mä en jaksa enää!!!!

[auh]

Olen murissut täällä huonosta parisuhteesta, avioliitosta. Miehestä, meidän kaikista ongelmista viimeaikoina paljonkin. Haluaisin EHKÄ erota. Mies kun ei ongelmia halua nähdä, puhua, kuunnella, tukea mua isoissa asioissa jne. Hain eilen asuntoa ja saisin sen kk päästä. Nyt on paniikki! Osa minusta tahtoo vielä yrittää, osa ei, kun tiedän että tää on niin tässä. Parempi olis yksin lastenkanssa. Minä en vaan uskalla. Eniten pelkään taistelua lapsista. Ja sukulaisten reaktiota. Ja että epäonnistuin, taas.

 

[auh]

Niin ja miehelle kaikki on "ihan sama, erotaan sitte" !!?!! Mutta tiedän, että se rupee taistelee lapsista ja tekee erosta ihan helvtin vaikeaa

 

[Arwen Undomiel]

Mitkä syyt eroon? Onko sellaiset jotka ei todella ole korjattavissa työllä?
Itsekin olen pariin otteeseen ollut tekemässä asuntohakemusta mutta onneksi tullut järkiini.
Jos syy ei ole puolisossa, esim väkivaltaisuus tms haitallinen käytös niin 90% varmuudella asiasta selviä tekemällä töitä.

Ei se välttämättä vaihtamalla parane, sillä parin vuoden päästä uudessa suhteessa voit olla taas samassa tilanteessa. En usko että lapsillanne olis parempi olla eroperheessä, jos periaatteessa kaikki hyvin.

 

["noo"]

Minkäikäiset lapset? Kuinka kauan olette olleet yhdessä? Ettei olisi vaan kyllästymistä joka on kyllä hoidettavissa. Tahtoa siinä tarvitaan niin pirusti. Tahtoa olla toisen kanssa vaikka mielessä olisi onko tässä mitään järkeä?

 

["NOH"]

No sitten ukko on kyllästynyt minuun ja sitämyöten minä hänen käytökseen. Välinpitämätön ym. Ei puhu. Istuu koneella, juo kaljaa, ei lähde yhdessä ulos, kävelylle, puistoon, kauppaan, kylään tms kun "ei huvita/jaksa". Ei tukenut mua yhtään yhdessä yhteisessä isossa asiassa! lopullinen päätöshän oli minun mutta hyvin ukko mut siihen ajoi ja nyt kadun. Kaikki kotityöt hoidan minä, palkkatyön lisäksi tietty. Raha-asiat on rempallaan. Mies ei saa mitään aikaiseksi. Puhuu ja lupaa kyllä. En enää luota enkä usko. Lupaa lapsille ja mulle jotain että mennään sinne ja tehdään tätä ja peruu viime hetkellä kun "ei huvita". Menee omia menojaan, harrastuksen parissa jne. Kotona on kokoajan huono ilmapiiri. Jopa lapsen vaipanvaihto on järkyttävän vaikea show hänelle!

 

["vaimo"]

Tuo tekstisi on tuttua..Mutta voin kertoa,että minä tein viime syksynä melko saman päätöksen eli otimme miehen kanssa omat asunnot ja muutimme erilleen..mutta pitkin matkaa tässä ja varsinkin tän kesän aikana olen tullut huomaamaan,että tarvitsen häntä kuitenkin ja että me kuulumme yhteen!Meilllä on tämä yhteinen historia ja yhteinen lapsi ja sitä ei voi muuttaa.Kaikissa suhteissa on omat ongelmasa ja vaikeutensa,jotka hoituvat vain puhumalla/yhdessä kokemalla.

Tsemppiä sulle minkä ikinä päätöksen teetkin!Se ei ole varmaan helppoa,mutta ei nää asiat koskaan olekaan..

 

["NOH"]

[QUOTE="vaimo";24487576]Tuo tekstisi on tuttua..Mutta voin kertoa,että minä tein viime syksynä melko saman päätöksen eli otimme miehen kanssa omat asunnot ja muutimme erilleen..mutta pitkin matkaa tässä ja varsinkin tän kesän aikana olen tullut huomaamaan,että tarvitsen häntä kuitenkin ja että me kuulumme yhteen!Meilllä on tämä yhteinen historia ja yhteinen lapsi ja sitä ei voi muuttaa.Kaikissa suhteissa on omat ongelmasa ja vaikeutensa,jotka hoituvat vain puhumalla/yhdessä kokemalla.

Tsemppiä sulle minkä ikinä päätöksen teetkin!Se ei ole varmaan helppoa,mutta ei nää asiat koskaan olekaan..[/QUOTE]

Ongelmista haluaisin selvitä ja jatkaa yhdessä. Ongelmia on ollut ja niistä on selvittykin. Miksi nyt tuntuu niin ylitsepääsemättömältä!? miksi ei enää puhuta, vaan murjotetaan ja kiukutellaan Usein tuntuu että mies on yksi iso kakara.

 

["ööö"]

Varaa aika perheneuvolaan parisuhdeterapeutille tai seurakunnan parisuhdeneuvontaan ja annat miehelle vaihtoehdot että joko lähtee sinun kanssa nyt selvittämään teidän asiaa tai sitten sinä ja lapset muutatte pois. Jos se mieskin siitä sitten heräisi.

 

["Piaf"]

Kuulostaa siltä että miehelläsi on masennus. Entä mahdollinen alkoholismi? Nämä kulkevat usein käsi kädessä. Oletko jutellut miehelle sillä mielellä että "Hei, olen huolissani sinusta, huomaan että sulla on jotenkin mieli maassa kun sinua ei huvita mikään ja on vetämätön olo"? Eli ei syyttäen ja tuuppien vaan lämpimästi ja välittäen. Voi olla että mies ei itsekään ole huomannut olevansa allapäin. Oletko myös puhunut siitä että sinusta tuntuu että tunteesi ja toiveesi sivuutetaan jatkuvasti? Että sinulla on paha mieli kun koet että mies ei ole kiinnostunut perheestä tai vaimostaan. Kysy suoraan missä vika ja mitä miehen päässä liikku tällä rintamalla. Sano että et haluaisi erota mutta tarpeesi eivät tule huomioiduksi ja tunnet itsesi yksinäiseksi liitossa. Älä rähjää ja syyttele vaan kerro omasta olostasi.

 

["NOH"]

Kysytty on. Hänestä missään ei ole mitään ongelmaa, paitsi minun päässä. Hän ei halua puhua. Käskee mun mennä psykologille. Kävin ja olen menossa uudestaan. Perheneuvolan aika on viikon päästä. Tuskin lähtee mukaan. Katsotaan. Jotenkin viimeisen 1-2v olen elänyt niin että katsotaan vielä 6kk, katsotaan 1kk jne....