lyhentääkö liikunta raskausaikaa ja muita kysymyksiä?!

[ellikelli]

Onko liikunnasta tullut jotain ongelmia synnytyksessä (kireät lihakset tms.) vai onko se ennemminkin nopeuttanut ja helpottanut synnytystä? Millä viikoilla vauvat on syntyneet, ts. onko liikunta lyhentänyt odotusta lasketusta ajasta? Minkä kokoisia vauvoja on paljon liikkuvat saanut? Miten paljon olet liikkunut?

 

[Niimi]

Mä kävin joka päivä kevelemässä niin pysyi jonkin näköisessä kunnossa. Syntyi ennen LA ja synnytys ei ollut paha(7h).
Eiköhän liikunta auta pitämään itsensä kunnossa, mielen virkeänä, kilot kurissa ja helpottaa synnytystä!

 

[mamitsu]

Liikuin päivittäin loppuun asti, kävelin, joogasin, jumppasin, uin. Ei lyhentänyt raskautta (41+4), synnytys oli 11 h eli ei mitenkään erityisen nopea tai helppo. Toivuin mielestäni kuitenkin hyvin, eikä painoa tullut raskauden aikana liikaa ja kaikki tippuikin parissa viikossa.

Suurin anti liikunnasta oli henkisellä puolella loppuraskaudessa, eli että mieli pysyi virkeänä, oli tekemistä ja sai raitista ilmaa.

 

[mamitsu]

Ja vauva oli ihan normaalin kokoinen, melko pitkä ja hoikka.

 

[liikunliikun]

molemmilla kerroilla liikuin loppuun saakka, puoliväliin kävin jumpassa ja loppuraskaudet tein pitkiä reippaita kävelylenkkejä päivittäin. KUmpikin lapsista syntyi täysiaikaisina mutta käynnistettyinä verenpaineen takia (mitäköhän verenpaine olisi ollut ilman liikuntaa??). Raskaudet sujuivat muutoin mainiosti ja toisen lapsen aikana olisin jäänyt sängynpohjalle jos en olisi liikkunut, liitoskivut ym selkävaivat olivat pahoja ja pahenivat entisestään jos muutama päivä liikkumista jäi väliin. Raskauskiloja kertyi 8 ja 10kg, vauvat normaalipainoisia 3,4 ja3,6kg. Synnytykset käynnistettyinäkin suht helppoja 8h ja 4h. Toipuminen oli nopeaa. Varsianisesti en liikkumalla "pyrkinyt" mihinkään raskausaikana, se vain on elämäntapani ja tapa hoitaa päänuppiani. Lantionpohja on huonossa kunnossa edelleen nyt toisen lapsen jälkeen mutta se johtuu perinnöllisestä sidekudos"löysyydestä" ja nyt on tsempattava jumpan kanssa josko sen saisi lihasvoimalla kuntoon. Edelleen mietin, mikä olis tilanne jos en olis liikkunu, olisko vielä huonompi.

 

[-------------]

Liikuin toista lasta odottaessani melko paljon.Kävin usein pitkillä kävelylenkeillä,kävin vesijumpassa jne.Liikunta ei nopeuttanut vauvan syntymää.Syntyi 10 pv yli lasketunajan(41+3).Synnytys oli kyllä helppo,onnistuneen epiduraalipuudutuksen ansiosta.Vauva oli 3490g painoinen,53cm.
Muissa raskauksissa ja synnytyksissä(3 lasta) ei ole ollut paljon eroa,vaikka liikuin vähemmän.

 

[Katriina _]

Sanoisin, että liikunnalla on enemmänkin vaikutusta raskaudesta palautumiseen ja synnytyksestä toipumiseen. Olin mielestäni ennen raskautta tosi hyvässä fyysisessä kunnossa ja liikuin koko raskausajan tehokkaasti. Synnytys meni viikon verran lasketusta yli, mutta synnytys itsessään oli helpohko ja jo pari viikkoa synnytyksen jälkeen tunsin olevani suunnilleen samassa kunnossa kuin ennen raskautta.

 

[rillukka]

Tuskin on vaikutusta sinänsä synnytyksen pituuteen, eikö lie liity lapsen kokoon ja äidin lantioon enemmän...Ponnistusvaiheessa voi olla hyötyä jos on hyvässä fyysisessä kunnossa, ja tosiaan hyvä kunto on ehdoton edellytys nopeaan toipumiseen synnytyksen jälkeen. Liian raju kuntoilu ja ponnistukset raskausaikana taas voivat johtaa ennenaikaiseen synnytykseen, joten niitä on tietysti syytä välttää. Rankka liikunta yhdessä huonon ravitsemuksen kanssa on myös todella huono yhdistelmä raskausaikana. Neuvolasta saa tosi hyvät ohjeet päivittäiseen liikuntaan, jumppaohjeita ja harjoituksia synnytyksen avautumisvaihetta varten. Kirjastossa on myös hyviä oppaita raskaudenajan liikuntaan ja synnytysharjoituksiin.

Itse liikuin vain pieniä kävelylenkkejä raskausaikana ja tein neuvolan antamat jumpat. Harjoittelin kevyesti ponnistamista. Vauva syntyi 5 vuorokautta lasketun ajan yli ja painoi tasan kolme ja puoli kiloa.

Mietin, miksi kysytään tällaisia kysymyksiä... Haluaako kysyjä tietää mahdollisuutensa vahtia painoaan tai onko ns himoliikkuja ettei voi lopettaa vaikkapa kymmenien kilometrien juoksulenkkejä noin vain raskauden alettua...Tiedän tapauksen, oli vaikeeta olla liikkumatta kun odotti vauvaa, ja aiheutti itselleen huonolla ravitsemuksella (ahmimishäiriö) vitamiinin puutoksia ym. Synnytyksen jälkeen teki juoksulenkkejä vaunujen kanssa ja mm alapään tikit repesivät kun meni liian aikaisin jumppaan...

Toivon kaikille odottajille raukeita ja rauhallisia odotushetkiä masuasukkiensa kanssa ja malttia. Toivon myös että ap kysyjä ei kuulu tähän himoliikkujien tai syömishäiriöisten joukkoon.

 

[faktaa!]

Kaksipiippuinen juttu. Ensinnäkin ylipaino lisää raskauskomplikaatioden riskiä kuten myös synnytyskomplikaatioita, joten liikunta kannattaa odotusaikanakin ainakin painonhallintamielessä.
Toinen ehdottoman positiivinen asia on psyyken hoito. Mieli virkeänä jaksaa paremmin odottaa ja synnyttää, ja liikunta auttaa ehkäisemään psyykkisiä vaivoja.
Kovin yltiöpäisen urheilun on voitu osoittaa liittyvän hieman pienipainoisempiin sikiöihin kuin verrokeilla, ero on ollut 400g luokkaa. Silti esim sektioluvuissa ei ole ollut eroa (eli nämä pienet lapset ovat kuitenkin kestäneet synnytyssupistukset). Myöskään edellisen kirjoittajan väite ennenaikaisuuden suhteesta himoliikkumiseen ei pitäne paikkaansa. Tutkimukset aiheesta ovat kuitenkin melko pieniä.

Eli hyvin uskallatte liikkua, ei raskaus ole sairaus!

 

[Jeps vanhempi..]

Empä tiedä tilastoista. Itselläni oli kivuliaita supistuksia jo aikaisessa vaiheesta lähtien, käytännössä en harrastanut seksiä luluunottamatta mitään liikuntaa viimeiseen 3kk. Varsinaista ennenaikaisuuden vaaraa ei ollut, kun muutoksia ei silti tapahtunut kohdunsuulla.

Vauva syntyi rv. 37, syntyi nopeasti. Repesin. Olin rapakunnossa, mutta ei mielestäni vakuttanut ponnistusvaiheeseen mitenkään. Kivut tuossa haittaisvat synnytystä ennen epiduraalia. Ja kivut haittasivat synnytyksestä toipumista ja kahden viikon istumiskielto.

Keskitie parasta, liikkuminen normaalisti raskauden aikana, loppuaikoina rauhallisemmin ja oman voinnin mukaan. Samaten ensimmäiset viikot synnytyksen jälkeen ottaa rauhallisemmin.

 

[punttailua läpi raskauden]

Itse kävin salilla (punttitreeniä + aerobista 30min) noin 4-5 kertaa viikossa aina raskausviikolle 34 asti ja sen jälkeen sitten tein kävelylenkkejä loppuun asti. Poika syntyi 41+6 ja synnytys kesti normaalin ajan. Ilman hyvää fyysistä kuntoa, en tiedä olisinko jaksanut lopun ponnistusvaihetta 45min niin hyvin. Synnytyksestä palauduin hyvin, vaikka tikkejä laitettiin useita. Jo synnärillä tuntui siltä, kuin en olis edes synnytystä tehnyt. 7vkoa synnytyksestä aloitin taas salitreenin kolmesti viikossa. Niin ja vauva oli yli nelikiloinen syntyessään ja itselle tuli 10kg painoa. Selkäkivuilta vältyin siihen asti, kunnes lopetin salitreenin. Sen jälkeen iskikin sitten raskaudenajan ainoa säryt. En tiedä sitten oliko liikunnalla osuutta asiaan vai siinä,että painonnousu ajoittui juuri tuohon loppuaikaan. Mutta liikunta piti kuitenkin kunnon hyvänä koko raskauden ajan ja kuntotestissä 2kk synnytyksen jälkeen, kunto oli taas luokassa hyvä. Tärkeimpänä pointina kuitenkin pidin liikunnan psyykkisiä vaikutuksia. Mieli pysyi virkeänä ja pysyy virkeänä, kun käy lenkillä tai puntilla (saa myös omaa aikaa vauva-arjesta).

 

[Ä74]

Minulla on 2vuotias ja 3 kk:n ikäinen lapsi. Molemmilta jouduin pötköttelemään supisteluiden vuoksi ihan kiitettäviäkin aikoja joten kovinkaan hyvässä kunnossa en varmaankaan ole ollut raskausaikoinani. Toisaalta olen entinen himourheilija joten kai jonkunlainen peruskunto siellä jossakin on vaaninut. Raskausaikana en voi käytännössä siis urheilla, en edes reippaasti kävellä, ollenkaan. Ensimmäinen syntyi rvk:lla 36 ja toinen malttoi pysyä mahassa melkein laskettuun aikaan. Synnytykseni ovat olleet helppoja. Sairaalaan mennessä olen ollut 9cm/10cm auki ja toiselta lähdettiin heti sairaalaan kun alkoi tuntua että ehkä tämä on jo synnytystä. Ponnistusvaiheet 15min/6min. En ole revennyt eikä sen kummempia puudutuksia ole joudettu edes ajattelemaan. Mutta tämmöinen positiivinen tarina ilman urheilua/ rankempaa liikkumista raskauden aikana. Varmaan aika harvinaista ja saan kai geenejä kiittää synnytyksistä. Sitä edeltävä 9kk onkin minulle yhtä tuskaa ja pelossa elämistä(ettei synny liian aikaisin).