Mä en tajua miksei paras kelpaa

[Keittiönoita]

Kyllä mä uskon, että kaikille paras kelpaa. Mutta mikä on toisen mielestä se paras, voi toisen mielestä ollakin jotain ihan muuta.

 

[h]

up

 

[samma här]

Kyse olikin nyt siitä miten kommentoit, se pisti silmään kun oli loukkaavan oloinen kommentti. Minä kyllä tiedän kantasi uskontoon, tai siis lähinnä kristinuskoon.
Osaat varmasti keskustella kohteliaammin. Katsos kun mielipiteensäkin voi esittää niin monella tapaa.

Miten voi kohteliaasti tuoda esille mielipiteensä siitä, että pitää naurettavana sitä, että aikuiset ihmiset uskoo joulupukkiin, pääsiäispupuun tai pilven reunalla istuskelevaan vanhaan ukkoon?

Hei NinaTT, kovinpa on kunnoittavaa suhtautumista... missäs se sun kuuluissa suvaitsevuus on nyt. Vi...ttuunnut heti kun joku aukoo sulle tai on eri mieltä omissa (vrt. istukkajutut) mutta itse olet nauramassa ihan samalla tavalla ketjuissa joita itse pidät huuhaana.

Itse olen uskoni menettänyt ja nykyään olen lähinnä agnostikko, mutta ei mulla ole tarvetta nauraa toisten uskolle.

Samaa ihmettelin ja meni kunnioitus ninaTT sua kohtaan. Olen luullut että olet ihmisenä ihan ok, kun itselläsi on noita mielipiteitä niin monesta asiasta, ja valitsemasi elämänmuoto ei ehkä ole kaikista tavallisin. Nyt ihmetyttää että tätäkö se sun suvaitsevaisuus on?

 

[Orion-]

ei mulla oliskaan pokkaa väittää että tämä on ainoa tie pelastua, ellen sitä sydämessäni tietäisi ja tuntisi. Jumala toimii minussa ja minun kauttani, en voi itseäni juuri kehua. Olen pelkkä tavis, heikko lankeamaan ja välillä paska äiti ja v-mäinen vaimo. Onneksi kelpasin Jumalalle omana itsenäni, sain tulla hänen tykönsä ja tuoda kaikki mikä painaa ja mielessä syyttää. Jeesus otti minut vastaan, antoi KAIKKI anteeksi ja sain aloittaa alusta. Siksi haluan elää joka päivän Jeesuksen seurassa, ja kertoa tästä sullekin. Olen edelleen siis sama akka kuin ennenkin, edelleen syntinen ja edelleen väsyn tiskivuoriin ja ukon haiseviin sukkiin, mutta olen ARMAHDETTU ihminen, saan joka päivä aloittaa alusta, anteeksiannettuna.

Mulla on pokkaa väittää että KAIKKI pelastuu, uskoipa mihin tahansa tai ei mihinkään. Koska tunnen ja tiedän sydämessäni sen.

Tuollaista itsensä arvon ja voiman alentamista en ymmärrä ("olen heikko ja syntinen yms" ). Sillä ei saavuta mitään muuta kuin heikkoa omanarvontuntoa. Tunkiolle semmoset ajatukset, ja positiivisia/kannustavia/rohkaisevia ajatuksia tilalle! Toki kaikki joskus tekee virheitä, se vaan pitää antaa toisille ja varsinkin itselleen anteeksi, antaa sen mennä. Eli oikeastaan voisin sanoa, että jokainen saa uskoa että virheet annetaan anteeksi, uskoit Jumalaan/Jeesukseen tai et. Saatat joutua sovittamaan pahat tekosi (karman laki) mutta kukaan ei kanna kaunaa virheistä.

 

[sotku]

Minulle kyllä kelpaisi ne raamatun tarjoamat orjat...

Niitä voi saada ilman jumalaan uskomista.

 

[sotku]

Elä ja anna toisten elää.

 

[Orion-]

Minulle ei kristinusko kelpaa, koska en kykene sulkemaan silmiäni riittävästi. Näen asiat eri tavalla.

Ei Jeesukseen uskomista voi "kokeilla" jos ei siihen usko. Uskoa ei voi pakottaa. Kuten sitä ei voi pakottaa poiskaan.

Hyvä, jos joku löytää rauhan Jeesuksesta. Jos löytää jostain muualta, hyvä sekin on.

 

[.]

Hyvä, jos joku löytää rauhan Jeesuksesta. Jos löytää jostain muualta, hyvä sekin on.

Vielä parempi, jos löytää sen ihan itsestään, eikä tarvitse hakea sitä ulkopuolelta

 

[Orion-]

Hyvä, jos joku löytää rauhan Jeesuksesta. Jos löytää jostain muualta, hyvä sekin on.

Vielä parempi, jos löytää sen ihan itsestään, eikä tarvitse hakea sitä ulkopuolelta

Ei sen parempi, vaan aivan yhtä hyvä.

 

[kii]

mä taas en tajua miten kukaan luulee pelastuvansa mihin tahansa jumaluuteen uskomalla, se vasta aivopesussa on huuhdottu

 

[kii]

kun nyt muuta pelastusta ei yksinkertaisesti ole kuin Jeesus.

 

[cothis]

siksi kastamme lapsemme, jotta sanoudumme irti perisynnistä. Pelastumiseen tarvitaan kaste ja usko, näin raamattu opettaa. Jumala osoitti meitä kohtaan suurinta rakkautta mitä voi kuvitella, antoi oman poikansa kuolla hirvittävän kivuliaan kuoleman ristillä, jotta meillä olisi mahdollisuus elää. Meidän ei tarvitse jäädä kuoleman omiksi ,vaan saamme elää. Täällä maan päällä jo täyttä ihanaa elämää puhtaalla omallatunnolla ja iankaikkisesti taivaassa. Meidät on kaikki kutsuttu tähän elämään, sinutkin, joka nyt pilkkaat ja naurat tälle. Jeesus kutsuu nyt juuri suakin, rakastaa sua sellaisenaan.

Huh, onneks meän kersaa ei oo kastettu ja mäkin oon eronnut kirkosta.
(ja kyllä, laps liittyköön itse kirkkoon niin halutessaan)

Jos tässä on nää vaihtoehdot, niin yks menolippu helvettiin kiitos. Siellä on parhaimmat bileet B)

 

[Sanna80]

Jeesus on totta

No ehkä tässä mulla se pointti. Mä en usko ennen kun itse näen ja eipä ole Jeesus vielä ilmestynyt meikäläiselle.

Toisaalta mä oikeastaan TOIVON, että pärähdän uskoon, olisi jotain minkä varaan luottaa elämänsä ja onhan se vakaumuksellisuus tavallaan aika kadehdittava olotila.

 

[kii]

usko syntyy kuulemisesta ja kuuleminen jumalan sanan kautta. Ei muutaku ala lukea raamattua

 

[cothis]

usko syntyy kuulemisesta ja kuuleminen jumalan sanan kautta. Ei muutaku ala lukea raamattua

Ei se takaa mitään, mä en ole edelleenkään uskossa :wave:

 

[kii]

usko syntyy kuulemisesta ja kuuleminen jumalan sanan kautta. Ei muutaku ala lukea raamattua

Ei se takaa mitään, mä en ole edelleenkään uskossa :wave:

no et varmaan kun tunnut vahvasti halveksivan, ei se mikään automaatti ole.

 

[Zeina]

Jeesus tais olla kova jätkä, kun vielä vuosituhansien päästäkin saa näin ihmiset väitelemään olemassaolostaan

 

[jenkka]

mun oma mielipide on että ap vaihtoi läheisriippuvuuden toiseen riippuvuuteen. mun mielestä kiihkouskovaisuus on heikkoja varten, niitä jotka eivät pärjää ilman "jumalan" ja uskonyhteisön tukea.

 

[ninaTT]

Samaa ihmettelin ja meni kunnioitus ninaTT sua kohtaan. Olen luullut että olet ihmisenä ihan ok, kun itselläsi on noita mielipiteitä niin monesta asiasta, ja valitsemasi elämänmuoto ei ehkä ole kaikista tavallisin. Nyt ihmetyttää että tätäkö se sun suvaitsevaisuus on?

Mä yritän selittää.

Ihmiset uskokoot mihin haluaa. Mä teen nyt suuren paljastuksen: Mulla on sellanen oma usko ja omat pienet hihhulimeiningit ittekseni. Mulla on ihmisenä joskus tarve uskoa johonkin, ja tuolla mä sen tyydytän. Järjellisellä tasolla kuitenkin tiedän, että ei mun hömpät totta ole.

Se, mikä mua uskonnossa häiritsee on se, että mun uskonnottomuutta ei kunnioiteta. Mä en koe esimerkiksi tätä avausta kovinkaan suvaitsevaiseksi. Tällä avauksella ap vihjailee, että ei-uskovaiset ovat tyhmiä tai vajaita kun eivät ota "parasta" vastaan. Sehän olisi typerää, jättää ottamatta vastaan jotain hyvää.

Eli mä en ole yhtä hyvä tai älykäs kun joku muu ku en ole uskossa? Hmm. Ei kuulosta suvaitsevaiselta.

Ja sitten se, että kun uskonasioita sotketaan oikeeseen elämään. Kouluissa pitäisi saarnata ja opettaa uskontoa, kirkolta kysytään neuvoja lakien säätämisessä ja kirkko monopolisoi monta toimintaa, mm hautastoimea.

En siis pidä ihmisten henkilökohtaista uskoa mitenkään halveksittavana, mutta sen tällaista esilletuomista, siis mielikuvituksen tuotoksien esilletuomista totuutena... En osaa suhtautua vakavasti. Uskolla on paikka varmaan jokaisen sydämessä, mutta ei sen ulkopuolella.

Itselläni on paljon mielipiteitä mutta pyrin perustamaan ne jonkunlaiseen faktaan tai loogiseen päättelyyn. Arvostan älykkyyttä, en sokeaa uskoa. Kirkosta taas minulle on kerrottu, että minun pitäisi hylätä järki ja uskoa sokeasti vaikka todisteet kertoisivat muuta. Tuollainen asenne johtaa sortoon, vie yhteiskuntaa taaksepäin ja rajoittaa yksittäisiäkin ihmisiä pääsemästä täyteen potentiaaliinsa.

Mun kanssa saa aina väitellä kärkkäästikin, kunhan ei mene aiheen ulkopuolelle. Saa heitellä herjaakin hyvän maun rajoissa. Mä heitän takasin, kaikkea hyvässä hengessä. Siitä en tykänny, ku siskon miehen kuolemasta vittuiltiin tai mun lapsi tai yksinhuoltajuus vedetään mukaan keskusteluun johon se ei kuulu. Mua häiritsee se, että uskontoa ja uskoa ei saisi mitenkään kritisoida vaikka kaikki muu tuntuu olevan vapaata riistaa.

Selvensikö yhtään mun kantaa, sainko mitään pisteitä takasin?

 

[ninaTT]

No olinpas tehokas ketjuntappaja :| Olinko liian asiallinen? :saint:

 

[Orion-]

NinaTT:n juttua kommentoin..

"siis mielikuvituksen tuotoksien esilletuomista totuutena"

Sitä voi olla vaikea käsittää, jos ite ei usko eikä ole sitä kokenu, että se ei oikeesti ole mielikuvituksen tuotetta. Silmät on avautunu näkemään jotain enemmän kuin mitä fyysisesti voi nähdä/kuulla/tuntea, se on sille henkilölle totuus! En minäkään ymmärrä että pitäis laput silmillä kulkea ja uskoa (sokeana), siinä mennään kyllä metsään, se ei ole rehellistä uskoa.

Mutta itellä ainaki tämä usko (new ageksi luokitellaan kai), mä vaan NÄEN ne asiat niin. Ei mun tarvi kuvitella yhtään mitään ku se on selvänä edessä. (Kolmas silmä..?) Tosin ei kaikki asiat, monta asiaa on mitä pitää pohtia ja pyöritellä ja lopulta vaikka todeta vain että "en tiedä". Joskus pitää keskustella ja etsiä vastausta muualtakin kuin omasta päästä.

Olen samaa mieltä siinä että kirkko erilleen politiikasta, ja jokainen opettakoot kotona uskoa. Ihan hyvä koulussa on opettaa perusasiat kaikista uskoista, mutta ei tarvitsis opettaa ketään uskomaan.

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos sellaiset jutut, että joku toisenlainen usko tekis ihmisestä alempiarvoisen, tyhmemmän tai jotain.

 

[kii]

up

 

[sanni]

olin ennen ateisti ja vannoutunut uskontojen kieltäjä,luulin ettei elämässä tarvitse Jumalaa, vain heikot turvautuu johonkin yliluonnolliseen. Onneksi sain ottaa Jeesuksen elämääni vakavan sairauden aikana (rukoilin hiljaa mielessä, että auta jeesus jos olet olemassa).

Nyt on huoli lähimmäisistä, miten heidän käy kun kuolevat, joutuvatko helvettiin, siksi heille kerron oman tarinani. Ja rukoilen pelastumista.

En vaihtaisi takaisin vanhaan elämääni, tämä rauha sydämessä on jotain jota en pois antaisi. Jeesus rocks!!

 

[shihtzu]

Just äsken kaupungilla käydessäni viereeni liimautui kaksi nuorta poikaa, toinen puhui murtaen suomea ja he yrittivät puhua mulle Jeesuksesta ja vaikka kuinka sanoin, että ei kiinnosta, niin siinä vierellä vaan kulkivat ja sitten se toinen sanoi, että saako hän kysyä yhden kysymyksen, että miltä tuntuisi jos saisit elää perheesi kanssa ikuisesti? Just sen verran ärsyyntynyt olin että tokasin että en edes tuollaista tällä hetkellä mieti ja jatkoin matkaa. Mä elän tässä ja nyt.