Toggle sidebar

Mä haluaisin tulla uskoon.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Suosittelen, että et varta vasten mene minnekkään "uskovaksi tulemisen opastukseen", mielestäni sellainen ei ole ihan aitoa uskoa, tai siis että tulisit aidosti uskoon siinä välttämättä.

Se lähtee kaikki omasta sydämestä jne, ei mistään tuputtamisesta.

Mielestäni uskoon tulemista ei voi opettaa, eikä sitä kannata hakea mistään ihme jutuista.

Se aika kyllä tulee joskus ihan itsestään, jos tulee. Kaikille se ei tule, vaikka haluaa. Ehkä jumala haluaa itse valita ne, jotka uskoon tulevat (ehkä, ehkä ei). Sitä kun ei voi tietää, mikä hänen päämääränsä on.

Ja totta, vaikka pään sisälläni pyöriikin paljon (liikaa) asioita, niin se tietty sisäinen rauha ja rakkaus pysyy. Ja luottavuus elämää kohtaan.

Raamattua ei kannata lukea välttämättä, jos ei ole oikeasti siitä kiinnostunut ja halukas ymmärtämään sitä.
 
Hei ap, rukoilen puolestasi tänä iltana. Rukoile sinäkin että saisit Jeesuksen sydämeesi. Uskoon tulo ei välttämättä tunnu heti erilaiselta ja vanhoista tavoista ja tottumuksista on vaikea päästä eroon. Olet silti uskovainen, vaikka tekisit syntiä. Ero on siinä että voit pyytää syntejäsi anteeksi ja Jumala antaa. Pikku hiljaa Jumala muuttaa sinua niin että synnin teko ei kiinnosta vaan haluat elää puhtaalla omallatunnolla. Minä olen ollut uskossa 15 vuotta ja välillä on ollut aikoja jolloin olen elänyt kaikkea muuta kuin kristillistä elämää. Jumala on kuitenkin uskollinen ja Hänen luokseen voi vaikeidenkin aikojen jälkeen palata. Siunausta!
 
Eksistentialistisesta angstista kun on yksin selvinnyt selväjärkisenä ja elossa, selviää kaikesta. Sen tajuaminen, etten voisi mistään uskosta löytää sitä, mitä etsin, oli kuin kova lyönti palleaan ja samalla pohja viety jalkojen alta pois pimeydessä.

Valmiita vastauksia ei ollut, mitään selkeää ei tarjottu. Itse piti muodostaa käsitys maailmasta, elämän merkityksestä ja kuolemasta. Löysin vahvuuden itsestäni, löysin vastaukset, pystyin jatkamaan elämääni onnellisempana kuin koskaan aiemmin. Ensin piti kysyä kysymyksiä, jotka kimpoilivat kaikuna seinistä ja vaivata mieltä alituiseen mietteillä olemisen tärkeydestä. Kukaan ei tuputtanut mitään; siksi helppoa mutta niin vaikeaa.

Oli vaikeaa päästää irti tietyistä käsitteistä, joiden myötä on kasvanut, kuten synti tai jumala tms. Muuta tietä minulle ei kuitenkaan ollut, sillä usko tuntui väärältä. Se oli kuin taaperon vieroittuminen rinnalta; ei sitä rintaa tarvitse, mutta se on tuttua, muu vierasta ja siitä pitää kiinni tavan vuoksi. Tai Freudin ilmausta käyttäen: luovuin kainalosauvastani. Kesti aikansa saada surkastuneet lihakset toimimaan ja kävellä reippaasti kaiken sen jälkeen, mutta juokseminen on parempaa kuin nojaten tukeen ja hapuillen eteenpäin.

Minua ei voi kukaan seurata, jokaisen on luotava oma polkunsa, jos tämä tie kiinnostaa, mutta ajattelin vain jakaa seikkaperäisemmän kuvauksen siitä, mikä se toinen vaihtoehto on. Kaikkea hyvää kaikille ihmisille valinnoistanne riippumatta.
 
v.php
 
Klikkaa linkistä, tämän saman sini- nimimerkillä kävi lukemassa ja sanoi sen perässä sydämestään.
http://jani.mirekweb.com/usko/
Sinä saat saman rauhan sydämeesi :hug:
Laita mulle yksityisviestiä jos haluat kysellä tai muuten vaan jutella :hug:
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa