V
Vaikea tapaus
Vieras
Ihan oikeasti, kissaa on mietitty ja harkittu vuosia. Nyt olen ollut yhteydessä jo kasvattajiin ja kysellyt sopivaa pentua. Mutta heti kun tulee puhetta että voisin mennä katsomaan pentua tmv, niin mulle tulee kauhea "onko tää nyt sittenkään järkevää"-fiilis ja perun kaikki tapaamiset jne. En siis uskalla ottaa sitä lopullista askelta päätöksen suhteen. Miten voi kissanottaminen pelottaa näin paljon? Ei kai tää enää normaaliakaan voi olla.
Vai onko? Miks mä oon tämmönen? Otanko vaan sen kissan kaikesta "pelosta" huolimatta?
En tiiä pelottaako mua sitten se ajatus, että se elämä kissan kanssa ei todellisuudessa olekaan niin auvoisaa kuin kuvittelen. Että se sittenkin oikeesti tuhoaa sohvat, rikkoo verhot ja pissailee matot ja sohvat ja sängyt pilalle :/
Äh. Ehkä musta ei sittenkään ole kissan ottajaksi.
Vai onko? Miks mä oon tämmönen? Otanko vaan sen kissan kaikesta "pelosta" huolimatta?
En tiiä pelottaako mua sitten se ajatus, että se elämä kissan kanssa ei todellisuudessa olekaan niin auvoisaa kuin kuvittelen. Että se sittenkin oikeesti tuhoaa sohvat, rikkoo verhot ja pissailee matot ja sohvat ja sängyt pilalle :/
Äh. Ehkä musta ei sittenkään ole kissan ottajaksi.