Mä en tiedä vieläkään mikä musta tulee isona...

[..]

Olen siis lähes 30v äiti, mitään ammattia mulla ei ole. Pian olisi aika lähteä opiskelemaan jotain, mutta mitä?!

Musta ei oo työskentelemään ihmisten kanssa. Tai tiettyyn rajaan asti joo, mutta ei siis mikään hoitaja tms tule kysymykseen. Lisäksi mulla on adhd jonka takia kaikki koulut on tyssänneet aiemmin. Eli pitäisi olla kiinnostava koulutus, johon oikeasti haluaisin että sen jaksaisi loppuun. Työtä tekisin mielelläni, melkein mitä vaan mutta kun ei työtä ole tarjolla ilman koulutusta.

Olen käynyt ammatinvalintapsykologilla mutta hänkin pyöritteli päätään mun kanssa.

 

[BridgetJones]

No olisko sitten joku käytännön homma? Siis jotain käsillä tekemistä? Käsityön ammattilaiset ovat harvassa nykyään. =)

 

[bud]

Musta tulee psykologi, jos haaveet toteutuu. Jos olisin viisaampi, olisin halunnut psykiatriksi.

 

[IhanaValo]

En tiedä miekään.
Ammatinvalintapsykologilla oon käynyt joskus aiemmin, mutta sekin vaan kyseli että no mitä sie haluisit tehdä. Eli ei paljon apua, kun en tiiä mikä haluan olla "isona".
Oon miettinyt oppisopimusta, mutta siinäkin pitää se ammatti tietää ensin. En oo mikään lukuihminen, koulunpenkin kuluttaminen ei paljoa kiinnostais.

 

[Maisuli]

Jotain sopivan reipasta ja rempseää työtä, jossa ei liikaa nyhverretä paikoillaan? Kuljetus-, varasto-, rakennus- tms. hommaa? Siivous?

 

[..]

Vaatetusalaa olen aiemmin opiskellut, kesken jäi sekin koulutus. Joku käsillä tekeminen se varmaan olisi. Mutta taitaa olla aika huonosti työllistävä ala vaan

Kukkakaupassa olen ollut töissä, ja tykkäsin kovasti. Vaikka asiakaspalveluakin tulee niin kuitenkin se on sitä sidontaa ja käsillä tekemistä enemmän. Mutta pienellä paikkakunnalla ei oppisopimukseen ole mahdollisuutta ja kolmen vuoden koulutus toisella paikkakunnalla on tuhoon tuomittu

 

[Non compos mentis]

No, mikä sua kiinnostaa. Siitähän se kaikki lähtee. Neurologi vielä harkitsee, olenko enempi ADHD vai "vain" ADD. Tutkintoja mulla on jo useampi. Kyllä sitä itseään voi velvoittaa hoitamaan asioita kunnolla myös; etsii vain sellaisen tavan opiskella, joka itselle sopii. Mä olen tehnyt aikataulut itselleni ja niitä seuraamalla kaikki menee hyvin. Itse opiskelen mieluiten etänä.

ADHD-liitosta voit saada jelppiä. Teetkö mieluummin fyysistä vai henkistä työtä? Mikä aiemmin meni vikaan kouluissa? Mikä on sua eniten kiinnostava työ?

 

[..]

Musta tulee psykologi, jos haaveet toteutuu. Jos olisin viisaampi, olisin halunnut psykiatriksi.

Musta tulis psykiatri jos mä jaksasin lukea ja uskosin että pärjäisin niin ihmisläheisessä ammatissa.

Niin, eläintenhoito on lähellä sydäntäni, mutta allergian takia ei ole järkevää opiskella alaa jolla ei voi työskennellä.

 

[jadal]

mulla on sama ongelma. E hajuakaan mikä musta tulee isona. rakennusala kiinnostaa, mutta en oikein kestä sitä pölyä :/
Kieltämättä oon harkinnut takaisin lukemaan loppuun sen koulun, pölystä välittämättä.

 

[..]

No, mikä sua kiinnostaa. Siitähän se kaikki lähtee. Neurologi vielä harkitsee, olenko enempi ADHD vai "vain" ADD. Tutkintoja mulla on jo useampi. Kyllä sitä itseään voi velvoittaa hoitamaan asioita kunnolla myös; etsii vain sellaisen tavan opiskella, joka itselle sopii. Mä olen tehnyt aikataulut itselleni ja niitä seuraamalla kaikki menee hyvin. Itse opiskelen mieluiten etänä.

ADHD-liitosta voit saada jelppiä. Teetkö mieluummin fyysistä vai henkistä työtä? Mikä aiemmin meni vikaan kouluissa? Mikä on sua eniten kiinnostava työ?

No itseasiassa mäkin olen ADD, tiettyä impulsiivisuutta löytyy niin että add-adhd välimaastoon jään.

Etäopiskelu olis hyvältä kuulostava vaihtoehto, mutta esim tuota puutarha-alaa ei ole mahdollista opiskella etänä.

Toisaalta olen miettinyt että joku hitsaajakoulutus ei kauan kestä ja töitä luulisi riittävän. Kun mulla ei vielä ole ollenkaan ammattia niin sama kai se ois opiskella äkkiä joku ammatti ja jos joskus alkaa tympiä niin miettis sitten taas että mikä musta tulee seuraavaksi

Mikä mun opiskeluissa on mennyt pieleen... hmm. No, ensinnäkin se koulussa istuminen, kun se on niin paljon muutakin kun se mikä kiinnostaa(esim ravintola-ala, tykkään ruuanlaitosta mutta ei vaan jaksa kiinnostaa bakteerit ja kattaukset jne mitä siellä myös opiskellaan).
Sitten kun ei mulla jää päähän mitään tunneilla, vaikka kuuntelen niin ajatus lähtee harhaileman ja huomaan etten ole oppinut mitään. Työtunnit on eri asia, opin kun näen miten tehdään ja teen itse.
Mutta se koulun käymisen motivaation puute kai se isoin ongelma on. Vuoden koulu olisi mulle sopiva, kolme liikaa.

 

[Non compos mentis]

Mä itse edustan niin toista ääripäätä ikuisine opintoineni, etten oikein tiedä mitä ap:lle ehdottais. Aika harvassa työssä pääsee suoraan kiinni töihin, ilman mitään teoriaosuuksia. Tosin, monen tunnin istuminen paikallaan kuunnellen ei onnistu minultakaan kovin helposti.

Siksi olen tykännyt brittiläisen avoimen yliopiston opintomateriaaleista. Voin joko katsoa videota, lukea tekstit suoraan kansiosta, kuunnella haastattelut tai tehdä interaktiivisia tehtäviä CD-rompulta/netistä. Itse käytän näitä kaikkia sopivassa suhteessa. Myöskään tenttiä ei ole, vaan jokaisen opintokokonaisuuden päätteeksi laaditaan essee, jolla mitataan opittua. Essee on minulle helpompi, sillä se antaa mahdollisuuksia laajempiin vastauksiin kuin selkeärajaiset koekysymykset. Myös aikaa on ihan eri määrin.

 

[Pirpiz]

Sama vika:/

 

[..]

Mä oon myös muuten miettinyt esim. maatilan pitoa, voisin tehdä työt kotona. Tosin, tarttisin mä siihenkin sen ammattitaidon tai edes kokemusta reilusti.
Kotona vois toimia myös perhepäivähoitajana, mutta musta tuntuu etten omieni lisäks jaksaisi enää kotiini muiden lapsia joka päivä. Kennelin voisin perustaa mutta se ei taida olla semmonen homma jolla itsensä elättää...

Kaikista pahinta tässä on se että alkaa kohta jo paniikki iskeä, muutamia kuukausia aikaa miettiä ennen kuin kuopus täyttää kolme ja jotain täytyy keksiä.

 

[Non compos mentis]

Mä oon myös muuten miettinyt esim. maatilan pitoa, voisin tehdä työt kotona. Tosin, tarttisin mä siihenkin sen ammattitaidon tai edes kokemusta reilusti.
Kotona vois toimia myös perhepäivähoitajana, mutta musta tuntuu etten omieni lisäks jaksaisi enää kotiini muiden lapsia joka päivä. Kennelin voisin perustaa mutta se ei taida olla semmonen homma jolla itsensä elättää...

Kaikista pahinta tässä on se että alkaa kohta jo paniikki iskeä, muutamia kuukausia aikaa miettiä ennen kuin kuopus täyttää kolme ja jotain täytyy keksiä.

Ootko ajatellut kokeilla mitään lääkitystä? Meinaan, että jos se helpottais sen verran, että keskittyminen opintoihin onnistuis. Työelämähän voi olla monilla aloilla suurelta osin käytäntöä, vaikka opiskellessa käytäisiin läpi teoriaakin.

 

[..]

Mä oon myös muuten miettinyt esim. maatilan pitoa, voisin tehdä työt kotona. Tosin, tarttisin mä siihenkin sen ammattitaidon tai edes kokemusta reilusti.
Kotona vois toimia myös perhepäivähoitajana, mutta musta tuntuu etten omieni lisäks jaksaisi enää kotiini muiden lapsia joka päivä. Kennelin voisin perustaa mutta se ei taida olla semmonen homma jolla itsensä elättää...

Kaikista pahinta tässä on se että alkaa kohta jo paniikki iskeä, muutamia kuukausia aikaa miettiä ennen kuin kuopus täyttää kolme ja jotain täytyy keksiä.

Ootko ajatellut kokeilla mitään lääkitystä? Meinaan, että jos se helpottais sen verran, että keskittyminen opintoihin onnistuis. Työelämähän voi olla monilla aloilla suurelta osin käytäntöä, vaikka opiskellessa käytäisiin läpi teoriaakin.

Olen harkinnut lääkitystä, kaksi eri vaihtoehtoa on annettukin mistä voisi olla mulle apua. Voiko niistä oikeasti olla niin paljon apua että mäkin saisin kunnialla jonkun koulun loppuun...
Mulla on tulossa vielä neuropsykologiset tutkimukset, sen pohjalta sitten aletaan neurologin kanssa miettimään millainen koulutusmuoto jne mulle sopii.

 

[BootyPeppi]

minusta tulee tyhjän toimittaja, hyvä jätkä

 

[..]

minusta tulee tyhjän toimittaja, hyvä jätkä

Niin kai mustakin tätä menoo

Mutta jo pienenä mä sanoin että musta tulee isona äiti... se musta tulikin.
Miksen osaa kuvitella että musta mitään muuta tuliskaan :ashamed:

 

[Non compos mentis]

Mä oon myös muuten miettinyt esim. maatilan pitoa, voisin tehdä työt kotona. Tosin, tarttisin mä siihenkin sen ammattitaidon tai edes kokemusta reilusti.
Kotona vois toimia myös perhepäivähoitajana, mutta musta tuntuu etten omieni lisäks jaksaisi enää kotiini muiden lapsia joka päivä. Kennelin voisin perustaa mutta se ei taida olla semmonen homma jolla itsensä elättää...

Kaikista pahinta tässä on se että alkaa kohta jo paniikki iskeä, muutamia kuukausia aikaa miettiä ennen kuin kuopus täyttää kolme ja jotain täytyy keksiä.

Ootko ajatellut kokeilla mitään lääkitystä? Meinaan, että jos se helpottais sen verran, että keskittyminen opintoihin onnistuis. Työelämähän voi olla monilla aloilla suurelta osin käytäntöä, vaikka opiskellessa käytäisiin läpi teoriaakin.

Olen harkinnut lääkitystä, kaksi eri vaihtoehtoa on annettukin mistä voisi olla mulle apua. Voiko niistä oikeasti olla niin paljon apua että mäkin saisin kunnialla jonkun koulun loppuun...
Mulla on tulossa vielä neuropsykologiset tutkimukset, sen pohjalta sitten aletaan neurologin kanssa miettimään millainen koulutusmuoto jne mulle sopii.

Kyllä olen kuullut niistä olevan suuresti apua.

 

[BootyPeppi]

minusta tulee tyhjän toimittaja, hyvä jätkä

Niin kai mustakin tätä menoo

Mutta jo pienenä mä sanoin että musta tulee isona äiti... se musta tulikin.
Miksen osaa kuvitella että musta mitään muuta tuliskaan :ashamed:

susta voi tulla ihan mitä sä ikinä itse haluat...