mä en jaksa enää olla kotona?

[Raskasta on!]

Oon ollut pois töistä pian kaksi vuotta kotona lasta hoitaa. Tuntuu niinku olis vankilassa lapsen kanssa. Muut menee on koulut,harrastukset, työt, työmatkat ja illanistujaiset. Nytkin mä itken täällä kun lapsi nukkuu päiväunia. En voi lähteä töihin kun mull on vuorotyö ja täällä ei saa iltahoitoa. Ollaan vieraalla paikkakunnalla, eikä ole sukulaisia ja vanhat kaveritkin on kaukana. Jotain puolituttuja on muttei kavereita joten ollaan kahdestaan kaikki päivät. En pääse yksin mihinkään koskaan eikä mulla ole rahaa kun kaikki menee lainan lyhennykseen. Mies on kaksi kertaa ollut katsomassa lasta kun lähdin pois ja kummallakin kerralla sattui vahinko kun vahtasi vaan televisiota., enkä uskalla sille jättää edes. Ei täs muuten mitään mut pelkään sekoavani ja tarvitsisin aikuistakin kontaktia ja sitä etten ole koko ajan toisten palvelija .mitä teen mies ei ymmärrä kun hänhän käy töissä ja mä vaan kotona laiskottelen? Olin töissä melkein kymmenen vuotta ennen tätä..

 

[No]

Voisitko tehdä vain joitain vuoroja? Ja onko siellä esim. avointa päiväkotia? Täällä on ja juuri oli esim. äitien pikkujoulut. Kieltämättä nyt jotakin jeesiä tarvitset jos kotona itkettää..

 

[mää]

Nyt vastuuta sille ukolles!! En usko että hän lastanne tappaa, luottamusta kehiin. Sun tarttee päästä tuulettaan itse aivojas aina välillä myös. Jos mies alkaa mussuttaa jostain "että hänhän käy töissä, ei tartte lasta hoitaa iltaisin" niin muistutappa sitä että jos vaihtaisitte sitten rooleja, lähtisit sä tienaan ja mies jäis kotiin hoitaan lasta täyspäiväisesti. Voisit huoletta tehdä vuorotyötäkin...Ahk miehesikin sitten tajuaa jotain. Lapsen hoitaminen käy täysin työstä.

Ittekin olen sekomispisteessä täällä kotona. Yli kaks vuotta ollut jo kotona ja lapsia on sinä aikana ilmestynyt kaksi. Ennen tätä tei töitä joissa reissasin ympäri maailmaa, hyvin itsenäistä ja omatahtista hommaa. Tää kotona olo tuntuu siis tosiaan vankilalta, mut oon ajatellut niin että lapset on sen verran vähän aikaa pieniä että haluan olla heidän kanssa, vaikkakin välillä hammasta purren. Eipä elämässä tule enää eteen vastaavaa aikaa jolloin saa olla kotona rauhassa. Kun työt taas kutsuu niin sitä sitten puurretaan eläkeikään saakka. Siinä aikajanassa 2-3vuotta kotona on aika lyhyt aika ja tuun varmaan kaipaankin tätä joskus.