mä en enää jaksa taistella enkä kohta elääkään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rosalie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

rosalie

Vieras
ja pyydän anteeksi, että tulen tänne itkemään ja purkamaan pahaa oloani, mutta en saa unta, kun niin asiat painaa mieltä. :'( toivoisin että ymmärrätte kuinka paha olo mulla on. no aloitanpa kertomaan lyhyesti tarinani..yli 2 kuukautta sitten menetin pienen poikani, eikä suru anna yhtään myöten..rakas mieheni lähti toisen naisen matkaan juuri pahimmalla hetkellä, kun olisin tarvinnut tukea ja rakkautta..kaiken lisäksi olen työtön tällä hetkellä sekä olen väsynyt ja aivan lopussa..mistään ei tule mitään..viime syksynä sairastuin anoreksiaan ja samalla pelkään että paha masennus saa minusta taas uhrin. :'( :'(:'(
 
Pahoitteluni lapsen menetyksestä. Vaikka oletkin kokenut paljon vastoinkäymisiä niin silti on aina jokin syy jatkaa eteenpäin. Käytkö keskustelemassa asioistasi kenenkään ammattiauttajan kanssa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keijo 50v:
Pahoitteluni lapsen menetyksestä. Vaikka oletkin kokenut paljon vastoinkäymisiä niin silti on aina jokin syy jatkaa eteenpäin. Käytkö keskustelemassa asioistasi kenenkään ammattiauttajan kanssa?

en ole keskustellut ammattilaisten kanssa
 
Alkuperäinen kirjoittaja GeeBee Besserwisser:
:o Tämäkö on totta? Miten joihin ihmisiin voikin salama iskeä niin monta kertaa? :(

Otan osaa suruusi. :hug: Onko sinulla ketään, kenelle puhua ja keneltä hakea lohtua?

on ikävä kyllä totta. eipä ole. :'( paitsi koirani, jonka kanssa lenkkeilen ehkä liikaakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rosalie:
ja pyydän anteeksi, että tulen tänne itkemään ja purkamaan pahaa oloani, mutta en saa unta, kun niin asiat painaa mieltä. :'( toivoisin että ymmärrätte kuinka paha olo mulla on. no aloitanpa kertomaan lyhyesti tarinani..yli 2 kuukautta sitten menetin pienen poikani, eikä suru anna yhtään myöten..rakas mieheni lähti toisen naisen matkaan juuri pahimmalla hetkellä, kun olisin tarvinnut tukea ja rakkautta..kaiken lisäksi olen työtön tällä hetkellä sekä olen väsynyt ja aivan lopussa..mistään ei tule mitään..viime syksynä sairastuin anoreksiaan ja samalla pelkään että paha masennus saa minusta taas uhrin. :'( :'(:'(

Hurjan paljon voimia sinulle!!! :hug: :flower: Otan osaa poikasi johdosta :ashamed:
 
Anteeks nyt, mutta en usko tätä tarinaa. Liikaa lueteltu samaan viestiin noita huonoja juttuja. Kiihtyi vaan loppua kohti... Sori, mutta minua rupesi naurattamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Porvoo calling?:
Anteeks nyt, mutta en usko tätä tarinaa. Liikaa lueteltu samaan viestiin noita huonoja juttuja. Kiihtyi vaan loppua kohti... Sori, mutta minua rupesi naurattamaan.

mitä naurat? tämä on oikeasti totta..olen oikeasti ihan lopussa ja niin pahassa umpikujassa ettei loppua näy. :'(
 
Pahoillani olen minäkin tapahtuneista,mutta kerää itsesi kokoon,vaikka se aikaa veisikin. Mieti itseäsi ja mitä haluaisit elämältäsi ja rupea sitä toteuttamaan. Ajan kanssa tietenkin.
Elämiä on kuitenkin yksi ,joten nauti siitä. :hug:
 

Yhteistyössä