R
Ruikutusta ja valitusta
Vieras
Miehen nuuka veli kysyi, että sopiiko minulle, että he ostaa avovaimonsa/tyttöystävänsä kanssa pari muumimukia lahjaksi kummitytölleen joka nyt siis 2,5v eikä osta 4,5 v pojallemme mitään. Antavat kuulemma sitten jonkun herkkukorin meille missä pojallekin tavallaan lahja.
Perusteeksi sanoi, että kun on kolmaskin lapsi tulossa niin hän ei jaksa kaikille miettiä mitä ostaa.
Minä totesin, että enhän minä voi sanoa mitä ketäkin ostaa lahjaksi ja kenelle. Sanoi, että kielsinhän minä aikoinaan sen rahajutunkin. Eli olisivat säästäneet kummitytölle jotain 20 euroa kerrallaan synttäri- ja joululahjana salaa tytöltä. Eli kukaan meistä ei olisi tiennyt, että paljonko tilille menee rahaa eikä tyttö olisi saanut tietää, että jotain rahaa säästetään. Sitten saisi ne joskus kun pääsee ripille. Mies ja minä sillon molemmat todettiin, että se nostaa lapsemme eri arvoiseen asemaan, koska toiselle lapselle ei ole tälläistä emmekä halunneet sitä. Lisäksi tyttö kuvittelisi sitten ettei saa kummeiltaan mitään ja veli taas saa lahjat. Eli kerroimme mielipiteemme siitä, emme tietenkään muuten lahjoista mitään ohjeita anna.
Minua vain harmittaa tämä asia. Joka vuosi sama. Jouluna ja synttärinä. Ei kiinnosta keksiä lahjoja eikä raaskisi ostaamitään ja plaaplaaplaa. Kuka sellaista valitusta jaksaa kuunnella. Olen sanonu, että jos lahjan osto tuntuu pakolta niin ei pidä ostaa mitään. Kummius ei ole lahja-automaattina oloa, mutta heille se on sitä. He kokevat sen vain niin.
Ihmettelen myös sitä miten suuri rasite on keksiä kahdelle tai kolmelle lapselle lahja, kun ei kerran muuten osta melkeinp kenellekään lahjaa. No ehkä se on rasite, jos kerran ei ole sitä antamisen iloa asiassa.
Lisäksi miehen veli jaksaa aina muistuttaa siitä miten minun sisarukseni sitten muistavat lapsiamme. Äskenkin mainitsi, että ne tietysti ostaa jokainen molemmille. Niinkuin ostavatkin ja se on heille ilo. Yksi heistä ei toistaiseksi vielä edes ole kummankaan kummi vaan tulee kummiksi vasta tälle kolmannelle lapsellemme. Silti hänkin avovaimoineen ostaa lapsillemme ihan mielellään lahjat, vaikka tosiaan kukaan ei ole pakottamassa.
Arvatkaa millaista on keksiä tuollaiselle pariskunnalle lahjaa, jotka ei ole kiitollisia mistään. Viime vuonnakaan tämä tyttöystävä ei edes kiittänyt ja kun osa lahjaa oli kaksi sellaista kaunista koristetyynyä (neutraalia) niin niistä oli todennut kuulemma vain, että saa niihin ainakin tyynynpääliset vaihdettua.... Joo.. ole hyvä vaan.
D
Perusteeksi sanoi, että kun on kolmaskin lapsi tulossa niin hän ei jaksa kaikille miettiä mitä ostaa.
Minä totesin, että enhän minä voi sanoa mitä ketäkin ostaa lahjaksi ja kenelle. Sanoi, että kielsinhän minä aikoinaan sen rahajutunkin. Eli olisivat säästäneet kummitytölle jotain 20 euroa kerrallaan synttäri- ja joululahjana salaa tytöltä. Eli kukaan meistä ei olisi tiennyt, että paljonko tilille menee rahaa eikä tyttö olisi saanut tietää, että jotain rahaa säästetään. Sitten saisi ne joskus kun pääsee ripille. Mies ja minä sillon molemmat todettiin, että se nostaa lapsemme eri arvoiseen asemaan, koska toiselle lapselle ei ole tälläistä emmekä halunneet sitä. Lisäksi tyttö kuvittelisi sitten ettei saa kummeiltaan mitään ja veli taas saa lahjat. Eli kerroimme mielipiteemme siitä, emme tietenkään muuten lahjoista mitään ohjeita anna.
Minua vain harmittaa tämä asia. Joka vuosi sama. Jouluna ja synttärinä. Ei kiinnosta keksiä lahjoja eikä raaskisi ostaamitään ja plaaplaaplaa. Kuka sellaista valitusta jaksaa kuunnella. Olen sanonu, että jos lahjan osto tuntuu pakolta niin ei pidä ostaa mitään. Kummius ei ole lahja-automaattina oloa, mutta heille se on sitä. He kokevat sen vain niin.
Ihmettelen myös sitä miten suuri rasite on keksiä kahdelle tai kolmelle lapselle lahja, kun ei kerran muuten osta melkeinp kenellekään lahjaa. No ehkä se on rasite, jos kerran ei ole sitä antamisen iloa asiassa.
Lisäksi miehen veli jaksaa aina muistuttaa siitä miten minun sisarukseni sitten muistavat lapsiamme. Äskenkin mainitsi, että ne tietysti ostaa jokainen molemmille. Niinkuin ostavatkin ja se on heille ilo. Yksi heistä ei toistaiseksi vielä edes ole kummankaan kummi vaan tulee kummiksi vasta tälle kolmannelle lapsellemme. Silti hänkin avovaimoineen ostaa lapsillemme ihan mielellään lahjat, vaikka tosiaan kukaan ei ole pakottamassa.
Arvatkaa millaista on keksiä tuollaiselle pariskunnalle lahjaa, jotka ei ole kiitollisia mistään. Viime vuonnakaan tämä tyttöystävä ei edes kiittänyt ja kun osa lahjaa oli kaksi sellaista kaunista koristetyynyä (neutraalia) niin niistä oli todennut kuulemma vain, että saa niihin ainakin tyynynpääliset vaihdettua.... Joo.. ole hyvä vaan.