Toggle sidebar

Mä haluaisin muuttaa perheeni kanssa jonnekin etelään, esim. Espanjaan... mitä kaikkea olisi otettava huomioon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "unelma"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
U

"unelma"

Vieras
Haluaisin muuttaa pois täältä Suomesta, kaipaan vaihtelua ja isoa elämänmuutosta. Jos muuttaisimme Espanjaan (tai jonnekin muualle) niin mitä täytyisi ottaa huomioon? Mitä järjestelyitä olisi ennen muuttoa ja sen aikana/jälkeen? Löytyykö Espanjasta töitä kielitaidottomalle? Vai pitäisikö ensin opiskella kieli?
 
Espanjan työttömyysaste on korkea, vissiin EU-alueen korkeimpia (ja pikainen googlaus vahvisti muistikuvani oikeaksi). En usko, että kielitaidottoman maahanmuuttajan työmahdollisuudet ovat silloin kovinkaan hyvät.
 
Espanjasta saa helposti puhelinmyyntityötä, siis niin, että työskennellään suomeksi. Palkasta en sitten tiedä, mutta tuskin on kovin hyvä. Koko ajan mainostavat MOL:n sivuilla tätä, joskus tuli dokumentti Espanjassa asuvista suomalaisista ja siinä oli eräs äiti, joka asui kahdestaan poikansa kanssa. Poika oli espanjalaisessa koulussa ja äiti teki puhelinmyyntiä ja oli illat/viikonloput tarjoilijana. Tulivat kuitenkin toimeen noilla rahoilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mummomainen:
Espanjasta saa helposti puhelinmyyntityötä, siis niin, että työskennellään suomeksi. Palkasta en sitten tiedä, mutta tuskin on kovin hyvä. Koko ajan mainostavat MOL:n sivuilla tätä, joskus tuli dokumentti Espanjassa asuvista suomalaisista ja siinä oli eräs äiti, joka asui kahdestaan poikansa kanssa. Poika oli espanjalaisessa koulussa ja äiti teki puhelinmyyntiä ja oli illat/viikonloput tarjoilijana. Tulivat kuitenkin toimeen noilla rahoilla.
Click to expand...

No ei mun tarkoitus ole 24/7 mennä töitä tekemään, vaan niin kuin täällä Suomessakin eli päivisin ja illat perheen kanssa. :) Mutta ymmärrän toki, että voipi olla hankalaa. Tää onkin vain unelma, jonka haluaisin toteuttaa...
 
Niinhän se on niinkun tässäkin on sanottu. Puhelinmyyntiä on etelärannalla tarjolla, muu duuni onkin sitten hankalampi homma. Jos osaa espanjaa ja englantia, niin on jo paremmat mahdollisuudet. Paikallisten englanti kun on aika huonoa vielä nykypäivänäkin ja englantia kuitenkin tosi monessa paikassa edellytetään.

EU-maiden välillä muuttaminen on nykyään hirmu simppeliä, ei siinä ihmeitä tarvitse huomioida. Jos osaat kysyä jotain vähän tarkemmin, niin voin yrittää vastata. Muutettiin heinäkuun alussa Espanjaan perheen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ruttis:
Niinhän se on niinkun tässäkin on sanottu. Puhelinmyyntiä on etelärannalla tarjolla, muu duuni onkin sitten hankalampi homma. Jos osaa espanjaa ja englantia, niin on jo paremmat mahdollisuudet. Paikallisten englanti kun on aika huonoa vielä nykypäivänäkin ja englantia kuitenkin tosi monessa paikassa edellytetään.

EU-maiden välillä muuttaminen on nykyään hirmu simppeliä, ei siinä ihmeitä tarvitse huomioida. Jos osaat kysyä jotain vähän tarkemmin, niin voin yrittää vastata. Muutettiin heinäkuun alussa Espanjaan perheen kanssa.
Click to expand...

Kerro vaan kaikki teidän muutosta, kiinnostaa paljon!

Meillä koti-Suomessa vuokra-asunto, helposti pääsee eroon mutta suurin työ onkin varmaan hoitaa asunto, työ ja lapsen hoitopaikka uudessa maassa. Haluaisin tietää mitä kaikkea tarvitsee tehdä ja tietää, kun muuttaa toiseen maahan, esim. Espanjaan. :) Kaikki mitä jaksat ja haluat kertoa on varmasti avuksi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Kellään tietoa noista maista?
Click to expand...

Itse asuin puolisen vuotta Kreikassa ja en oikein tykännyt. Pelkästään jo kieli on hyvin vaikea, espanjaa olen opiskellut pari kurssia ja paljon helpommalta vaikuttaa espanja. Kreikassa on muutenkin hyvin vaikea taloudellinen tilanne, etten välttämättä lähtisi sinne. Kreikka on muutenkin ehkä jotenkin suljetumpi yhteiskunta kuin Espanja, tai tällainen kuva minulla on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Kellään tietoa noista maista?
Click to expand...

Italiassa arkiasioiden toimittaminen kielitaidottomana on kyllä vaikeaa. Myös työnsaatimahdollisuudet ovat kielitaidottomana aika rajalliset, eli tuskin siellä parempaan elitasoon noilla lähtöedellytyksillä pääsee... Siellä myös yleensä pitäisi olla hyvin verkostoitunut niin arki olisi helpompaa. Ihan ummikkona en lähtisi, varsinkaan lasten kanssa.

Jossain tursitipaikassa ehkä voisi onnistua, hotelliin töihin tms.
 
Niin vielä tuosta Kreikasta, että sielläkin pätee sama, että ilman kreikan kielen taitoa ei kovin hyviä töitä saa, muutenkin englantia osataan tosi huonosti. Matkailualalla pääsee kyllä hotelleihin, mutta palkat on tosi pienet ja suurin osa käyttää laitonta työvoimaa, vaikkei tätä myönnäkään. Matkailuala on täynnä ulkomaalaista halpatyövoimaa, erityisesti Itä-Euroopasta (mm. romanialaisia ja bulgarialaisia). Itsekin olin siellä laittomana työntekijänä, luulin sinne mennessäni, että asiat on kunnossa, mutta paikan päällä paljastui, että kaikki työsopimukset oli laittomia, vaikkeivat sitä koskaan suoraan myöntäneetkään.

Maa on myös kallis ja palkat huonoja. Ilman kunnon palkkaa siellä on kyllä tosi vaikea tulla toimeen, varsinkaan ulkomaalaisena.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Vai kannattaako mihinkään? Ei minnekään tosi kauas.
Click to expand...

Jonnekin jossa olisi jotain pohjaa kielitaidosta ja jotain mahdollisuuksia saada töitä. Esim Saksassa on pulaa sairaanhoitajista ja töitä voisi helposti saada. Olisi myös plussaa jos olisi ennestään jotain tuttuja tai kontakteja paikan päällä.. Ja mukavasti säästöjä mukaan alkukankeuksien takia. Pennittömänä ei kannata lähteä.

Alku on kyllä aina hankalaa vieraassa maassa ja pitää muistaa, että aina on hiukan "toisarvoinen" ulkomaalaisena, vuosienkin asumisen jälkeen.
 
Minusta tuntuu, että muutto on suht helppoa kahdessa tapauksessa:

- Kun on sinkku/lapseton pariskunta, joka voi asua ahtaasti ja heikkotasoisesti, tehdä mitä tahansa duunia mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Tällaisia suomalaisia näkee joka lomakohteessa: he tarjoilevat, myyvät turisteille retkiä, yms.

- Kun on korkeasti koulutettu ja suomalainen työnantaja lähettää ulkomaille. Silloin se onnistuu perheeltäkin.

Me aika ajoin (tai aika useinkin) puhutaan miehen kanssa Turkkiin muutosta. Me osaamme kielen, toinen meistä on syntynyt siellä ja toinenkin viitisen vuotta asunut. On suhteita, on tukiverkostoa, mutta silti asia on käytännössä niin vaikea, että taitaa jäädä vain haaveeksi. Paitsi että kun valmistun, niin mun tutkinnon pitäisi kelvata sellaisenaan myös siellä, ja voisin saada normaalin päivätyön. Kyllä sitä sinkkuna ja lapsettomana avioparina painoi töitä turistisesongin ajan ja eli todella niukasti talvisin, kun ei tarvinnut ajatella kuin itseään ja omaa pärjäämistään, mutta lapset muuttaa kaiken. Eniten askarruttaa lasten koulutus ja terveydenhuolto.
 
Kannattaa käydä lukemassa espanja.org kokemuksia. Siellä suurin osa asuu tuolla etelämmässä ja sinne on varmaan siksi helpompaa muuttaakin.

Me laitettiin tavarat autoon ja ajettiin Espanjaan.

Asunto katsottiin valmiiksi fotocasa.es ja siskon anoppi kävi sen kurkkaamassa ennakolta. Asuntoja täältä saa helposti, vuokra-asunnoista on ylitarjontaa. Käytännössä siis (jos ei ole siskon anoppia tai muuta, joka kävisi ennakolta katsomassa) voi vaan tulla tänne ja asua viikon jossain halpishotellissa asuntoa etsiessä. Varsinkin suomalaiset välitysfirmat vetää välistä ihan hirveästi, niitä en suosittele jos vaan onnistuu omalla kielitaidolla.

Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei ole. Alle 3v. pääsee kunnan guarderiaan jos on tilaa, vaihtoehtona on yksityinen guarderia, mutta niissäkään ei aina ole tilaa. Meidän 2,5 olisi laitettu "virikehoitoon" kieltä oppimaan, mutta ei ole tilaa yhdessäkään tarhassa. 3-vuotiaasta eteenpäin kuuluu kouluun. Ja tonne esiopetuksen piiriin kuuluu kaikki, sinne kunta on velvollinen järjestämään paikan.

3kk saa asua turistina, sitten pitää käydä ilmottautumassa rekisteriin. Policia nationaliin siis Residencia-hakemukset, samalla saa NIE-numerot, jonka tarvitsee asioiden hoitamiseen. On vähän kuin meidän sotu ja kannattaa käytännössä hakea mahdollisimman pian. Kun hakee Residenciaa, pitää olla ilmoittautunut kunnantalolla kuntaan asukkaakksi, empadronamiento on sen lappusen nimi. Empadronamienton ja EU-kelakortin kanssa saa myös terkkarista SIP-kortin, joka on vähän niinkun kelakortti.

Me kuulutaan Suomen sosiaaliturvaan (sitä saa erikseen hakea maksimissaan 1 vuoden tilapäistä asumista varten) ja saan siis Suomesta äitiyspäivärahan. Elellään sillä ja miehelle etsitään tällä hetkellä töitä. Duuneista en siis käytännössä osaa tarkemmin sanoa, että miten kaikki paperihommat menee, mutta ymmärtääkseni hyvin pitkälti kuten Suomessakin. Täällä vaan pitää olla pirun tarkkana, että saa sopimuksen kirjallisena. (Sama kyllä pätee myös esim. vuokrasopimukseen, jota ilman ei voi ilmoittautua kunnan asukkaaksi, eikä siis hakea Residenciaa..)

Käytännön juttuja ja arjen ongelmia hoidetaan sitä mukaa kun niitä tulee. Synnyttäminen onnistuu täälläkin ja kovasti ovat avuliaita kaikissa virastoissa ja muissa. Paikalliset plussakortit on hommattu ja kaikki asioimiset onnistuu hyvin, vaikkei täyttä espanjaa puhutakaan, eivätkä paikallisetkaan puhu englantia. Meihin ei ole suhtauduttu laisinkaan rasistisesti, mutta asutaan kyllä syrjässä, missä mamuja on kovin vähän. Täällä "valkoiset" mamut on ihan jees, tummempia vieroksutaan enemmän.
 
minkälaisella kokoonpanolla ap olet muutosta haaveilemassa? Lähteekö mukaan mies ja minkä ikäisiä lapsia? Sinkkuna on helppo lähteä ja sopeutua minne tahansa... kuten tuossa edellä loistavasti ja realistisesti Anatolia kirjoittikin.

Se arki ja elämä etelässä ei ole todellakaan sitten yhtä rentoa kuin lomailu siellä. Kyllä siellä joutuu aloittamaan paskaduuneilla kielitaidottomana/kouluttamattomana jne. Ja nuo turistipuolen duunit on yleensä iltahommaa, viikonloppuisin ja työajat epäsäännöllisiä. Mieti miten saisit lasten asiat järjestymään?

Ehkä kannattaisi lähteä liikkeelle jostain espanjansuomalaisten foorumilta?
 
[QUOTE="Vieras";22800805]Koulutuksen hinta, taso vai mikä?[/QUOTE]

Hinta. Yksityiskoulujen tason tiedän korkeaksi, valtion kouluun tuskin lapsiani laittaisin, vaikka niistäkin ihan hyviä kokemuksia kyllä on. Siis lähipiirillä, tuttavilla.

Lasten kielitaito on toinen kynnyskysymys. Eivät he ole täysin kaksikielisiä vaan pikemminkin puolitoistakielisiä. Tosin oppisivat varmaan kielen tosi nopsaan ihan oikeasti, jos muuttaisimme turkinkieliseen ympäristöön.
 
Mistä sä sait tietoa käytännöistä ja velvollisuuksista ym. kun aloitte muuttamaan? Tarkoitan näitä kaikkia juttuja mitä täytyy tietää Suomen päässä ja Espanjan päässä... kuten nuo residenciat ja Suomen sosiaaliturvat jne.

Onko sun mies espanjalainen vai mikä teidät sai muuttamaan...?

Paljonko on vuokra kuukaudessa ja minkäkokoinen asunto? Missä päin Espanjaa?

Pitääkö se paikkaansa, että Espanjan viranomaiset on tosi nihkeitä ulkomaalaisia kohtaan eli jokin yksinkertainen homma vie tosi kauan aikaa hoitaa jne.?

Kuinka hyvin osaat(te) espanjaa?
 
Espanjaan tunkee joka puolelta (EU:sta ja etenkin EU:n ulkopuolelta) väkeä, joten voipi olla hieman nihkeetä lähteä sinne perheen kanssa vaan kokeilemaan josko löytyis jotain työtä...
Ensin hankitte ne työpaikat.
Lasten päivähoitoon ei ole samanlaista subjektiivista oikeutta kuin Suomessa ja pienten koulun käynti käytännön järjestelyineen saattaa vaatia sen, että toinen vanhemmista on kotona (tai töissä osa-aikaisesti tai iltaisin / viikonloppuisin).
 
[QUOTE="vieras";22800802]minkälaisella kokoonpanolla ap olet muutosta haaveilemassa? Lähteekö mukaan mies ja minkä ikäisiä lapsia? Sinkkuna on helppo lähteä ja sopeutua minne tahansa... kuten tuossa edellä loistavasti ja realistisesti Anatolia kirjoittikin.

Se arki ja elämä etelässä ei ole todellakaan sitten yhtä rentoa kuin lomailu siellä. Kyllä siellä joutuu aloittamaan paskaduuneilla kielitaidottomana/kouluttamattomana jne. Ja nuo turistipuolen duunit on yleensä iltahommaa, viikonloppuisin ja työajat epäsäännöllisiä. Mieti miten saisit lasten asiat järjestymään?

Ehkä kannattaisi lähteä liikkeelle jostain espanjansuomalaisten foorumilta?[/QUOTE]

Minä, mies, lapsi 2v ja 5v.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa