Mä en halua vaihtaa kuulumisia hoitolasten tai heidän vanhempiensa kanssa vapaa-ajalla!

[Tír na nÓg]

Ohhoh. Aika tympääntynyt olet hommaasi. En minäkään jää rupattelemaan hoitotätien kanssa jos vastaan tulevat, mutta on mukava tervehtiä ystävällisesti ja LAPSET tykkää jos heidän uusi takki tai kampaus huomataan.

No onneksi meillä on mukava pk ja aivan ihana, luotettava henkilökunta, kyllä sen työntekijän asenteen näkee ja kauas.

Mulla on aika raastava työ, henkisesti raskas, saan nähdä ja kuulla kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Siltikin kun alkaa tulla naamatuttuja asiakkaita, heitä on mukava tervehtiä ja vaihtaa muutama sananenkin jos he tahtovat.

 

[ap.]

Ihmettelen kuinka paljon valitusta päiväkotityöstä tulee! Minusta niin kivaa ja helppoa hommaa, mukavat työajat, lyhyttä päivää, ei tarvi itse tehdä ruokaa eikä siivota, saa keskittyä lapsiin. Saa pitää välillä kaffeetauonkin.

Lyhyet päivät?! En tiedä millä tolalla muualla maassa tilanne on, mutta meiltä jos on joku työntekijä pois ja varahoitajaa ei käytettävissä niin se on voi voi. Meille on tällä hetkellä lyhyt päivä, jos se kestää 8h ja joskus jos sattuu pääsemään töisä JO 16:00 niin on luxusta! Normipäivien pituudet venyy 9h ja toisinaan jopa 10 tuntisiksi... Liian suuret ryhmäkoot suhteessa hoitajamäärään, jatkuva väsyttävä meteli ym onkin jo toinen juttu. Kahvitaun rauhakin vähän niin ja näin.

Että sori vaan, kun ipanat ei hirveesti vapaa-ajalla kiinnosta. Tervehdin kyllä, mutta mahdollisimman pikaisesti...

 

[lto]

Just tuon asian takia olen valinnut työpaikan vähän kauempaa omaa asuinaluetta, ettei aina kaupassa tartte törmätä hoitolapsiin ja asiakasperheisiin. Kyllähän niihin joskus törmää, mutta sanoin "hei-heit" ja jatkan matkaa. En jää juttelemaan, sillä rajaan oman tilani.

 

[joopa joo]

No ymmärrän hyvin.

Olen lääkäri. Ja arvatkaan kiinnostaako minkä verran potilaiden asiat kun olen ns. vapaalla. Onneksi useimmat ihmiset ymmärtää vain nyökätä ja kadota, mutta kun olen se "kiva" lääkäri, joka aina "jaksaa kuunnella ja hymyillä", siis töissä, niin löytyyhän näitä valopäitä jotka kuvittelevat että kaupassakin haluan kuulla mitä perheen infektiotilanteelle kuuluu tai miten jalkaleikkaus meni... Ja kaiken kukkuraksi en edes välttämättä muista koko potilasta siellä kaupassa, jolloin vain joudun vaivautuneena ynähtelemään...

Onko sitten ihme että lääkärit viihtyy enimmäkseen keskenään.

 

[Blue]

Mä joudun viettämään niiden muksujen kanssa päivisin jopa 10h, joten mun vapaa-aika on mun! Mulla ei ole mitään mielenkiintoa lirkutella sille Nico-Nellalle kaupassa tai söpöstellä Jami-Jenniinan uutta tukkaa. Joiden lasten kohdalla on pakko sanoa, että joudun, sillä niin paljon on haasteellisia (ilman diagnoosia) ipanoita ylisuurissa ryhmissä. Mutta se on jo toinen juttu.

Vaikka se teidän mussukka on teille maailman napa, se on hoitajalle pelkkä TYÖ.

ps. tervehdin kyllä jos pakoon en ehdi (eli yritän välttää kohtaamisia vapaa-ajallani)

Tunnen kollegana hirveää myötähäpeää puolestasi... Miksi pitää tehdä tälläisiä aloituksia. Ei tee mitään muuta kuin negatiivista mainetta koko ammatille.

 

["vieras"]

Ymmärrän sen, ettei pitkäksi aikaa halua jäädä jorisemaan jonnin joutavia. Sitä en ymmärrä, että aikuinen ihminen ei voi edes heitä sanoa, vaan lähtee karkuun jos vain ehtii. On oikeastaan aika törkeää jättää joku 2-5-vuotias tervehtimättä. Ei sen ikäinen vielä ymmärrä, miksi päiväkodissa niin kiva täti ei koskaan muualla vastaantullessa sano mitään.

Olen ollut yläkoulussa opettajana ja siinä on yleensä päin vastoin: ne on ne teinit, jotka kaupassa ja muualla yrittää kiertää kaukaa, ettei joudu tervehtimään opettajaa vapaa-ajalla. Mutta täytyy sanoa, että mielelläni tervehdin kaikkia, ja arvostus oppilaaseen kasvaa, jos vastaa, saati tervehtii oma-aloitteisesti.

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";28105674]Ymmärrän sen, ettei pitkäksi aikaa halua jäädä jorisemaan jonnin joutavia. Sitä en ymmärrä, että aikuinen ihminen ei voi edes heitä sanoa, vaan lähtee karkuun jos vain ehtii. On oikeastaan aika törkeää jättää joku 2-5-vuotias tervehtimättä. Ei sen ikäinen vielä ymmärrä, miksi päiväkodissa niin kiva täti ei koskaan muualla vastaantullessa sano mitään.[/QUOTE]

Sanoinko, että en edes tervehdi?
Tervehdin kyllä, mutta mielellään hyvin pikaisesti. Pitempiä löpinöitä ei kiinnosta kuunnella ja se, että jostain hyllyjen toisestä päästä huudellaan lapselle, että katsopas kuka XX se tuolla on ja kipitetään ostoskärryjen kanssa luokseni; se saa mun niskakarvat nousemaan.

Leperrelkää toki te, joille se on ok. Mua ei kiinnosta.

 

[Madicken04]

Sanoinko, että en edes tervehdi?
Tervehdin kyllä, mutta mielellään hyvin pikaisesti. Pitempiä löpinöitä ei kiinnosta kuunnella ja se, että jostain hyllyjen toisestä päästä huudellaan lapselle, että katsopas kuka XX se tuolla on ja kipitetään ostoskärryjen kanssa luokseni; se saa mun niskakarvat nousemaan.

Leperrelkää toki te, joille se on ok. Mua ei kiinnosta.

Onko noita ripustautujia sitten ihan ongelmaksi asti?

Kuvittelisin ettävaltaosalle vanhemmista se normaali tervehtiminen riittää, ehkä muutaman sanan voi vaihtaa mutta kuvittelisin että harvempi siinä oikeasti jää mitään pidempää keskustelutuokioa aloittelemaan.

Sen ymmärrän että jos törmää tällaisiin tyyppeihin jotka jäävät jotain vanhempainvarttia tms pitämään siinä kaupassa niin silloin mielellään livahtaa karkuun tai joutuu tiukemmin sanomaan että nyt olen vapaalla, palataan asioihin sitten töissä. Kuitenkin tuo asenne hoitolasten näkemiseenkin kuulostaa ikävältä.

 

[Näähän on]

Ammatinvalinta- ja asuinpaikanvalintakysymyksiä. Miksei myös kaupanvalintakysymyksiä.