paljon parempi kuin muut, vai mitä se on?

 

[ööö]

mun vauva on puol vuotta ja mulle on kuulunut ehkä vain kerran "huonoa". mä oon oikeesti ollut vaan ihan mielettömän onnellinen koko ajan. Yhden kerran alkoi raivostuttaa. Oon miettiny onko se normaalia, mutta ei kai tää keltään poiskaan oo...

 

[edf]

Kenties ei ihan kaikille kehdata/haluta kertoa totuutta. Häpeä tai pelko siitä että asia ei jää teidän kahden väliseksi...

 

[Yamini]

En minä ainakaan esitä olevani parempi, tai koe että olisin parempi.

Sitä ei vain halua puhua kaikille. Ennen lapsiakin hyvänpäivän tutuille vastasi kysymyksiin "ihan hyvää". Ja toisaalta, vaikka se vauva/taapero olisi valvottanut, niin silti vaikka on väsynyt, voi tuntua että elämä on ihan raiteillaan.

 

[ret]

No kyllä meille ainakin ihan hyvää kuului kun lapsi oli ihan pieni, oli todella helppo, kiltti ja hyväuninen, joten ei se kovin raskasta ollut. Mutta ei ne kaikki ihmiset halua ongelmiaa kaikille ihmisille kertoa. Ehkä se kertoo siitä että sinä et ole niin luotettava ihminen heille että haluaisivat ongelmansa jakaa ja tuo toinen jolle kertovat niin on luotettavampi. Aika useinhan sitä vastaa kyselijöille että hyvää kuuluu vaikka ei kuuluisikaan. Ei sitä kaikille jaksa aina ruveta purkautumaan kun jos sanoo että huonoa kuuluu niin se aiheuttaa aina lisäkysymyksiä.

 

[ja sit]

Mua ärsyttää se, kun tapaa vanhoja tuttuja vuosien takaa, niin monilla on sellainen kilpakehuskelu paljonko on saanut elämässä aikaan. En ymmärrä sitä.

 

[onnellinen]

Minä olen valvonut koko yön hampaita tekevän vauvan kanssa, olen tosi väsynyt mutta Onnellinen, joten hapsottavasta tukasta ja silmäpusseista huolimatta voin sanoa rehellisesti tutuilleni että meille kuuluu hyvää.

 

[Kimalle84]

Onko sellasia ihmisiä oikeasti olemassa? Jotka siis vaan tekopyhyyttään sanoo että kaikki on niin ihanaa ym.? Mä en oo vielä yhtäkään tavannut..... Kyllä usein tulee se "mutta" niissäkin puheissa joista loistaa se että ihminen on oikeasti onnellinen kaikesta väsymyksestä ym. huolimatta...

 

[Kuis menee?]

Minä käsitän tekopyhyyden hieman eritavalla!

 

[Kowalski]

Tietynlaisille tutuille ei todellakaan viitsi sanoa muuta kuin "hyvää! " jos he kysyvät mitä kuuluu.
Ystäville, puolisolle, mun tapauksessa myös vanhemmille kerrotaan murheet jos jotain kerrottavaa on.

Karsastan ihmisiä, jotka avautuvat puolitutuilleenkin. Vaikka kysyn, että mitä kuuluu, niin ei se tarkoita sitä että minua ne kuulumiset kiinnostaisi, vaan sitä että olen kohtelias :xmas: