Alkuperäinen kirjoittaja Syöpäläinen;23186080:Kyllä hän haluaa keskittyä tytön sairauteen. Mutta tämä mikä tilanne nyt on on helppoa, tämä tulee pahentumaan ja vielä pahasti. Vielä tulee aika kun tyttö taistelee hengestää infektiota vastaan. Lääkäri sanoi että jokaisen kohdalle tulee ainakin yksi infektio. Entä silloin kun tyttö makaa eristyshuoneessa kun kaikki valkosolut on tuhoutuneet, sekin on tulossa. Häneltä otetaan sitä varten kantasoluja vai mitä lie jotta pystyvät ne siirtämään takaisin
Se vaikka hän keskittyykin tytön sairauteen, ei estä masennuksen pahentumista, tuo on jokaiselle vanhemmalle painajainen. Miten mun exäni pärjäisi masennuksensa kanssa siinä tilanteessa?
Ja sitten JOS se pahin tapahtuu ja menetämme tyttömme niin mikä hänen masennuksestaan tulee? Se pahenee. Niin eikö se olisi kaikkien etu yrittää hoitaa sitä masennusta pois alta?
Mä en tunne ihmistä niin en voikaan sanoa muulta kuin oman näkemykseni.
Oikeasti olen sitä mieltä että masennuksesta voi toipua jos onnistuu kiinnittämään sen huomionsa siihen että "hei minä olen tarpeellinen", "minä olen ainutlaatuinen ja voin oikeasti parantaa toisen elämänlaatua". Se masennus ei välttämättä pahene sen myötä että hän kokisi olevansa tytölle ihan oikeasti tärkeä ja se ainoa ainutlaatuinen isä joka kykenee tekemään tytölle paremman olon sillä että vahvana seisoo lapsen tukena.
Minä olen parantunut vakavasta masennuksesta ilman lääkkeitä, ja lasten tulon myötä myös ahdistuneisuushäiriö vaivaa paljon paljon paljon vähemmän kuin ennen. Jos menettäisin lapseni niin kyllä siinä vaiheessa silti pohja putoaisi, eikö kaikilla? Jos lapseni sairastuisi, olisin vahvempi kuin koskaan, koska silloinhan mun olisi pakko olla... Tosin tämäkin vain oletuksena, lapseni ei ole sairastunut vakavasti.