N
Nyt tuli stoppi
Vieras
Mä olen koko sen elämän ajan tehnyt aina kaikkeni noitten lasteni eteen. Aina. Olen aina yrittänyt tehdä kaikkeni, että niillä on kaikkea tarpeellista ja hyvä ja turvallinen elämä. Olen ollut läsnä, jutellut, lohduttanut, rakastanut. Sanonut aina useaan kertaan, ettei sellaista asiaa olekaan, mitä mulle ei voisi tulla kertomaan. Pyrkinyt olemaan aina ymmärtäväinen ja kohtuullinen, mutta myös vaatinut esim. kotitöitä ja yhteisten pelisääntöjen noudattamista. Olen perustellut vaatimukseni enkä koskaan toiminut mielivaltaisesti tai pelkkää vittumaisuuttani.
Teini on saanut oikeastaan kaiken mitä on pyytänyt. On läppärit ja kamerat ja hienot puhelimet, meikit, vaatteet viimeisen muodin mukaan jne. Mitään ei puutu. On saanut mennä kavereiden kanssa, on saanut olla öitä pois kotoa, jne. Ainoastaan olen vaatinut että tiedän missä menee ja että koulussa on käytävä.
Ja mä luulin, että kaikki oli ok. Kotona ollessaan oli oma itsensä, iloinen ja nauravainen ja jutteli ja kertoili asioitaan.
Ja sitten ihan yhtäkkiä kaikki levähti eteeni. Sain tietää, että teini on valehdellut musta aivan sairaita asioita kavereilleen. Teini on väittänyt, että heitän sen vähän väliä ilman vaatteita pakkaseen enkä päästä enää sisälle tai että telkeän sen milloin minkäkin huoneen lukkojen taakse tai että "revin siltä pään irti" tai hakkaan tai vien kaikki teinin rahat aina jne. Siis aivan uskomatonta ja todellakin pelkkää valhetta kaikki. Tuo loukkaa ja satuttaa niin paljon, etten pysty edes sanoin kuvaamaan. Sen lisäksi teini on sanonut kavereilleen, että joku saisi tulla ja hakata mut kuoliaaksi niin että veri lentää, sen jälkeen teini kuulema olisi onnellinen.
Ja nyt poistin käytöstä netin ja kännykän, lähetin mummolleen täksi viikoksi koska sieltä ei pääse karkaamaan kuten kotoaan. Ja nyt se uhkailee, että jollen anna huomenna puhelinta, mä saan katua ja vastata seurauksista.
Mä en jaksa enempää.
Mä oon täysin rikki ja hajalla. Mun oma lapseni, jota mä olen rakastanut kaikki nämä vuodet, jonka edestä mä oon kaikkeni tehnyt, tekee mulle jotain tämmöistä. Mä kestäisin haukut ja mä kestäisin "mä vihaan sua"- huudot, mutta sitä mä en kestä että se syyttää mua jostain noin sairaasta ja toivoo mun kuolemaa ja uhkailee mua.
Mä en tajua, missä meni vikaan. Miksi siitä tuli tuommoinen? Miksi se valehtelee ja käyttäytyy noin? Mä en vaan jaksa enää, tuntuu ettei mulla ole enää mitään annettavaa. Tahtoisin vaan lähettää teinin jonnekin kokonaan pois, en jaksa enempää. Ihan sama mulle minne se menee ja minne se joutuu, nyt mun voimat on niin vähissä tässä asiassa, etten jaksa ajatella aikuisesti tai olla kuten aikuinen. Nyt tuli mun rajani vastaan.
Teini on saanut oikeastaan kaiken mitä on pyytänyt. On läppärit ja kamerat ja hienot puhelimet, meikit, vaatteet viimeisen muodin mukaan jne. Mitään ei puutu. On saanut mennä kavereiden kanssa, on saanut olla öitä pois kotoa, jne. Ainoastaan olen vaatinut että tiedän missä menee ja että koulussa on käytävä.
Ja mä luulin, että kaikki oli ok. Kotona ollessaan oli oma itsensä, iloinen ja nauravainen ja jutteli ja kertoili asioitaan.
Ja sitten ihan yhtäkkiä kaikki levähti eteeni. Sain tietää, että teini on valehdellut musta aivan sairaita asioita kavereilleen. Teini on väittänyt, että heitän sen vähän väliä ilman vaatteita pakkaseen enkä päästä enää sisälle tai että telkeän sen milloin minkäkin huoneen lukkojen taakse tai että "revin siltä pään irti" tai hakkaan tai vien kaikki teinin rahat aina jne. Siis aivan uskomatonta ja todellakin pelkkää valhetta kaikki. Tuo loukkaa ja satuttaa niin paljon, etten pysty edes sanoin kuvaamaan. Sen lisäksi teini on sanonut kavereilleen, että joku saisi tulla ja hakata mut kuoliaaksi niin että veri lentää, sen jälkeen teini kuulema olisi onnellinen.
Ja nyt poistin käytöstä netin ja kännykän, lähetin mummolleen täksi viikoksi koska sieltä ei pääse karkaamaan kuten kotoaan. Ja nyt se uhkailee, että jollen anna huomenna puhelinta, mä saan katua ja vastata seurauksista.
Mä en jaksa enempää.
Mä oon täysin rikki ja hajalla. Mun oma lapseni, jota mä olen rakastanut kaikki nämä vuodet, jonka edestä mä oon kaikkeni tehnyt, tekee mulle jotain tämmöistä. Mä kestäisin haukut ja mä kestäisin "mä vihaan sua"- huudot, mutta sitä mä en kestä että se syyttää mua jostain noin sairaasta ja toivoo mun kuolemaa ja uhkailee mua.
Mä en tajua, missä meni vikaan. Miksi siitä tuli tuommoinen? Miksi se valehtelee ja käyttäytyy noin? Mä en vaan jaksa enää, tuntuu ettei mulla ole enää mitään annettavaa. Tahtoisin vaan lähettää teinin jonnekin kokonaan pois, en jaksa enempää. Ihan sama mulle minne se menee ja minne se joutuu, nyt mun voimat on niin vähissä tässä asiassa, etten jaksa ajatella aikuisesti tai olla kuten aikuinen. Nyt tuli mun rajani vastaan.
Sympatiani sinulle - toivottavasti saatte asiat puhuttua halki. Minun reseptini tilanteeseen olisi puhuminen, puhuminen ja puhuminen - ja samalla myös kuunteleminen. Vain sellainen, joka kuuntelee hyvin, voi tehdä itsensä myös toiselle osapuolelle ymmärretyksi. Seek first to understand, then to be understood! Voimia!