Toggle sidebar

Mä en pääse miehen loukkausten yli!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vieras

Vieras
Tuntuu, että voiko suhteella olla tulevaisuutta, kun mä itkeä pillitän jatkuvasti sen vuoksi, mitä mies on mulle tehnyt? Tunteita olisi kyllä, mutta sattuu niin helvetisti kaikki vanhatkin asiat. Ja vielä kun tuoreitakin loukkauksia on, vaikka mies on aikapäiviä sitten luvannut muuttua; aikuistua, kohdella mua hyvin jne.

Fyysisesti ei ole (tietääkseni) pettänyt, mutta muutoin loukannut mua.
Jättänyt yksin ja lähtenyt mieluummin rellestämään, käynyt kahvilla jonkun nuoruudenrakkautensa kanssa, jonka kanssa sitten viestitellyt ties mitä seksijuttujakin jne... Laittoi viestittelylle kuitenkin lopun kun pistin hänet selkä seinää vasten.

Tuntuu vaan niin armottoman pahalta, että miten tuo mies, joka väittää rakastavansa, on todella halunnut loukata minua niin pahoin!? Ja useita kertoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miksi haluat olla suhteessa, jossa on koko ajan paha olla?
Click to expand...

No ei nyt koko ajan (vaikka taisinkin kirjoittaa että 'jatkuvasti'),
vaan on hyviäkin hetkiä ja tunnen olevani rakastettu. Välitän miehestäni paljon, rakastan häntä ja haluan jakaa elämäni hänen kanssaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
On kuitenkin välillä hyvä mies, todellakin ihana ja huomioonottava.
Siksi onkin niin vaikea OIKEASTI erota.
Click to expand...

näin vihjeenä että minullakin on hyvä mies, todella ihana ja kaikinpuolin mahtava mutta ilman noita negatiivisia juttuja... Etsi itsellesi parempi mies tai sitten hakekaa apua noihin ongelmiinne.
 
Jos oikeasti toista rakastaa, ei loukkaa tuolla tavalla. Ja vielä monta kertaa.

Mulla myös hyvä mies, 13 vuotta jo yhdessä, eikä ole kertaakaan mua loukannut puheillaan tai teoillaan. Älä hyvä ihminen anna miehen jatkaa sun loukkaamistasi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
On kuitenkin välillä hyvä mies, todellakin ihana ja huomioonottava.
Siksi onkin niin vaikea OIKEASTI erota.
Click to expand...

Niinpä, jos toisessa on paljon myös hyviä puolia, ja välillä on todella hyvä olla toisen kanssa, eroaminen on todella vaikeaa, vaikka toisinaan olisi hyvinkin onneton suhteessa.

Juuri se sisäinen ristiriita on lähes sietämätöntä, kun vain sisäisesti soutaa ja huopaa tunteiden ristiaallokossa, eikä osaa oikein lähteä mihinkään suuntaan.

Itse vastaavassa tilanteessa ollessani tein listan miehen, sekä suhteen hyvistä ja huonoista puolista, oikein ajan kanssa. Ja kuinka ollakaan, vaikka mielestäni rakastin miestä, niin niitä huonoja puolia tuli yli puolet enemmän kuin hyviä! Paperilla suhteen mahdottomuus konkretisoitui ihan totaalisesti, ja se auttoi minua eteenpäin.

Muutaman kuukauden mietittyäni katkaisin suhteen. Vaikka se oli todella vaikeaa, ja ikävöin monet monituiset kerrat todella paljon niitä suhteen hyviä puolia, niin silti en oikeasti ole katunut ratkaisuani päivääkään.

Toivotan sinulle paljon voimia tulevaisuuden varalle, mihin ratkaisuun sitten suhteessasi päädytkin. :hug:

 
Kuulostaa tutulta. Ainoana poikkeuksena vaan, että se olen minä joka olen tehnyt nuo kaikki. Kyllä sitä ihminen voi oikeasti muuttua. Nykyään meillä on kaksi ihanaa lasta, enkä voisi kuvitellakaan tekeväni samoja juttuja kuin vielä muutama vuosi sitten. Rakastan miestäni oikeasti, rakastin silloinkin, mutta kaipasin kai jotain piristystä tasaiseen arkeen. voi miten tyhmä sitä on joskus ollutkin, olisin voinut menettää aivan ihanan mieheni jonkun pikku ihastuksen takia...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa