O
Onneton
Vieras
Kyse anopista. Niin, ei eletä hänen kanssaan, mutta hänen asenteensa minua kohtaan loukkaa ja satuttaa.
En ole ilmeisesti riittävän hyvä anopille. Mitä se sitten tarkoittaakin.
Vielä ei ole lapsia, opiskelen, ei paljoakaan työkokemusta.
Anoppi jaksaa hehkuttaa toisesta miniästään, kuinka se on niin ihana ja upea ja herttainen ja hauska ja taitava ja ahkera ja viitseliäs ja kaunis - listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lisäksi tämä miniä synnyttää hänelle tämän kuun aikana vielä lapsenlapsen, jolloin toisen miniän arvostus kohoaa korkeuksiin, ja minä saan tyytyä olemaan anopin kynnysmatto, tavallaan. (Huom. Olen iloinen syntyvästä vauvasta, enkä koe katkeruutta siitä! Vaan kun anopin käytös mua kohtaan ollut jo vuosia tylyä, sattuu nyt vaan enemmän ja enemmän).
Anoppi huomauttelee miehelleni, siis pojalleen, kuinka nuori minä olen, että "kannattiko ottaa tota?!" Ja minussa on kaikki vikana, ja mies tuhlaa rahansa minuun ja minä käytän hyväkseni jne...
Onpa huutanut mulle keskellä ravintolaakin ja syyttänyt kaikesta maan ja taivaan välillä.
Silti välimme ovat ihan hyvät, jos suljen korvani jatkuvalta piilokettuilulta - ja osittain ihan tarkoitukselliseltakin keljuilulta. Mies on sanonut äidilleen, että mua ei kohdella tuolla tavalla ja että hän rakastaa mua, jne.
Musta yksinkertaisesti tuntuu vaan tosi pahalta. Koskaan en oo elämässäni tuollaista lynkkausta kokenut, päinvastoin! Mitään pahaa en oo anopille tieten tahtoen tehnyt. Mulle anopin arvostus ois jostain syystä tärkeää, siksi vaivaa niin paljon mieltä. Sattuu, että hän jaksaa olla niin ilkeä, ja välillä taas muka oikein mahtava tyyppi. Silti läpi paistaa se tahallinen ilkeys, toisen miniän jalustalle nostaminen. Joo ja saa toki kehua tuota toista miniää, mutta miksi se pitää tehdä niin tarkoituksellisesti, samalla mua "alentaen". :'(
En ole ilmeisesti riittävän hyvä anopille. Mitä se sitten tarkoittaakin.
Vielä ei ole lapsia, opiskelen, ei paljoakaan työkokemusta.
Anoppi jaksaa hehkuttaa toisesta miniästään, kuinka se on niin ihana ja upea ja herttainen ja hauska ja taitava ja ahkera ja viitseliäs ja kaunis - listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lisäksi tämä miniä synnyttää hänelle tämän kuun aikana vielä lapsenlapsen, jolloin toisen miniän arvostus kohoaa korkeuksiin, ja minä saan tyytyä olemaan anopin kynnysmatto, tavallaan. (Huom. Olen iloinen syntyvästä vauvasta, enkä koe katkeruutta siitä! Vaan kun anopin käytös mua kohtaan ollut jo vuosia tylyä, sattuu nyt vaan enemmän ja enemmän).
Anoppi huomauttelee miehelleni, siis pojalleen, kuinka nuori minä olen, että "kannattiko ottaa tota?!" Ja minussa on kaikki vikana, ja mies tuhlaa rahansa minuun ja minä käytän hyväkseni jne...
Onpa huutanut mulle keskellä ravintolaakin ja syyttänyt kaikesta maan ja taivaan välillä.
Silti välimme ovat ihan hyvät, jos suljen korvani jatkuvalta piilokettuilulta - ja osittain ihan tarkoitukselliseltakin keljuilulta. Mies on sanonut äidilleen, että mua ei kohdella tuolla tavalla ja että hän rakastaa mua, jne.
Musta yksinkertaisesti tuntuu vaan tosi pahalta. Koskaan en oo elämässäni tuollaista lynkkausta kokenut, päinvastoin! Mitään pahaa en oo anopille tieten tahtoen tehnyt. Mulle anopin arvostus ois jostain syystä tärkeää, siksi vaivaa niin paljon mieltä. Sattuu, että hän jaksaa olla niin ilkeä, ja välillä taas muka oikein mahtava tyyppi. Silti läpi paistaa se tahallinen ilkeys, toisen miniän jalustalle nostaminen. Joo ja saa toki kehua tuota toista miniää, mutta miksi se pitää tehdä niin tarkoituksellisesti, samalla mua "alentaen". :'(
