Mä idiootti keksin aina aiheen stressata , murehtia ja surra

[PangPang]

Nyt kun olen päässyt sen asian yli, ettei meille enää lapsia enempää tule ja olen viimeistä kertaa tehnyt sitä ja viimeistä tätä, niin nyt sitten olen päättänyt alkaa stressata tammikuuta kun silloin olis tarkoitus palata työelämään kodin ulkopuolelle 6 vuoden jälkeen.. ja millään en raaskis lapsia hoitoonka laittaa, en millään.. nuorin on silloin 1,5 vuotias.. hoito tulee olemaan TODELLA vähäistä koska aion pyrkiä sumplimaan omat työvuoroni pitkälti miehen mukaan, mutta kyllä puolipäiväpaikat sit varmaan kuitenkin varata täytyy jotta on sitten varmasti hoitopaikka.. Mut hoitoon vien vain jos pakko. en yhtään ylimääräistä tuntia kun tarvii.

Mut silti.. miks nyt ei voi vaan olla ja nauttia näistä hetkistä kotona.. miks hitossa ihmisen täytyy olla sellainen saakelin ittensä rääkkääjä et hakemalla hakee syyn stressailla.. :headwall:

 

[Walpuri]

lapsesi varmasti tykkäävät, kun saavat muutaman kerran viikossa leikkiä ja olla yhdessä muiden lasten kanssa :hug:

 

[PangPang]

lapsesi varmasti tykkäävät, kun saavat muutaman kerran viikossa leikkiä ja olla yhdessä muiden lasten kanssa :hug:

juu kyllä varmasti nyt onkin vaan äidillä tää eroahdistus jo valmiiksi :snotty: :ashamed:

 

[vieras]

miksi stressaat ja kiirehdit, jos nuorinkin vasta 1.5v. tammikuussa?
Nauti lapsistasi ja kotona olemisesta, jos et enempää viitti tehdä.

 

[toinen vieras]

miksi stressaat ja kiirehdit, jos nuorinkin vasta 1.5v. tammikuussa?
Nauti lapsistasi ja kotona olemisesta, jos et enempää viitti tehdä.

Olen samaa mieltä.Tiedän että minun olisi lähes pakko lähteä töihin.Nuorin vasta 1v6kk ja tiedän etten lapsia enempää saa.Kaikki painostaa töihin takaisin, mutta olen kieltäytynyt ja sanonut että lapseni VAIN KERRAN pieniä ja työssä ehsin olemaan lopun ikäni.

 

[PangPang]

miksi stressaat ja kiirehdit, jos nuorinkin vasta 1.5v. tammikuussa?
Nauti lapsistasi ja kotona olemisesta, jos et enempää viitti tehdä.

Kyllä viitsin.. nimenomaan kun olen 6 vuotta ollut omieni kanssa ja toiminut kotona pph:na aina välillä, niin tuntuu että on aika tehdä jotain muuta.. ja kun siis eipä talolainojakaan millään lapsilisillä maksella.. elämä on

Mieluusti kyllä omistaisin koko elämäni kotona ololle, lasten hoidolle ja kaikelle mitä täällä on, mut elämä tosiaan on

 

[vieras]

miksi stressaat ja kiirehdit, jos nuorinkin vasta 1.5v. tammikuussa?
Nauti lapsistasi ja kotona olemisesta, jos et enempää viitti tehdä.

Kyllä viitsin.. nimenomaan kun olen 6 vuotta ollut omieni kanssa ja toiminut kotona pph:na aina välillä, niin tuntuu että on aika tehdä jotain muuta.. ja kun siis eipä talolainojakaan millään lapsilisillä maksella.. elämä on

Mieluusti kyllä omistaisin koko elämäni kotona ololle, lasten hoidolle ja kaikelle mitä täällä on, mut elämä tosiaan on

...tarkoitin, että jos et enempää viitti lapsia siis lisää tehdä

 

[Ultramariini]

Tuttu tunne, mä palasin töihin viime Tammikuussa, ja viimeinen kotonaolovuoteni täyttyi paljon juuri niistä- viimeistä kertaa sitä ja tätä- haikailuista ja vatvomisesta siitä, miten arki muuttuu kun aloitan työn. Välillä tuo märehdintä vei kyvyn tarttua hetkiin ja nauttia niistä viimeisistä kotipäivistä.
Usko pois, hyvin se töihinpaluu menee. Mulla ainakaan, ei mitään niin pahoja peikkoja ole tullut eteen, kuin etukäteen pelkäsin..ja ihmeen nopeasti siihen töissäoloon sopeutuu ja lapsetkin sopeutuivat elämänmuutokseen.

Nauti hetkistä ja koita olla huolimatta tulevasta =)