Mun terapia on siis loppunut jo viime kesänä, ei ollut edellisellä paikkakunnalla. Lapsen isä on asunut koko ajan eri kaupungissa, mutta on muuttamassa takaisin tälle seudulle ja osittain siksi mäkin tulin, valmiiksi tänne. Nyt meillä on pitkä välimatka, oltiin sovittu että olisin saanut siskon autoa lainaan ja ajeltu aina toisiamme puolitiehen vastaan.
Sossun päätös tuli postissa, ne on laskeneet tuloksi mulle 10pv työmarkkinatukea, joka siis edelleen näkyy kelan sivuilla vain saapuneena asiakirjana. Ei mua sossukaan siis halua auttaa.
Tasan tarkkaan mulla oli ihmisarvoa vain lapseni kautta, nyt ei ole sitäkään. Edes sossua ei kiinnosta miten pärjään, kun lapsi ei asu mun luona. Me ei koskaan edes muutettu sitä alkuperäistä yhteishuoltajuussopimusta, kun pystyttiin puhumalla sopimaan asiat eli mulla ei ole edes todisteita näyttää sossulle siitä että lapsi on yhtälailla mulla.
Asuntoa en tule saamaan, lastani en varmasti myöskään virallisesti takaisin. Laskut menee ulosottoon mihin en koskaan enää halunnut lisää, juuri kun luulin että entisetkin on ihan pian hoidettu. Mä en kestä enää sitä, että niiden takia mä olen murhamiestä huonompi ihminen. Mulle on kerran jopa kunnan vuokra-asuntotoimistosta huudettu puhelimeen ettei mulle mitään asuntoa anneta, kun luottotiedot on menneet.
Tätä kohtelua mun koko elämä on ollut, enkä vaan jaksa enää.
Takuuvuokrakin nimittäin kirjataan sopimukseen! 
