Mä en sitten halua mitään paskaa niskaani tästä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Syöpäläinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Syöpäläinen;23186080:
Kyllä hän haluaa keskittyä tytön sairauteen. Mutta tämä mikä tilanne nyt on on helppoa, tämä tulee pahentumaan ja vielä pahasti. Vielä tulee aika kun tyttö taistelee hengestää infektiota vastaan. Lääkäri sanoi että jokaisen kohdalle tulee ainakin yksi infektio. Entä silloin kun tyttö makaa eristyshuoneessa kun kaikki valkosolut on tuhoutuneet, sekin on tulossa. Häneltä otetaan sitä varten kantasoluja vai mitä lie jotta pystyvät ne siirtämään takaisin
Se vaikka hän keskittyykin tytön sairauteen, ei estä masennuksen pahentumista, tuo on jokaiselle vanhemmalle painajainen. Miten mun exäni pärjäisi masennuksensa kanssa siinä tilanteessa?
Ja sitten JOS se pahin tapahtuu ja menetämme tyttömme niin mikä hänen masennuksestaan tulee? Se pahenee. Niin eikö se olisi kaikkien etu yrittää hoitaa sitä masennusta pois alta?

Mä en tunne ihmistä niin en voikaan sanoa muulta kuin oman näkemykseni.

Oikeasti olen sitä mieltä että masennuksesta voi toipua jos onnistuu kiinnittämään sen huomionsa siihen että "hei minä olen tarpeellinen", "minä olen ainutlaatuinen ja voin oikeasti parantaa toisen elämänlaatua". Se masennus ei välttämättä pahene sen myötä että hän kokisi olevansa tytölle ihan oikeasti tärkeä ja se ainoa ainutlaatuinen isä joka kykenee tekemään tytölle paremman olon sillä että vahvana seisoo lapsen tukena.

Minä olen parantunut vakavasta masennuksesta ilman lääkkeitä, ja lasten tulon myötä myös ahdistuneisuushäiriö vaivaa paljon paljon paljon vähemmän kuin ennen. Jos menettäisin lapseni niin kyllä siinä vaiheessa silti pohja putoaisi, eikö kaikilla? Jos lapseni sairastuisi, olisin vahvempi kuin koskaan, koska silloinhan mun olisi pakko olla... Tosin tämäkin vain oletuksena, lapseni ei ole sairastunut vakavasti.
 
On tapauksia ettei masennukselle voi mitään, mikään lääke ei auta. Sähköshokit jo kokeiltu? Ymmärrän hyvin ettei se masennus lähde pois vaikka kuinka piiskaa itseään ja haluaa olla lapsensa tukena. Kunpa ap saisit apua joltain muulta aikuiselta, esim. olisiko omien vanhempiesi mahdollista tulla auttamaan? Jos ovat vielä työelämäs, ottaisivat vapaata.
 
[QUOTE="Vieras";23186261]On tapauksia ettei masennukselle voi mitään, mikään lääke ei auta. Sähköshokit jo kokeiltu? Ymmärrän hyvin ettei se masennus lähde pois vaikka kuinka piiskaa itseään ja haluaa olla lapsensa tukena. Kunpa ap saisit apua joltain muulta aikuiselta, esim. olisiko omien vanhempiesi mahdollista tulla auttamaan? Jos ovat vielä työelämäs, ottaisivat vapaata.[/QUOTE]

Mun äidin terveys on aika huono, joten hän voi auttaa joskus. Siskoni ja veljeni ovat molemmat vuorotyössä.
Oli se miten vain tuo exäni sairaus, en lähde kieltämään oikeata hoitotapaa enkä muutakaan. Toivon että hän tervehtyy ja sillä sipuli
Lähinnä mä mietin sitä miten hän pystyy reagoimaan jos yksin on tämän tytön kanssa jos käy jotain.
Viime kesällä on lukkiutui kun poikani oli hukkumassa, hän ei kiennyt toimimaan. Pelkään ettei kykene toimimaan.

Ja anteeksi tosiaan jos vaikutan kamalalta , tarkoituksenani ei ole haukkua exääni eikä vähätellä. Mä haluan saada selville mitä mä pystyn tässä tilanteessa tekemään.
 
Siis meinaaks sää, aloittaja, että exän pitäisi vaan "lopettaa masentuneena oleminen" ja "päättää tervehtyä" tuosta noin vain...? Että hän on ikäänkuin valinnut masennuksen, ja hänen pitäisi nyt vaan lopettaa se...?
 
Hei!

Luin profiiliasi ja halusin vain tulla toivottamaan voimia raskaalta kuulostavaan arkeesi. Oikein paljon jaksamista siis. Ja saisitko jotain apua vaikka neuvolan kautta (perhetyöntekijää teille joskus vaikka). Kovasti Voimia!
 
[QUOTE="öö";23186412]Siis meinaaks sää, aloittaja, että exän pitäisi vaan "lopettaa masentuneena oleminen" ja "päättää tervehtyä" tuosta noin vain...? Että hän on ikäänkuin valinnut masennuksen, ja hänen pitäisi nyt vaan lopettaa se...?[/QUOTE]

heh, no en vaan ja koita nyt ymmärtää tämä ja sisäistää : masennuksesta kun lähtee toipumaan ja parantumaan niin suurin asia mikä siihen vaikuttaa on se miten sen asian itse ottaa. jos jää surkuttelemaan niin ei koskaan parannusta tapahdu, vaan asiat pitää laittaa siihen pisteeseen että asennoituu siihen että kyllä minä paranen. Siinä on se juju. Jos mun ex ei pysty näkemään sitä vaan jatkaa tavallaan tällä tasolla niin hän ei tule parantumaan.
Mä olen itse sairastanut burnoutin ja masennuksen. Mä tiedän että oma asennoituminen on kaiken a ja o
 
Alkuperäinen kirjoittaja tytönjapoikienmamma;23186416:
Hei!

Luin profiiliasi ja halusin vain tulla toivottamaan voimia raskaalta kuulostavaan arkeesi. Oikein paljon jaksamista siis. Ja saisitko jotain apua vaikka neuvolan kautta (perhetyöntekijää teille joskus vaikka). Kovasti Voimia!

Kiitos ja apua ollaan hakemassa
 
[QUOTE="mie vaan";23186150]Lisäksi todennäköisesti masentuu vielä enemmän(ja nyt siihen masennukseen on todellinen syykin) jos tyttö menehtyy ja hän ei ole ollut läsnäoleva silloin kun tyttö vielä eli ja tarvitsi häntä.
Minua ärsyttää jotenkin nuo masentuneet miehet.minullakin puoliksi sellainen täällä ja vinkuu ja vikisee kokoajan vain omasta voinnistaan ja kivuistaan milloin missäkin.Muista ja heidän kivuistaan ei ole mitään väliä.häntä vaan pitää tukea,ymmärtää ja hieroa kipeää
niskaa.
Tämä huusholli kaatuisi jos en minä tätä pystyssä pitäisi.Miehen kun pitää nukkua 4.t päikkäritkin että jaksaa.
kun tulee flunssa(Huom:nuha )hän on varma että hänellä on sikainfluenssa ja kuolee pian(On saanut juu rokotteen).Jos lapset kipeitä ei haittaa yhtään jos eivät vaan häneen tartuta!!![/QUOTE]

Sun miehes kuulostaa ihan tältä.:D YouTube - Mankeli - Suomalainen Mies
 

Yhteistyössä