Mä en jaksa enää eronneen ystäväni seuraa.

[sienikeitto]

Hän on ollut vuosikausia paras ystäväni, ennen kuin kummallakaan oli perhettä. Tuntuu, että aina ollaan oltu samalla aaltopituudella vaikka ollaan erilaisia ihmisiä. Mutta nyt mä en enää jaksa, koska kaikki tapaamiset ovat niin raskaita

Hän on eronnut, omasta tahdostaan, ilman mitään sen suurempia tragedioita, ja sen jälkeen viettänyt aika railakasta sinkkuelämää. Tää ei ole mulle ongelma, mutta se hänen kyynisyytensä on.

Mä en jaksa enää koko ajan kuunnella sitä, kuinka paskoja kaikki miehet ja naisetkin ovat, ja kuinka kaikki pettävät ja kaikki ovat moraalittomia paskiaisia ja kuinka sinkkuna huomaa, kuinka älytöntä meno on ja kuinka typeriä ihmiset on jos ne kuvittelee että kaikki eivät petä.

Mä en ymmärrä, että miksi sitä pitää koko ajan toistella. Esimerkiksi mä tiedän itse, etten ole koskaan pettänyt ketään. Ja mä tiedän itse, miten minä käyttäydyn. Puoliso vastaa itse itsestään, ja mun mielestäni mulla ei ole syytä epäillä koko ajan, että mitä ja ketä se nyt hässii selän takana.

Ystävä on koko ajan haaskana etsimässä jotain vikaa minun tai muiden ihmisten parisuhteista, ja mä en jaksa sitä. Ei mua kiinnosta koko ajan analysoida parisuhdettani, ja on todella raskasta kun tietää että toinen on koko ajan kytiksellä että koska noilla alkaa mennä huonosti (koska kaikilla kuitenkin alkaa mennä huonosti). Ei tee enää mieli viettää aikaa yhdessä tän ystävän kanssa, hän on sitä mieltä että minä en halua olla hänen seurassaan koska hän on sinkku ja minä en, mutta kyse ei ole siitä. Vaan siitä, että mä en jaksa enää sitä jatkuvaa kyynisyyttä ja kyräilyä.

 

[vieras]

Kerro sille tää sama kuin täällä. Tulee asiat selviksi kun puhuu.

 

[LisaMarie]

Kun hän puhuu "kaikki pettää"-tyyliin, totea tiukasti että "se on sinun totuutesi, ei suinkaan kaikkien" ja muutenkin voit ihan suoraan sanoa, että negatiivinen ja katkera asenne tuntuu sinusta pahalta. Sano suoraan, ettet jaksa sitä.
Tai sitten yksinkertaisesti ota etäisyyttä, mutta jos tulee kyselyitä "miksi et ehdi"jne...niin mun mielestä voi olla ihan hyvä suoraan sanoa kaverille että olis peiliin katsomisen paikka!

 

[maria]

:hug:

Varsin samankaltainen tilanne itsellä ja luultavasti aika samanlaiset tunteet tällä hetkellä. Lisäksi ystäväni heittäytyy välillä kauhean masennuksen kouriin ja häntä pitäisi olla 24/7 tukemassa(oman elämän sivuun heittäen). Kaikkea vaan ei jaksa, eikä ehdi. Olen kyllä päättänyt, että oma perhe-elämäni on tärkein! Tukea yritän tarvittaessa, mutta kynnysmattona oloa ei kiitos..

 

[vieras]

Hän on ollut vuosikausia paras ystäväni, ennen kuin kummallakaan oli perhettä. Tuntuu, että aina ollaan oltu samalla aaltopituudella vaikka ollaan erilaisia ihmisiä. Mutta nyt mä en enää jaksa, koska kaikki tapaamiset ovat niin raskaita

Hän on eronnut, omasta tahdostaan, ilman mitään sen suurempia tragedioita, ja sen jälkeen viettänyt aika railakasta sinkkuelämää. Tää ei ole mulle ongelma, mutta se hänen kyynisyytensä on.

Mä en jaksa enää koko ajan kuunnella sitä, kuinka paskoja kaikki miehet ja naisetkin ovat, ja kuinka kaikki pettävät ja kaikki ovat moraalittomia paskiaisia ja kuinka sinkkuna huomaa, kuinka älytöntä meno on ja kuinka typeriä ihmiset on jos ne kuvittelee että kaikki eivät petä.

Mä en ymmärrä, että miksi sitä pitää koko ajan toistella. Esimerkiksi mä tiedän itse, etten ole koskaan pettänyt ketään. Ja mä tiedän itse, miten minä käyttäydyn. Puoliso vastaa itse itsestään, ja mun mielestäni mulla ei ole syytä epäillä koko ajan, että mitä ja ketä se nyt hässii selän takana.

Ystävä on koko ajan haaskana etsimässä jotain vikaa minun tai muiden ihmisten parisuhteista, ja mä en jaksa sitä. Ei mua kiinnosta koko ajan analysoida parisuhdettani, ja on todella raskasta kun tietää että toinen on koko ajan kytiksellä että koska noilla alkaa mennä huonosti (koska kaikilla kuitenkin alkaa mennä huonosti). Ei tee enää mieli viettää aikaa yhdessä tän ystävän kanssa, hän on sitä mieltä että minä en halua olla hänen seurassaan koska hän on sinkku ja minä en, mutta kyse ei ole siitä. Vaan siitä, että mä en jaksa enää sitä jatkuvaa kyynisyyttä ja kyräilyä.

Puhut kuin minun suullani! Paras ystäväni erosi, hänen miehensä petti häntä ja se loukkasi ystävääni - minkä todella ymmärrän ja olen siinä yrittänyt tukea häntä kaikkivoimaisesti.. Nyt kuitenkin oma mittani alkaa olemaan täynnä. Mieheni on joskus aikoinaan ollut kunnon naistenmies, mutta olkoot, se on hänen menneisyyttä ja osa häntä.. Hyvä että on juossut silloin jos on ollut tarvetta. Ystäväni kuitenkin, joka ennen piti (vielä itse seurustellessaan) miehestäni, on alkanut joka ikisessä käänteessä epäilemään tavallaan minun puolestani miestäni.. mm viime viikonloppuna mieheni oli venetapahtumassa ja meidän piti viettää KIVA tyttöjen viikonloppu niin ystäväni JOKA IKISESSÄ KÄÄNTEESSÄ mainitsi "mieti vaan mitä se lirkku miehes siellä reissulla tekee"... että suututti.
mä oon päättänyt ottaa etäisyyttä tähän ystävään vaikka hän on ollut vuosia paras ystäväni ja koettu yhdessä uskomattomia asioita niin silti.. minä mainitsin asiasta ystävälleni, hän otti vähän nokkiinsa, en kuulemma näe mieheni ihanan hymyn takaa pettävää luonnetta...

 

[Milla Makia]

Niin arsyttavaa, mutta onneksi useimmilla ohimenevaa. Siis useimmilla, oma aitini on katkera viela 22 v. avioeron jalkeen. huuuooohhh! Kohta se sun ystava loytaa uuden kullaan ja on niin in love, joten ei se enaa ehdi/muista sun kanssa aikaa viettaa. Malttia.

 

[ap]

Ystäväni on siis eronnut ihan omasta tahdostaan, omien sanojensa mukaan ei vaan rakastanut enää puolisoaan. Häntä ei petetty. En ymmärrä, että mistä se katkeruus tulee

 

[vieras]

Kuullostaapa ikävältä.
Toisaalta tajuankin ystävääsi, itse olen parisuhteessa, onnellisessa sellaisessa, mutta aiemmin huonossa suhteessa olleena ja vierestä kaikenlaista nähneenä, olen itsekin aika skeptinen sen suhteen miten monen parisuhde toimii tai kuinka moni on oikeasti uskollinen.

Silti en sitä todellakaan sano ääneen edes niille kavereille joiden miehistä melkein löisin vetoa et pettävät.
Jospa sanoisit kaverillesi että tajuat et monella menee huonosti jne, mutta ettet halua pilata nykyhetkeä vatvomalla mahdollisia ongelmia tai miesten yleistä pissipäisyyttä. Tajuaisiko ystäväsi sitten?

 

[hän ehkä tietää asioita mitä sinä et]

Minä aikoinaan vihjaisin ystävälleni hänen miehensä puuhista.Sain ihan hirveän haukkumaryöpyn päälleni kun olen kyyninen paska.
Kun mies sitten jäi rysänpäältä kiinni,vika oli tietenkin minun koska olin asiasta ollut jo tietoinen.
Miehensä nimittäin väitti että minäkin häntä yritin iskeä vaan ei langennut.
Viestinviejä aamutaan aina.

 

[ap]

Minä aikoinaan vihjaisin ystävälleni hänen miehensä puuhista.Sain ihan hirveän haukkumaryöpyn päälleni kun olen kyyninen paska.
Kun mies sitten jäi rysänpäältä kiinni,vika oli tietenkin minun koska olin asiasta ollut jo tietoinen.
Miehensä nimittäin väitti että minäkin häntä yritin iskeä vaan ei langennut.
Viestinviejä aamutaan aina.

Ei ole nyt kyse tästä, että hän vihjailisi juuri minun puolisostani, vaan yleisesti siitä, että KAIKKI, naiset ja miehet, ovat yhtä petollisia. Minäkin siis, ei vai puolisoni.

Ja teoriassa, ottaen huomioon sen että asumme niin kaukana toisistamme, on todennäköisempää että ystäväni ei tietäisi, ei sen enempää siitä mitä mieheni tekee kuin siitä mitä joku naapurini tekee. Mä koenkin ehkä enemmän niin, että mua siinä loukataan, sillä jatkuvalla valituksella. Enhän mä mun miehestä voi koskaan sanoa mitään, hän vastaa itsestään ja oletusarvo on se, että luotetaan, jos ei ole syytä olla luottamatta.

Mä en vaan jaksa sitä "kaikki pettää, ja ne jotka väittää ettei petä, valehtelee". Mä tiedän itse, etten ole pettänyt, ja voisin itseni tuntien sanoa että sitä tuskin muutenkaan tulee tapahtumaan. Mä en ole samantyyppinen kuin ystäväni, en ole koskaan sinkkuaikoinakaan ollut.

 

[!]

Ystäväni on siis eronnut ihan omasta tahdostaan, omien sanojensa mukaan ei vaan rakastanut enää puolisoaan. Häntä ei petetty. En ymmärrä, että mistä se katkeruus tulee

Ehkä tämä ei sitten ole totuus. Jospa hän ei vaan kehtaa myöntää, että jotain pettämistä olisi vaikka tapahtunut. Koska on kyllä todella outoa, että katkeroituu ja puhuu noin, jos ero on ollut oma valinta. Vai onko aina sinkkuna käyttäytynyt noin? Voihan olla myös niin, että nyt kaipaa itselleen sinkkukaveria ja yrittää tavallaan erottaa pareja tjt....

 

[ap]

Ehkä tämä ei sitten ole totuus. Jospa hän ei vaan kehtaa myöntää, että jotain pettämistä olisi vaikka tapahtunut. Koska on kyllä todella outoa, että katkeroituu ja puhuu noin, jos ero on ollut oma valinta. Vai onko aina sinkkuna käyttäytynyt noin? Voihan olla myös niin, että nyt kaipaa itselleen sinkkukaveria ja yrittää tavallaan erottaa pareja tjt....

Niiden parisuhteen tietäen, en usko että olis pettämistä sen miehen puolelta tapahtunut. Ystävän puolelta on tapahtunut pettämistäkin. Katkeroituminen tuntuu tulleen tässä sinkkuaikana, hän olettaa että se on on koko kuva minkä hän saa, kun etsii seuraa baareista ja netistä. Jos kerran jo etsii vain yhden, kahden illan juttuja ja satunnaista panoseuraa, niin ei kai sitä voi ihmetellä jos sitä sitten koko ajan löytää? :/ Tai tarkoitan vaan sitä, että jos kerran itse aktiivisesti etsii seksiseuraa, niin onko se ihme jos siellä joukossa on myös jonkun uskottomia aviopuolisoita. Eihän se kerro koko kuvasta mitään, eivät kaikki ihmiset ole panemassa ristiin rastiin aina kun vähän jossain olis tilaisuuden tynkää.

 

[kahden äippä]

Voi kuulostaa niin tutulta! Meillä asuu tässä naapurissa eräs nainen, jonka kanssa ollaan oltu läheisissä tekemisissä viitisen vuotta (muutimme tänne yhtä aikaa ja meistä tuli nopeasti hiekkalaatikkokavereita). Hoitovapaalla ollessamme näimmekin lähes päivittäin ja meistä tuli hyviä ystäviä muutenkin kuin lasten tapaamisen merkeissä.

Reilu vuosi sitten hänen ja hänen miehensä tiet kuitenkin erkanivat. Kyse ei ollut kummankaan pettämisestä vaan heillä oli mennyt jo pidemmän aikaa huonosti ja nyt tämä nainen halusi erota. Mies on käsittääkseni edelleen kinunnut häntä takaisin. No, kaveri muuttui sitten samalla tavalla kuin ap:n tapauksessa. Yht äkkiä löytyi vikoja minunkin parisuhteestani ja sitä sinkkuutta piti jatkuvasti korostaa ja kuinka ihanaa se on ja kuinka paljon rankempaa ja paskempaa mun elämän täytyy olla kun elän edelleen miehen kanssa...

Tein vielä sen virheen, että kun meillä oli mieheni kanssa hieman huonompi vaihe viime talvena ja vietimme jopa viikon erillämme niin menin mainitsemaan tuolle kaverille siinä toivossa että saisin vähän tukea ja jutteluapua. Mutta siitähän se riemu vasta repesi! Kun saimme sitten miehen kanssa asiamme kuntoon ja palasimme yhteen entistä onnellisempina, pisti tämä kaveri kokonaan välit poikki... Tuossahan sitä pihassa näkee aina silloin täillöin, mutta ei tuo oikein enää moikkaakaan...

 

[jopas on]

Itse olin joskus samassa tilanteessa, että mies petti ja ero oli hiuskarvan varassa. Itse olin aivan rikki ja ystävät tukivat paljon!!!
Ikinä en kuitenkaan alkanut kyseenalaistaa ystävieni parisuhdetta