Mä en millään jaksaisi enää kuunnella kaverin valitusta opiskelevan, varattoman äidin arjesta.

[mitta täynnä]

Olemme opiskelijoita ja hän on kaveriporukastamme ainoa, jolla on pieni lapsi ja toinen nyt suunnitteilla. Ymmärrän, että on raskasta ja kaikki pitää suunnitella ja ylimääräistä rahaa ei ole. Me muut tulemme toimeen ihan ok, kun suurin osa käy töissä eikä ole perhettä elätettävänä.

Enää ei vaan jaksaisi kuunnella tuon kaverin narinaa siitä, miten meillä on niin paljon helpompaa, on varaa ostella vaatteita, käydä ulkona syömässä jne. milloin haluamme ja on aikaa lukea rauhassa tentteihin ja siksi paremmat arvosanat ja saamme paremmat harjoittelupaikatkin sitä kautta.

Tottakai meillä on enemmän aikaa paneutua opintoihin ja verkostoitua, tehdä hommia opintojen ohessa ja lähteä lyhyelläkin varoitusajalla kauemmaskin harjoitteluun kuin sellaisella, jolla on perhettä. Ja näin ollen saatamme tehdä paremmin itseämme tunnetuiksi ja saada helpommin töitäkin. Mutta onko se sitten meidän vika...

Kaikki menot pitäisi suunnitella tämän kaverin ehdoilla. Ikinä ei saisi lähteä esim. porukalla syömään tai terassille, kun se on niin kallista. Aina pitäisi kahvitella jonkun kotona ja vielä niin, että lapsenkin voi ottaa mukaan. Se on ihan ok välillä, mutta eipä se oikein käy mukavasta ajanvietteestö ystävien kanssa joka kerta.

Sitten hän aina kyselee, paljonko kenellekin on tullut tässä kuussa palkkaa ja päivittelee sitä, miten paljon saamme rahaa ja miten hän saa niin vähän. Tekisi mieli sanoa, että mitäs jos pistäisi lapsen hoitoon, siirtäisi sitä toisen hankkimista valmistumisen jälkeiseen aikaan ja opiskelisi nyt, keskittyisi kehittämään ammattitaitoaan ja tekisi töitä. Ärsyttävää.

 

["höh"]

No ottakaa vaikka porukalla sen lapsi joskus hoitoon ja keräätte hälle kolhedin, niin pääsee shoppailemaan/johonkin kasvohoitoon/hierontaan siksi aikaa. Tai viette syömään.

 

["eee"]

[QUOTE="höh";23905199]No ottakaa vaikka porukalla sen lapsi joskus hoitoon ja keräätte hälle kolhedin, niin pääsee shoppailemaan/johonkin kasvohoitoon/hierontaan siksi aikaa. Tai viette syömään.[/QUOTE]

Apua miten naurettava vastaus Taitaa siellä samanlainen pienituloinen kotiäiti kirjoitella

Vastauksena ap:lle: Ehkä voisitte sitten välillä mennä muulla kaveriporukalla sinne terassille jne, ja jos tämä äiti ei halua tulla, niin ei sitten tule? Osallistuu sitten niihin kotikahvitteluihin. Ehkä voisit joku kerta hänen valittaessaan myös kysyä ihan ystävällisesti, että kannattaakohan sitä toista lasta sitten hankkia ihan vielä?

 

["Hmmm"]

Ompas omituinen tyyppi. Onko eka lapsi ollut siis suunniteltu? Vaikkei olisikaan, niin silti ehkä kummallista, jos suunnittelee toista lasta vaikka kokee elämän tuollaiseks. Ihmiset ei vaan toimi loogisesti... En kyllä kuuntelisi tuollaista, vaan kutsuisin sen muun kaveriporukan ulos syömään.

 

[Mep]

Niimpä. Kaikille ei ole suotu lahjaa elämänsä ennakoimiseen...Yksi lapsi saattaa olla vahinko nuoruusiällä, mutta jos lisääkin pukkaa kesken opiskelun, on se jo tyhmyyttä ellei ole miettinyt voimavarojaan.
Mitähän se lasten isä puuhaa?

Tarjoudu tosiaan vaikka lapsenvahdiksi välillä, enempää et voi tehdä.

 

["vieras"]

Sanoo, että se on omista valinnoista kiinni.

 

[Anatolia]

Opiskelevana kahden lapsen äitinäkään en jaksaisi tuollaista kuunnella ja menisin sinne terassille tms jos sinne haluan. Joskus voisi kotikaffellakin tietty käydä.

 

["aloittaja"]

Niimpä. Kaikille ei ole suotu lahjaa elämänsä ennakoimiseen...Yksi lapsi saattaa olla vahinko nuoruusiällä, mutta jos lisääkin pukkaa kesken opiskelun, on se jo tyhmyyttä ellei ole miettinyt voimavarojaan.
Mitähän se lasten isä puuhaa?

Tarjoudu tosiaan vaikka lapsenvahdiksi välillä, enempää et voi tehdä.

Tämä ensimmäinen ei tainnut ihan täysi vahinko olla ja haluaisi nyt kovasti toisen pian, kun hänellä on vahva mielikuva siitä, miten normaalin ihmisen elämän pitää mennä. Eli mm.kaksi lasta pienellä ikäerolla tilanteesta huolimatta. Ja pitää kyllä myös äitiydestä kovasti. Lasten isä on töissä, tekee myös jonkin verran reissuhommaa.

Aiemmin mietinkin, että voisin tarjoutua lastenvahdiksi, mutta eipä kyllä suoraan sanottuna enää tee yhtään mieli tuollaisen käytöksen jälkeen.

 

[Ansis]

Itse olin opiskeluaikana kahden lapsen yh. Minä olin luokasta ainoa joka EI valittanut tenttien/läksyjen yms. määrästä, sain tosi hyvät harjottelupaikat ja selviydyin hyvin arvosanoin koulusta! Pääsin lähtemään tarvittaessa myös syömään/terassille ja muut ihmetteli kuinka minulla on rahaa siihen...Että kyllä varmaan kaverisi omaa jonkin sortin narina luonteen!
Minunkin luokalla oli tuollainen narisija, jolla oli mies ja yksi lapsi, mutta kun mitään ei mukamas kerinnyt (kouluhommia) tekeen, kun koti viel niin kovasti voimavaroja...Aikalailla taitaa olla järjestelykysymys!?
ja sori jos joku vetää nyt herneen nenään tästä!

 

[ymmärrän]

Sellaista se opiskelevan äidin arki tuppaa olemaan. Kyllähän tekin varmasti valitatte joistain asioista, kaverillanne on omat huolensa. Ei ole helppoa opiskella ja hoitaa pieniä samalla, varsinkin kun tietyillä aloilla kilpailu on todella kovaa ja vaatii isoa panostusta ja sitoutumista opiskeluun ja vaikka sen harjoittelupaikan hankkimiseen. Pitäisi olla valmis lähtemään vieraalle paikkakunnalle harjoittelemaan, tekemään ilta ja yövuoroja tms. Jos ei pysty (kuten pienen lapsen äiti), niin heti on ulkona.

Tämä maako muka hyvinvointivaltio? Just. Perheet on ahtaalla ja pitäisi opiskella ja hankkia ammattia, mutta perhekin pitäisi perustaa.

 

["Tiína"]

Yksi sana, PERHESUUNNITTELU

 

["Milla"]

Kaverisi vaikuttaa sellaiselta, että hän valittaisi jokatapauksessa, vaikka olisi voittanut lotossa.

Siitäkin voi narista kun ei ole valittettavaa.. Tsemppiä

 

[Anatolia]

Sellaista se opiskelevan äidin arki tuppaa olemaan. Kyllähän tekin varmasti valitatte joistain asioista, kaverillanne on omat huolensa. Ei ole helppoa opiskella ja hoitaa pieniä samalla, varsinkin kun tietyillä aloilla kilpailu on todella kovaa ja vaatii isoa panostusta ja sitoutumista opiskeluun ja vaikka sen harjoittelupaikan hankkimiseen. Pitäisi olla valmis lähtemään vieraalle paikkakunnalle harjoittelemaan, tekemään ilta ja yövuoroja tms. Jos ei pysty (kuten pienen lapsen äiti), niin heti on ulkona.

Ei opiskelun vaatimuksia voi helpottaa kenenkään osalta vain siksi, että hän on sattunut puskemaan kohdustaan jälkikasvua ennen opintojen aloittamista.

Lapset rajoittaa, kyllä. Mutta opiskelunsa voi ajoittaa tai alansa valita siten, etteivät lapset estä opiskelua. Esimerkiksi minä valitsin alan jossa ei tarvitse tehdä ilta- tai yövuoroja opiskeluaikana tai sen jälkeenkään, ja jossa poissaolot (joita väkisinkin tulee, lapset kun sairastaa jne) on jotenkin korvattavissa.

 

["huh"]

Sellaista se opiskelevan äidin arki tuppaa olemaan. Kyllähän tekin varmasti valitatte joistain asioista, kaverillanne on omat huolensa. Ei ole helppoa opiskella ja hoitaa pieniä samalla, varsinkin kun tietyillä aloilla kilpailu on todella kovaa ja vaatii isoa panostusta ja sitoutumista opiskeluun ja vaikka sen harjoittelupaikan hankkimiseen. Pitäisi olla valmis lähtemään vieraalle paikkakunnalle harjoittelemaan, tekemään ilta ja yövuoroja tms. Jos ei pysty (kuten pienen lapsen äiti), niin heti on ulkona.

Tämä maako muka hyvinvointivaltio? Just. Perheet on ahtaalla ja pitäisi opiskella ja hankkia ammattia, mutta perhekin pitäisi perustaa.

Onko joku sanonut, että kaikki tulee ilmaiseksi ja just silloin kun tahtoo? Eikös opiskeluaika ole ensisijaisesti tarkoitettu juuri opiskeluun? Jos kokee, että opinnot vie paljon voimia ja raha ei riitä edes omaan puuroon, niin ihan oikeasti, kannattaisiko silloin miettiä, että siirtäisi hieman sitä lapsentekoa? Mut kun kaikki pitää saada heti ja nyt ja vielä ilman, että se olisi mistään aiemmasta pois. Ei se vaan mene niin.

Jos tekee lapsen kesken opintojen, niin menot kasvavat ja siihen menee aikaa ja se on revittävä sitten jostain muusta. Riipuen sitten henkilöstä, miten paljon menee mitäkin ja mihinkin. Itse en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni lasta kesken opintojen, kun en olisi jaksanut, ei kiinnostanut ja kaikki raha meni ihan omaan elämiseen.

Mut kyllä näki näitä, jotka tekivät lapsia kesken opiskelun ja osa pärjäsi hyvin, osa ei. Pääasia kai, että itse tekee oikean valinnan eikä alistu normeihin tai paineisiin.

 

[entäs jos]

Ei opiskelun vaatimuksia voi helpottaa kenenkään osalta vain siksi, että hän on sattunut puskemaan kohdustaan jälkikasvua ennen opintojen aloittamista.

Lapset rajoittaa, kyllä. Mutta opiskelunsa voi ajoittaa tai alansa valita siten, etteivät lapset estä opiskelua. Esimerkiksi minä valitsin alan jossa ei tarvitse tehdä ilta- tai yövuoroja opiskeluaikana tai sen jälkeenkään, ja jossa poissaolot (joita väkisinkin tulee, lapset kun sairastaa jne) on jotenkin korvattavissa.

No mutta entäs jos se oma kiinnotuksenkohde ja ala on sellainen, että on pakko tehdä vaikka niitä yö tai iltavuoroja? Tai muuten vaan hankala yhdistää opiskelu pieniin lapsiin?

 

["vieras"]

No mutta entäs jos se oma kiinnotuksenkohde ja ala on sellainen, että on pakko tehdä vaikka niitä yö tai iltavuoroja? Tai muuten vaan hankala yhdistää opiskelu pieniin lapsiin?

No sit kannattaa tehdä ne lapset vasta opiskelujen jälkeen tai jättää kokonaan tekemättä. Ei kukaan muukaan saa kaikkea, jokaisen on elämässään tehtävä kompromisseja.

 

[Madicken04]

No mutta entäs jos se oma kiinnotuksenkohde ja ala on sellainen, että on pakko tehdä vaikka niitä yö tai iltavuoroja? Tai muuten vaan hankala yhdistää opiskelu pieniin lapsiin?

No, kaikkea ei vaan voi aina saada. Loppupelissä ei taida kuitenkaan hirveästi löytyä maita joissa varattomien opiskelijoiden on helpompi opiskella itselleen mieluinen ammatti kuin Suomessa. Tosissaan jos se haaveammattiin opiskelu on sellaista mikä on vaikea yhdistää pieneniin lapsiin niin kannattaisi tosissaan ensin hoitaa ne opiskelut ja sitten vasta tehdä lapset.

 

["vieras"]

Neuvokaa häntä kääntymään esim perhetyöntekijän puoleen jos kokee elämän osa-alueiden yhdistämisen noin vaikeaksi.

Kaikille ei sovi opiskelu pienten lasten kanssa, vaikka joillekin se on hyvä potkaisu ja motivaattori että on lapsi/a kotona. Itse en olisi lähtenyt uutta tutkintoa opiskelemaan ilman lasta, ja hänen pikkusisaruksiaan on kiittäminen siitä että jatkoin toiseenkin maisterintutkintoon asti

 

[Madicken04]

Sehän nyt on oma valinta haluaako perustaa perheen ennen opiskelujen loppuun saamista vai ei. Jos valitsee lapset siinä niin luulisi samalla myös ymmärtävän että se omalla tavallaan rajoittaa sitten noita vapaa-ajan menoja ja lukemisajan löytäminenkin on haastellisempaa. Mutta todellakin, se rajoittaa ainoastaan se lapsen hankkineen opiskelijan elämää, ei hänen kavereidensa. Sillä kaveripiirillä on sotissaan oikeus valita omat tapaamisajankohtansa ja paikkansa sen mukaan mikä valtaosalle sopii parhaiten. Jos se sitten ei tälle lapselliselle opiskelijalle passaa niin hän jää näistä tapaamisista pois, ei se sen vaikeampaa ole. Jos nyt ollaan hyviä kavereita ja yksi ei lapsensa takia pääse mihinkään illanistujaisiin tai baarireissuille mukaan niin toki on hyvän tavan mukaista joskus tavata ihan päiväsaikaan jossain kahvilassa niin että lapsikin voi olla mukana, mutta se tosissaan riittää eikä kaikkia tapaamisia tarvi sitoa tuon lapsettoman aikatauluihin ja liikkumismahdollisuuksiin.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23905385]Neuvokaa häntä kääntymään esim perhetyöntekijän puoleen jos kokee elämän osa-alueiden yhdistämisen noin vaikeaksi.
[/QUOTE]

EHkäisyneuvolakin vois olla ihan varteenotettava osoite.

 

["Tatti"]

Opiskelisi rahan käyttöä. Söisi vaikka halvemmin ja lopettaisi muutaman lehden tilauksen niin saisi jo ainakin 100e enemmän extraa. Ja voisi se silti terassillekin mennä, ei vaan vetäisi perseitä siellä, vaan ehkä joisi yhden juoman jos rahasta on kiinni.

 

[Idea]

Kerätkää sille luokassa kolehti ja ostakaa kondomeita. Jos ymmärtäisi yskän...

 

["aha"]

[QUOTE="Tatti";23905408]Opiskelisi rahan käyttöä. Söisi vaikka halvemmin ja lopettaisi muutaman lehden tilauksen niin saisi jo ainakin 100e enemmän extraa. Ja voisi se silti terassillekin mennä, ei vaan vetäisi perseitä siellä, vaan ehkä joisi yhden juoman jos rahasta on kiinni.[/QUOTE]

Mistäs sinä tiedät, tilaako lehtiä tai kuinka edullisesti syö? Eläminen on halvimmillaankin kallista, vaikka söisi miten tarkasti eikä tilaisi yhtään lehteä/harrastaisi mukaavuksia.

 

["vieras"]

Mulla oli kanssa tällänen opiskelukaveri, jonka mielestä kaikki muut pääsi kaikesta niiin helpolla, kun ei ollut sitä lasta. Itellä oli siihen aikaan todella huono fiilis omasta elämästä ja pelko etten koskaan saisi lasta. Oli se vaan ärsyttävää kuunnella sitä nurinaa.

Itse tein myös lapsen kesken opiskeluiden, eikä ole tullut mieleen valittaa. Ihan oma päätöshän se on. Vaikeempaa opiskella, mutta onpahan motivaattori kotona. Ihan turha valittaa asioista, jotka on itse aiheuttanut. Asennekysymys loppujen lopuksi.

Muutenkin tyyppi on kyllä osottautunut aika itsekeskeiseksi, ettei se valitus varmaan johtunut siitä lapsesta vaan kateudesta ja henkisestä kypsymättömyydestä.

 

[Anatolia]

No mutta entäs jos se oma kiinnotuksenkohde ja ala on sellainen, että on pakko tehdä vaikka niitä yö tai iltavuoroja? Tai muuten vaan hankala yhdistää opiskelu pieniin lapsiin?

Sitten opiskellaan ennen lapsia, tai kun lapset on hiukan isompia. Tai keksitään suunnitelma, jolla yövuorot/iltavuorot toteutuu, ja jonka avulla pystyy esim. lukemaan tentteihin ja tekemään pakollisia ryhmätöitä.

Mutta vaatimukset pitää olla samat sekä lapsettomille että jo lisääntyneille opiskelijoille.