Mä haluan Espanjaan työharjoitteluun!!!

Ilmeisesti todella vakavissasi haluat Espanjaan, vaikka sanoit aluksi vain haaveilevasi.

Varmaan pystyt asian jotenkin järjestämään, mutta en kyllä pidä hirveän hyvänä sitä, että olisit puolitoista kuukautta näkemättä noin pientä lasta. Kolme-neljävuotiaalle 1,5 kuukautta on ihan älyttömän pitkä aika, lapset mittaavat aikaa todella ihan eri tavalla kuin aikuiset.

Sinä ihan varmasti pystyt siihen, mutta noin pienelle lapselle viikkokausien ero vanhemmista on aika mahdoton käsittää. Jos lapsi jotenkin voisi olla luonasi siellä toisen turvallisen aikuisen seurassa, se olisi minusta paras vaihtoehto.

Näistä aloituksista aina tulee tyytyväinen olo siitä, että opiskeli, bailasi ja reissasi oikein urakalla ennen lapsia. Nyt voi olla ihan rauhassa lasten kanssa, eikä olisi voinut kuvitellakaan olevansa pitkiä aikoja pois kotoa lasten luota omien reissujen vuoksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja evita:
Ilmeisesti todella vakavissasi haluat Espanjaan, vaikka sanoit aluksi vain haaveilevasi.

Varmaan pystyt asian jotenkin järjestämään, mutta en kyllä pidä hirveän hyvänä sitä, että olisit puolitoista kuukautta näkemättä noin pientä lasta. Kolme-neljävuotiaalle 1,5 kuukautta on ihan älyttömän pitkä aika, lapset mittaavat aikaa todella ihan eri tavalla kuin aikuiset.

Sinä ihan varmasti pystyt siihen, mutta noin pienelle lapselle viikkokausien ero vanhemmista on aika mahdoton käsittää. Jos lapsi jotenkin voisi olla luonasi siellä toisen turvallisen aikuisen seurassa, se olisi minusta paras vaihtoehto.

Näistä aloituksista aina tulee tyytyväinen olo siitä, että opiskeli, bailasi ja reissasi oikein urakalla ennen lapsia. Nyt voi olla ihan rauhassa lasten kanssa, eikä olisi voinut kuvitellakaan olevansa pitkiä aikoja pois kotoa lasten luota omien reissujen vuoksi.

Ei mun lähipiirissä ole ketään joka voisi tulla sinne kuudeksi viikoksi, kaikilla on työt tai koulu. Äiti kyllä olis valmis lähtemään viikoksi sinne likan kanssa, että sillä tavalla eroaika lyhenisi.

Exä ei pidä ajatusta huonona, sanoi vain että likkaa ei mukaan anna. Viikon pätkäänkin suhtautui nihkeästi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja evita:
Ilmeisesti todella vakavissasi haluat Espanjaan, vaikka sanoit aluksi vain haaveilevasi.

Varmaan pystyt asian jotenkin järjestämään, mutta en kyllä pidä hirveän hyvänä sitä, että olisit puolitoista kuukautta näkemättä noin pientä lasta. Kolme-neljävuotiaalle 1,5 kuukautta on ihan älyttömän pitkä aika, lapset mittaavat aikaa todella ihan eri tavalla kuin aikuiset.

Sinä ihan varmasti pystyt siihen, mutta noin pienelle lapselle viikkokausien ero vanhemmista on aika mahdoton käsittää. Jos lapsi jotenkin voisi olla luonasi siellä toisen turvallisen aikuisen seurassa, se olisi minusta paras vaihtoehto.

Näistä aloituksista aina tulee tyytyväinen olo siitä, että opiskeli, bailasi ja reissasi oikein urakalla ennen lapsia. Nyt voi olla ihan rauhassa lasten kanssa, eikä olisi voinut kuvitellakaan olevansa pitkiä aikoja pois kotoa lasten luota omien reissujen vuoksi.

Tota noin, vaikka olisi kuinka bailannut ja reissannut ennen lapsia voi eteen tulla silti tuollaisia tilanteita. Parempi vaan olla vannomatta ennen kuin joku mahtava mahdollisuus pöllähtää omalle kohdalle. Itsensä jalustalle nostaminen ei kannata. Kannattaa tietenkin harkita tarkaan ja erotella plussat ja miinukset ja miettiä mikä on tärkeää. Sen voi tietää vain itse ja kellään muulla ei siihen ole nokan koputtamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja loru:

Tota noin, vaikka olisi kuinka bailannut ja reissannut ennen lapsia voi eteen tulla silti tuollaisia tilanteita. Parempi vaan olla vannomatta ennen kuin joku mahtava mahdollisuus pöllähtää omalle kohdalle. Itsensä jalustalle nostaminen ei kannata. Kannattaa tietenkin harkita tarkaan ja erotella plussat ja miinukset ja miettiä mikä on tärkeää. Sen voi tietää vain itse ja kellään muulla ei siihen ole nokan koputtamista. [/quote]"][/quote]


No, joka tapauksessa minä olen sanonut joillekin tämäntyyppisille tarjouksille ei, koska olen katsonut sen huonoksi lasten kannalta - vaikka se itselle olisi tosi nastaa ja kivaa olisi ollutkin. Ja tiedän, että meitä samanlaisia äitejä on tosi paljon.

Sitten on se harha, että ei voisi tietää mikä on parasta kellekin. Minä olen ajatellut aina niin, että lasten kannalta on joka tapauksessa parempi, että äiti ja isä ovat lähellä. En usko, että lapsi kehittyy ja kasvaa paremmin vanhempien poissaolon ansiosta. Missään en ole ainakaan nähnyt tai kuullut siitä evidenssiä.

Harha on sekin, että uskoo mahdollisuuksien tulevan eteen vain kerran elämässä. Minä olen aika lailla eri mieltä. Ihminen pystyy tekemään unelmoimansa asiat elämänsä varrella ihan varmasti, jos todella haluaa, vaikka ei tekisi niitä mulle heti nyt -periaatteella.

Mutta toki olen vain yksityisajattelija ja puhun vain siitä, miten minä itse ja oma ystäväpiirini elää ja asiat kokee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja evita:
Alkuperäinen kirjoittaja loru:

Tota noin, vaikka olisi kuinka bailannut ja reissannut ennen lapsia voi eteen tulla silti tuollaisia tilanteita. Parempi vaan olla vannomatta ennen kuin joku mahtava mahdollisuus pöllähtää omalle kohdalle. Itsensä jalustalle nostaminen ei kannata. Kannattaa tietenkin harkita tarkaan ja erotella plussat ja miinukset ja miettiä mikä on tärkeää. Sen voi tietää vain itse ja kellään muulla ei siihen ole nokan koputtamista.
"][/quote]


No, joka tapauksessa minä olen sanonut joillekin tämäntyyppisille tarjouksille ei, koska olen katsonut sen huonoksi lasten kannalta - vaikka se itselle olisi tosi nastaa ja kivaa olisi ollutkin. Ja tiedän, että meitä samanlaisia äitejä on tosi paljon.

Sitten on se harha, että ei voisi tietää mikä on parasta kellekin. Minä olen ajatellut aina niin, että lasten kannalta on joka tapauksessa parempi, että äiti ja isä ovat lähellä. En usko, että lapsi kehittyy ja kasvaa paremmin vanhempien poissaolon ansiosta. Missään en ole ainakaan nähnyt tai kuullut siitä evidenssiä.

Harha on sekin, että uskoo mahdollisuuksien tulevan eteen vain kerran elämässä. Minä olen aika lailla eri mieltä. Ihminen pystyy tekemään unelmoimansa asiat elämänsä varrella ihan varmasti, jos todella haluaa, vaikka ei tekisi niitä mulle heti nyt -periaatteella.

Mutta toki olen vain yksityisajattelija ja puhun vain siitä, miten minä itse ja oma ystäväpiirini elää ja asiat kokee.[/quote]

Se on myös aikamoista harhaa, että luulee olevansa jotenkin jäävi sanomaan toiselle jos itse ja oma kaveripiiri sattuu olemaan jotain tiettyä mieltä. Ei se tee siitä mielipiteestä oikeaa. Ymmärrän kuitenkin kantasi ja varmasti suurinosa meistä äideistä ajattelee niin, mutta kaikki me emme ole samanlaisia.
Ihmisillä on eri prioriteetteja, jopa meillä äideillä ja tavallaan niitä pitää kunnioittaa (en tarkoita tässä nyt mitään ääripäitä). Elämä on valintoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja loru:

Se on myös aikamoista harhaa, että luulee olevansa jotenkin jäävi sanomaan toiselle jos itse ja oma kaveripiiri sattuu olemaan jotain tiettyä mieltä. Ei se tee siitä mielipiteestä oikeaa. Ymmärrän kuitenkin kantasi ja varmasti suurinosa meistä äideistä ajattelee niin, mutta kaikki me emme ole samanlaisia.
Ihmisillä on eri prioriteetteja, jopa meillä äideillä ja tavallaan niitä pitää kunnioittaa (en tarkoita tässä nyt mitään ääripäitä). Elämä on valintoja.
[/quote]

Jäävi-sana taitaa olla tässä sinulla vähän väärässä paikassa ja merkityksessä. :) En nimenomaan ole jäävi omasta mielestäni antamaan arviota lasten kasvattamisesta, olenhan itsekin sellainen.

Minusta voi myös saivarrella siitä, että mikä on mielipide ja mikä on fakta. Minä en pidä mielipidekysymyksenä sitä, onko lapselle parempi olla ilman äitiä ja/tai isää kuin olla heidän kanssaan. Minulle on faktaa se, että lapset haluavat ja tarvitsevat läsnäolevia eikä poissaolevia vanhempia.

Mikään mitä ikinä olen lapsipsykologiasta tms. lukenut, ei asettanut tätä kyseenalaiseksi tai sanonut, että jokainen äiti tai isä voi tykönään päättää, onko lapsen parempi olla äidin ja/tai isän luona vai poissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
En voi sanoa muuta kuin, että olen tyytyväinen omiin valintoihin kouluttautua, matkustella jne. ENNEN lasten hankkimista. :)

Sä teit niin ja mä teen näin. Olen monta kertaa täällä kirjoittanut, että en ole koskaan katunut sitä päätöstä että tulin raskaaksi ennen ammatin saamista ja lopetin koulun kesken. Tyttö on toivottu ja rakastettu lapsi, mutta se ei tarkoita sitä, että mun pitäisi olla hänen kanssaan 24/7. Eikä se olisi edes mahdollista, koska likalla on isäkin joka haluaa myös olla lapsensa kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja evita:
Alkuperäinen kirjoittaja loru:

Se on myös aikamoista harhaa, että luulee olevansa jotenkin jäävi sanomaan toiselle jos itse ja oma kaveripiiri sattuu olemaan jotain tiettyä mieltä. Ei se tee siitä mielipiteestä oikeaa. Ymmärrän kuitenkin kantasi ja varmasti suurinosa meistä äideistä ajattelee niin, mutta kaikki me emme ole samanlaisia.
Ihmisillä on eri prioriteetteja, jopa meillä äideillä ja tavallaan niitä pitää kunnioittaa (en tarkoita tässä nyt mitään ääripäitä). Elämä on valintoja.

Jäävi-sana taitaa olla tässä sinulla vähän väärässä paikassa ja merkityksessä. :) En nimenomaan ole jäävi omasta mielestäni antamaan arviota lasten kasvattamisesta, olenhan itsekin sellainen.

Minusta voi myös saivarrella siitä, että mikä on mielipide ja mikä on fakta. Minä en pidä mielipidekysymyksenä sitä, onko lapselle parempi olla ilman äitiä ja/tai isää kuin olla heidän kanssaan. Minulle on faktaa se, että lapset haluavat ja tarvitsevat läsnäolevia eikä poissaolevia vanhempia.

Mikään mitä ikinä olen lapsipsykologiasta tms. lukenut, ei asettanut tätä kyseenalaiseksi tai sanonut, että jokainen äiti tai isä voi tykönään päättää, onko lapsen parempi olla äidin ja/tai isän luona vai poissa.[/quote]

Jäävi sana oli ihan oikeassa merkityksessä tuossa lauseessa. Tottakai lapselle on parasta olla vanhempien kanssa, sehän on selvää. Itse en ikinä lähtisi, mutta eihän tässä nyt minun lähtemisestäni ollutkaan kyse. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja loru:
Alkuperäinen kirjoittaja evita:
Alkuperäinen kirjoittaja loru:

Se on myös aikamoista harhaa, että luulee olevansa jotenkin jäävi sanomaan toiselle jos itse ja oma kaveripiiri sattuu olemaan jotain tiettyä mieltä. Ei se tee siitä mielipiteestä oikeaa. Ymmärrän kuitenkin kantasi ja varmasti suurinosa meistä äideistä ajattelee niin, mutta kaikki me emme ole samanlaisia.
Ihmisillä on eri prioriteetteja, jopa meillä äideillä ja tavallaan niitä pitää kunnioittaa (en tarkoita tässä nyt mitään ääripäitä). Elämä on valintoja.

Jäävi-sana taitaa olla tässä sinulla vähän väärässä paikassa ja merkityksessä. :) En nimenomaan ole jäävi omasta mielestäni antamaan arviota lasten kasvattamisesta, olenhan itsekin sellainen.

Minusta voi myös saivarrella siitä, että mikä on mielipide ja mikä on fakta. Minä en pidä mielipidekysymyksenä sitä, onko lapselle parempi olla ilman äitiä ja/tai isää kuin olla heidän kanssaan. Minulle on faktaa se, että lapset haluavat ja tarvitsevat läsnäolevia eikä poissaolevia vanhempia.

Mikään mitä ikinä olen lapsipsykologiasta tms. lukenut, ei asettanut tätä kyseenalaiseksi tai sanonut, että jokainen äiti tai isä voi tykönään päättää, onko lapsen parempi olla äidin ja/tai isän luona vai poissa.

Jäävi sana oli ihan oikeassa merkityksessä tuossa lauseessa. Tottakai lapselle on parasta olla vanhempien kanssa, sehän on selvää. Itse en ikinä lähtisi, mutta eihän tässä nyt minun lähtemisestäni ollutkaan kyse. =) [/quote]


Jäävihän oikeasti tarkoittaa esteellistä ihmistä - jäävi ihminen on esteellinen esim. puhumaan jostakin asiasta.

Minä en siis ollut siinä harhassa enkä luullut, että olisin ollut esteellinen sanomaan tästä asiasta mitään. Päinvastoin pidin itseäni ihan oikeutettuna esittämään asiasta mielipiteeni. :)
 
Soitin Kelaan ja siellä sanottiin, että ei katkea asumistuki. Elämiseen saatu apuraha koululta ei vaikuta Kelan tukiin mitenkään.

Että mietintä on menossa...soittelen vielä äitille ja exälle ja juttelen heidän kanssaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
exäsikö määrää yksin missä lapsi on?kai sullakin on nyt oikeus se viedä viikoksi ulkomaille tms? en tajuu..vai yritätkö mielistellä häntä..

Miten niin mielistellä? Miksi mun pitäisi exää mielistellä? Kyllä mä saan exälle puhuttua järkeä, että kyllä tyttö voi lähteä viikon lomareissulle. Tyttö vain tykkäis, kun pääsis ihan eri ympäristöön hetkeksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 40plusplus:
Lähtisin minäkin mielelläni vaikka maailmaympärysmatkalle tai kehitysyhteistyöhön mutta ei tässä perhe ja työtilanteessa käy. Se pitää vaan hyväksyä...

No juu. Sulla ei onnistu niin pitää sitten yrittää torpedoida toisen vastaavantyyppisen unelman toteuttaminen?

Mitäpä jos SINÄ koittaisit hyväksyä sen, että joku muu voi ja uskaltaa toteuttaa unelmansa vaikkei sinulla se onnistukaan...
 
En tajuu jos teillä on yhteishuoltajuus mikset saisi lastasi viedä lomalle ja päinvastoin? eikö exäsi luota että lapsi pysyy turvassa?mun mielestä tossa ei pitäs olla mitään puhumista jos vaikka kerran vuodesas toinen haluaa lapsen viedä ulkoimaille...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En tajuu jos teillä on yhteishuoltajuus mikset saisi lastasi viedä lomalle ja päinvastoin? eikö exäsi luota että lapsi pysyy turvassa?mun mielestä tossa ei pitäs olla mitään puhumista jos vaikka kerran vuodesas toinen haluaa lapsen viedä ulkoimaille...

6 viikkoa on vähän eri asia kuin viikon-parin lomareissu, kuitenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En tajuu jos teillä on yhteishuoltajuus mikset saisi lastasi viedä lomalle ja päinvastoin? eikö exäsi luota että lapsi pysyy turvassa?mun mielestä tossa ei pitäs olla mitään puhumista jos vaikka kerran vuodesas toinen haluaa lapsen viedä ulkoimaille...

No totta kai mun pitää kysyä lapsen isältä lupa saanko viedä lapsen ulkomaille!! Sehän katsotaan periaatteessa sieppaukseksi jos ilman lupaa vie. Mulle ei tulisi koskaa mieleenkään viedä tyttöä edes yhdeksi yöksi Suomen rajojen ulkopuolelle ilman exän lupaa. Yhdessä asioista päätetään ja huomioidaan toinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 40plusplus:
Lähtisin minäkin mielelläni vaikka maailmaympärysmatkalle tai kehitysyhteistyöhön mutta ei tässä perhe ja työtilanteessa käy. Se pitää vaan hyväksyä...

No juu. Sulla ei onnistu niin pitää sitten yrittää torpedoida toisen vastaavantyyppisen unelman toteuttaminen?

Mitäpä jos SINÄ koittaisit hyväksyä sen, että joku muu voi ja uskaltaa toteuttaa unelmansa vaikkei sinulla se onnistukaan...

en torpedoi mutta olen oppinut katsomaan asioita enemmän realistin näkökulmasta. Ei lapsen kanssa eläessään voi toteuttaa samoja asioita kuin menevänä nuorena sinkkuna.
Unelmoida saa mutta aina pitää muistaa välillä astua sieltä pilvistä maan pinnalle ja miettiä asioita enemmän.
minä muistaakseni tuolla ehdotin jonkunlajin kompromissia eli että lapsi mukaan mutta se ajatus taidettiin torpedoida. en tiedä olenko minä tyhmä mutta minä ajattelen asiaa myös toisen ihmisen kannalta eli en voi perheellisenä ihmisenä pelkästään itseäni toteuttaa ja pelkästään itselleni elää vaan pitää perhekin ottaa huomioon. On erilaisia tapoja elää ja toteuttaa haaveitaan, mutta kun on äiti niin sitä pitää olla enemmän äiti kuitenkin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
tässähän on nyt kyse että tyttö olisi viikon siellä ei kuutta....

Niin, mä en ole missään vaiheessa ollut viemässä tyttöä sinne kuudeksi viikoksi. Kaikki joiden kanssa olen tästä puhunut, ovat mun kanssa samaa mieltä, että on helpompaa likan jäädä Suomeen tuttuun ympäristöön. Tyttö tulisi sitten äitini kanssa viikoksi siellä käymään.

Mutta en tosiaan ole vielä päätöstä tehnyt. Raha ei ole ongelma apurahan ansiosta, mutta kyllä tämä vaatii miettimistä likan takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 40plusplus:
minä muistaakseni tuolla ehdotin jonkunlajin kompromissia eli että lapsi mukaan mutta se ajatus taidettiin torpedoida.

On paljon helpompaa likan jäädä Suomeen. Mä menisin täysin outoon paikkaan tekemään töitä(voihan se olla vuorotyötä ) ja lapsi olisi ihan oudossa ympäristössä hoidossa oudoilla ihmisillä. Ketään tuttua ihmistä en sinne saisi mukaan noin pitkäksi aikaa.

Ja milläs mä likan veisin Suomesta pois, kun isänsä ei antaisi häntä ulkomaille kuudeksi viikoksi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 40plusplus:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äiti 40plusplus:
Lähtisin minäkin mielelläni vaikka maailmaympärysmatkalle tai kehitysyhteistyöhön mutta ei tässä perhe ja työtilanteessa käy. Se pitää vaan hyväksyä...

No juu. Sulla ei onnistu niin pitää sitten yrittää torpedoida toisen vastaavantyyppisen unelman toteuttaminen?

Mitäpä jos SINÄ koittaisit hyväksyä sen, että joku muu voi ja uskaltaa toteuttaa unelmansa vaikkei sinulla se onnistukaan...

en torpedoi mutta olen oppinut katsomaan asioita enemmän realistin näkökulmasta. Ei lapsen kanssa eläessään voi toteuttaa samoja asioita kuin menevänä nuorena sinkkuna.
Unelmoida saa mutta aina pitää muistaa välillä astua sieltä pilvistä maan pinnalle ja miettiä asioita enemmän.
minä muistaakseni tuolla ehdotin jonkunlajin kompromissia eli että lapsi mukaan mutta se ajatus taidettiin torpedoida. en tiedä olenko minä tyhmä mutta minä ajattelen asiaa myös toisen ihmisen kannalta eli en voi perheellisenä ihmisenä pelkästään itseäni toteuttaa ja pelkästään itselleni elää vaan pitää perhekin ottaa huomioon. On erilaisia tapoja elää ja toteuttaa haaveitaan, mutta kun on äiti niin sitä pitää olla enemmän äiti kuitenkin!

No voi :saint: sentään...

Eiköhän Scarlettkin aina ajattele lastaan ensin, taatusti on huolehtinut, hoivannut, rakastanut! Jos 6 viikkoa ottaa itselleen kokemuksia ja oppimista varten niin tuskin siinä yhtäkkiä sen huonommaksi äidiksi muuttuu. Saattaa olla kaikkinensa sellainen kokemus, että päin vastoin tekee hyvää äidille ja heijastuu sitten myös positiivisesti lapseen!
 
minusta tässä kuitenkin pitää katsoa siitä näkökulmasta lapsen kannalta onko lapsen koti pääasiassa kuitenkin ap:n luona ja onko lapsi muuten elämässä vain päiviä peräkkäin vai viikkoja siellä etäisän luona. Eri juttu on olla näkemättä ihmistä jota muutenkin vain tapaa kuin se että kotoa lapsi vietäsiin vain "vierailupaikkaan" pidemmäksi aikaa jota lapsi ei edes täysin hahmota.
Minä myönnän että ajattelen joidenkin mielestä tyhmästi, mutta minä en henk koht eroaisi lapsistani noin pitkäksi aikaa. Ja sekin miten lapsi mieltää tuon poissaolon, onko se kivoja hiekkarantoja ja uimista siihen aikaan kun täällä Suomessa kahlataan sohjossa tai palellaan pakkasessa.
Lapsen pitäisi ainakin päästä käymään siellä espanjassa
 
Mina kannatan ehdottomasti Espanjaan menemista, kun kerran tuollainen tilaisuuson tarjolla ! Lapsi selviaa ihan varmasti ko. ajan isansa kanssa. Mielestani ulkomailla tyoskentely antaa hyvaa kokemusta ihan koko elamaa silmallapitaen. Itse olen erittain tyytyvainen, etta olen saanut mahdollisuuden tyoskennella monessa eri maassa ja kulttuurissa.
 

Yhteistyössä