Mä en halua vaihtaa kuulumisia hoitolasten tai heidän vanhempiensa kanssa vapaa-ajalla!

[pk:n kyllästynyt täti]

Mä joudun viettämään niiden muksujen kanssa päivisin jopa 10h, joten mun vapaa-aika on mun! Mulla ei ole mitään mielenkiintoa lirkutella sille Nico-Nellalle kaupassa tai söpöstellä Jami-Jenniinan uutta tukkaa. Joiden lasten kohdalla on pakko sanoa, että joudun, sillä niin paljon on haasteellisia (ilman diagnoosia) ipanoita ylisuurissa ryhmissä. Mutta se on jo toinen juttu.

Vaikka se teidän mussukka on teille maailman napa, se on hoitajalle pelkkä TYÖ.

ps. tervehdin kyllä jos pakoon en ehdi (eli yritän välttää kohtaamisia vapaa-ajallani)

 

["..."]

Älä välitä, vaikutat sen verran vittumaiselta tyypiltä, että tuskin ne lapset tai vanhemmatkaan sinun kanssasi haluavat jäädä rupattelemaan.

 

[ap.]

[QUOTE="...";28104535]Älä välitä, vaikutat sen verran vittumaiselta tyypiltä, että tuskin ne lapset tai vanhemmatkaan sinun kanssasi haluavat jäädä rupattelemaan.[/QUOTE]

Meinaatko, että ärtymykseni sille perheelle näytän :saint:
Mutta luulisi vanhempien edes tajuavan, että hoitajakin haluaa joskus olla "pois töistä".

No viimeeks kaupassa käydessäni yks äiti jo hieman kauempaa leperteli lapselleen, että "oi katsopas Samu-Susanna kuka tuolla on :heart: " ja sitten änkesi kärryjensä kanssa siihen ihan viereen ja olisi pitänyt jaksaa taas lässyttää jotain jonninjoutavaa. EVVK.

 

[Taas näitä]

Et sä ehdi pakoon, kun me ehditään ensin. Sä tyhmä et ehdi edes tajuta että me ollaan samassa kaupassa, kun me ollaan jo kaukana.

 

["Vieras"]

kannattaisko ihan itsesikin takia vaihtaa jo vaikka alaa. Siivojankin homma on varmasti siistimpää ja palkkaus on suurinpiirtein sama.

 

[juuri näin]

Eiköhän suurin osa päivähoidon henkilöstöstä ajattele juurikin näin. Ei kukaan halua enää vapaa-aikaansa käyttää työasioiden parissa.

 

[ap.]

Ai niin, tää on kutsumustyö ja siksi pitää kestää kaikki - edes vapaapäiviä ei tarvitse :saint:

Jos tietäisitte millaista materiaalia (eli niitä lapsia) joissakin paikoissa on asiakkaana, ette ihmettelisi hoitajien väsymystä... Kaikki ei ole niitä kullannuppuja ja ns. helppoja lapsia ja siitä huolimatta heiltä puuttuu diagnoosit ja sitä myöten kaikki arkea helpottavat apukeinot.

 

[ap.]

Eiköhän suurin osa päivähoidon henkilöstöstä ajattele juurikin näin. Ei kukaan halua enää vapaa-aikaansa käyttää työasioiden parissa.

Tänks! :flower:

 

[Madicken04]

Jäävätkö nämä perheet oikeasti juttelemaan siihen pitkiksi ajoiksi?

Itse kyllä tervehditään lasten hoitajia ja opettajia kun jossain törmätään. Niiden sen hetkisten hoitajien kanssa riittää yleensä tervehtimiset kun nähdään muutenkin. Entiset päiväkodintädit tuppaavat itse heittäytymään juttusille sen verran että kyselevät vähän kuulumisia, halaavat lasta (ja ehkä vanhempiakin). Ei tuossakaan nyt montaa minuuttia mene. Vähän samaa sarjaa kun johonkin naapuriin törmääminen.


Näissäkin on vähän vaikea lukea toisen ajatuksia. Jos sen lapsen vanhempi korkeintaan nyökkää ohi kävellessään tai jopa vaihtaa suuntaa joku hoitaja taas loukkaantuu kun "lastenhoito kyllä kelpaa mutta muuten ei olla tuntevinaankaan).

 

["Hoitaja"]

Vaikka ne lapset olis kullannuppujakin, niin miksi pitäisi HALUTA olla jossain tekemisissä niiden kanssa työpaikan ulkopuolella? Harva päivähoidon työntekijä varmaan hakeutuu edes töihin omalle paikkakunnalleen jos ei ole ihan pakko, juuri tuosta syystä.

 

["jeps"]

Tästä syystä olen miettinyt, mitä pk:n tädit ajattelee siitä, että jotkut kutsuvat tätejä lastensa synttäreille? En kai oo mikäään sanomaan ettei saa kutusa, mutta itselleni ei oo tullut mieleen kutsua...

 

["vieras"]

J Jos sen lapsen vanhempi korkeintaan nyökkää ohi kävellessään tai jopa vaihtaa suuntaa joku hoitaja taas loukkaantuu kun "lastenhoito kyllä kelpaa mutta muuten ei olla tuntevinaankaan).

voin luvata sinulle , että 99 999 sadastatuhannesta hoitajasta ei varmasti ajattele näin.

 

["Hoitaja"]

[QUOTE="jeps";28104623]Tästä syystä olen miettinyt, mitä pk:n tädit ajattelee siitä, että jotkut kutsuvat tätejä lastensa synttäreille? En kai oo mikäään sanomaan ettei saa kutusa, mutta itselleni ei oo tullut mieleen kutsua...[/QUOTE]

Joskus noita kutsuja tosiaan tulee. Vähän kiusallistahan se aina on, itse kieltäydyn kohteliaasti. Samoin fb-kaveripyynnöistä. Se nyt vaan ei kuulu asiaan.

 

[Saraldo]

Mä olen ottanut sen linjan, että jos hoitotäti/opettaja itse aloittaa keskustelun, niin sitten voidaan jäädä rupattelemaan. Mutta jos hän tervehtii ja on sen näköinen, että jatkanpa tässä matkaani, niin en todellakaan ala pidättelemään. Mä olen tytölle usein sanonutkin, että "annetaas Marjatan hoitaa ostokset rauhassa, te näette kyllä taas huomenna". Jos siis tyttö meinaa jahdata hoitajaparkaa pitkin kauppaa .

 

["hoitaja"]

Aika harva vanhempi jää "vainoamaan", mutta onhan näitä jotka siinä kauppajonossa alkaa käymään keskustelua minna-maarian päiväkotiasioista, itse siinä sit lappaat tavaroita hihnalle, pidät omat muksut aisoissa, ja yrität hienovaraisesti päästä eroon ja manaat mielessäs, että EIKÖ TOI TAJUA ETTÄ OON VAPAA-AJALLA!?

 

[erinys]

Eiköhän suurin osa päivähoidon henkilöstöstä ajattele juurikin näin. Ei kukaan halua enää vapaa-aikaansa käyttää työasioiden parissa.

ei kiinnosta muakaan jutella potilaiden, saatika omaisten kanssa kauppareissullani tai kahvilassa.

 

["vieras"]

Ymmärrän oikein hyvin. En minäkään vapaalla ole töissä. En halua, ei huvita, eikä tarvi. Kierrä kaukaa, heilautat vain kättä ja hymyilet. Se riittää hyvin normi-ihmiselle. Niin minäkin teen. En todellakaan halua kuunnella hedelmätiskillä, miten potilaan vaiva nyt etenee. Perkele.

 

[Hankalakinkai]

Mua ei yleisesti ottaen kiinnosta jäädä kenenkään jotenkuten tutun kanssa höpisemään turhanpäiväisiä jossain kaupassa tai lenkillä tai missään. Riittää että tervehditään hyvien tapojen mukaan. Mutta mä en tolla sosiaalisuudellani muutenkaan loista.. Enkä ole siis lastenhoitoalalla ollenkaan, mutta ymmärrän ap:n pointin.

 

["jeps"]

ei kiinnosta muakaan jutella potilaiden, saatika omaisten kanssa kauppareissullani tai kahvilassa.

Tässäkin meitä tietysti on erilaisia. Olen hoitoalalla sairaalan puolella ja ihan mielelläni tervehdin ja juttelen potilaiden ja omaisten kanssa lyhyesti myös vapaa-aikana.

 

["Vieras"]

Ymmärrän oikein hyvin hoitajaa, mutta mun omat lapset ei vielä pk.ssa ja mietin että mites sitten tehdään jos törmätään oikeasti siellä kaupassa?
Kun meillä lapset ihan vilpittömästi ilostuu, jos näkevät vaikka puistontädin kaupassa ja alkavat höpöttelemään. Pitääkö vaan lapsellekin selittää että eivät ole nyt töissä ja niitä ei kiinnosta, vai miten? En mä tietty ala mitään tarinoita kertomaan, mutta tervehdykset ja sitä yleistä löpinää mitä nyt kenen tahansa tutun kanssa höpisee, jos törmää.

 

["Vieras"]

Mä olen ottanut sen linjan, että jos hoitotäti/opettaja itse aloittaa keskustelun, niin sitten voidaan jäädä rupattelemaan. Mutta jos hän tervehtii ja on sen näköinen, että jatkanpa tässä matkaani, niin en todellakaan ala pidättelemään. Mä olen tytölle usein sanonutkin, että "annetaas Marjatan hoitaa ostokset rauhassa, te näette kyllä taas huomenna". Jos siis tyttö meinaa jahdata hoitajaparkaa pitkin kauppaa .

Just kyselinkin että kitäs tehdään, jos lapsi meinaa jäädä höpöttelemään. Mutta täähän onkin hyvä keino

 

[Madicken04]

ei kiinnosta muakaan jutella potilaiden, saatika omaisten kanssa kauppareissullani tai kahvilassa.

Tässäkin ollaan erilaisia. Minusta on ihan kiva että kaupassa tms törmätessä voidaan tervehtiä ja ehkä vaihtaa jokunen sana. En nyt tietenkään tarkoita sitä että omainen alkaa siinä selittää miten haluaa minun mummoaan hoitavan, valittamaan mitä taas on tehty eilen väärin ja mitä huomenna pitäisi tehdä jne.

Veikkaisin että valtaosalle pk-lasten vanhemmistakin riittää siellä kaupassa se iloinen tervehtiminen ja kenties muutaman sanan vaihto jos ei ihan vähään aikaan olla nähty. Harvempi varmaan jää siihen roikkumaan ja paasaamaan työasioista hoitajalle.

 

[nellien]

Ai niin, tää on kutsumustyö ja siksi pitää kestää kaikki - edes vapaapäiviä ei tarvitse :saint:

Jos tietäisitte millaista materiaalia (eli niitä lapsia) joissakin paikoissa on asiakkaana, ette ihmettelisi hoitajien väsymystä... Kaikki ei ole niitä kullannuppuja ja ns. helppoja lapsia ja siitä huolimatta heiltä puuttuu diagnoosit ja sitä myöten kaikki arkea helpottavat apukeinot.

herranjestas, ei se diagnoosin puute ole este tukitoimille!! ammattitaidottomuutta sellainen ajattelutapa on! lapselle vo ikyllä järjestää pienryhmän ja henk.koht avustajan, ja kuva-struktuurin yms. vaikka ei olisi diagnoosia, kai se ammattitaitoinen alan ihminen näkee tarpeen ja osaa vastata siihen/viedä tietoa johtajalle. eikä niin että natkutetaan johtajalle, omasata jaksamisesta vaan viedään eteenpäin viestiä että tämä lapsi tarvitsee enempi tukitoimia tänne päivähoitoon.

mun lapseni ei ole ikinä ollut mikään helppo,mutta hei kyllä se silti enempi vaatii meiltä vanhemmilta ku siltä hoitajalta!

 

["vieras"]

Niin, lapset ei ehkä hahmota sitä että tädit hoitaa vaan"työkseen". Aikanaan tyttäreni ihmetteli mitä tarkoitin kun sanoin ettei oma pph ole nyt töissä.

 

["vieras"]

Ärsyttää tämä JATKUVA lässytys siitä, miten vaikeaa se hoitajan työ päiväkodissa on. Ja miten paljon ärsyttää se ja se...aargh! Kuule, niitä huonoja puolia löytyy kyllä ihan joka työstä.