mä en enää jaksa itseäni ja näitä elämäntilanteita

[pääpöö]

Mitä tehdä kun ei mistään tule mitään?
Töitä ei löydy.. Hain koulutukseen ja nyt en edes tiedä haluanko edes siihen ammattiin. Yritän päästä eroon mahasta.. Kauhea vararengas vatsan ympärillä mutta ei se lähde.. Tekis mieli vaan lösähtää maahan ja jäädä siihen..

 

["samma här"]

Sama tilanne =(. Lösähdetään yhdessä. Lohduttaa tai ei, mutta sinä ja minä ja moni muukaan ei ole omaa syytään tässä tilanteessa, siis työn suhteen...vararengas sen sijaan ihan itse hankittu ongelma =)

 

[tsemppiä vaan]

No, joo, ei kuulosta niin kamalalta. Sori vaan...
Täällä vakavaa sairautta, läheisen päihdeongelmia, ja muuta "pientä"...

 

[Minni:)]

Jos pääset siihen koulutukseen, niin ei kannata miettiä haluatko vai etkö. Hommaat sen koulutuksen ja sitten voit saada sitä koulutusta vastaavaa työtä. Sitten kun olet töissä, voit miettiä tyydyttääkö se vai haluaisitko jotain muuta ja mitä mahdollisesti pystyt haluamasi eteen sitten tekemään. Maassa makaamalla ei valitettavasti saa mitään.

 

["Vieras"]

Just tuossa mietin samaa vararenkaan suhteen, täytyy tehdä huomenna ruokaremontti eikä enään paistella lättyjä vähään aikaan kuten tänään..

 

[nenne89]

No, joo, ei kuulosta niin kamalalta. Sori vaan...
Täällä vakavaa sairautta, läheisen päihdeongelmia, ja muuta "pientä"...

No huoh. Eri ihmisten erilaiset ongelmat eri elämäntilanteissa tuntuu erilaisilta. Toisen maailman loppu voi olla sulle pikku juttu, ja toisin päin. On meilläkin läheisen (aviomiehen ja lapseni isän) päihdeongelman kanssa taiteiltu kolmisen vuotta, molemmat vanhempani on vakavasti sairaita ja oma työllisyys tilanteeni ollut maailman surkein. Asioista pitää löytää vaan ne hyvät puolet. Vuosi pari sitten en olisi ikinä uskonut itse olevani tässä jamassa, että lähden opiskelemaan unelmieni ammattia, lapseni on saanut täydellisen hoitopaikan, aviomieheni päihdeongelman hoito on vihdoin alkanut, ja vanhempanikin voivat olosuhteisiin nähden hyvin. Päivä kerrallaan ja vahva usko tulevaisuuteen. En tosiaan olisi uskonut selviäväni tänne asti, ja pikkuhiljaa alkaa elämä hymyilemäänkin tsempit aplle!

 

["vieras"]

No jos jollekin "vararengas" on maailmanloppu niin sanonpahan että ei tiedä vielä elämästä mitään.
Juu, kuulostan varmaan katkeralta ja niin alan kohta ollakin.
Kyllä sitä aikansa yrittää olla positiivinen, mut jos paskantulo kestää vuodesta toiseen ja olet menettänyt kaiken tärkeän, niin ei siinä enää paljon hymyillä.
Kun se elämä ei vaan ala kaikille hymyilemään.

 

[pääpöö]

no ei mun aloituksen ollu tarkoitus antaa sellaista kuvaa että läskit on ainoa ja pahin ongelma..
vaikka tuskin se vararengas tekee hyvää terveydelle...

 

[nenne89]

Paljon asioita kokeneena, voin sanoa että jos huolena on työttömyys ja opiskelu, on niihin helppo vaikuttaa itse. Hain kolme kertaa opiskelemaan, ennen kun sain tämän paikan. Työttömänä olen ollutkin pidempään, mutta opiskelujen ansiosta sekin toivottavasti muuttuu. Aloittajalle sen verran, että mene ihmeessä koulutukseen, käy vaikka ammatinvalintapsykologilla, jos tuntuu ettet itseksesi löydä ammattia jossa haluat työskennellä.

Mä oon huomannu olevani tunnesyöjä, joten vararengassa kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän harmeja on. Jos jokin asia ratkeaa, on helpompikin tsempata ittään ja aloittaa elämäntaparemontti ihan vaan tarkistamalla ruokailutottumukset

 

[pääpöö]

juu niinhän se menee tulee mässättyä huoliin. jälkeen päin kaduttaa ja inhoaa itseään vieläkin enemmän.

raha asiatkin painaa mieltä. mulla ei koskaan oo ollu paljon rahaa ei oo nytkään. kauhea stressi jokaista senttiä kohden joka tililtä menee. päässää vaan pyörii ajatus "mistä rahaa" melkein kuin pakkomielle.

koen alemmuuden tunteita kun mulla ei oo mitään. avopuolisollani on vaikka ja mitä talo, 3 autoa ym ym..

en tiedä miten minusta tuli nyt niin onneton... miksen mä ollut onneton kun olin yh ja vasta seurustelin mieheni kanssa.. olinhan mä sillonkin köyhä opiskelija...

 

[pääpöö]

Miten pääsee eroon tuollaisesta "raha stressistä", onnettomuuden ja alemmuuden tunteesta?