L
"leijonaemo"
Vieras
Voin kertoa että maistuu ihan hemmetin hyvältä tämä aamupala. Meillä on nyt menossa kolmas päivä lapsen ihka ensimmäistä oksennustautia. Lapsi ei tosin ole enää tänään oksentanut, mutta mies alkoi yöllä yökkäilemään. Ja tehän tiedätte mitä se on kun mies sairastaa. Kitinää, itkemistä, valitusta ja palvelun vaatimista. Ukko siirtyi yöllä tänne alakertaan sohvalle nukkumaan ettei herättäisi mua ja poikaa vessassa juoksemalla. Aamulla kun minä ja poika herättiin, kohtasi mua portaiden alapäässä kamala näky. Aikuisen miehen oksennusta ihan joka puolella, seiniä myöten. Kaikki tietenkin kuivuneita, ja vessasta löytyi mieletön kasa oksennuksessa olevia vaatteita, ei tietenkään likoamassa tai edes pesukoneeseen nostettuna, vaan hujan hajan ympäri kylppäriä.
Noo, tämän sotkun siivottuani mies heräsi ja alkoi olemaan nälkäinen. Söi ensin mehujään testin vuoksi, oksensi sen, söi jugurttia, oksensi, joi mehua, oksensi, joi limua, oksensi, MENI TUPAKALLE ja oksensi. Tässä vaiheessa aloin hiljaa mielessäni miettimään kuinka tyhmä ihminen voikaan olla. Jos kaikki tulee ylös, älä syö. Äläkä ainakaan yritä tupakoida! Ja sitten se valittaa kun on paha olo ja aiaiaiai, ja MENE OSTAMAAN MULLE KAUPASTA JOTAIN PAREMPAA.
Ei siinä, lähdinhän minä, ei tarvinnut ainakaan jäädä kuuntelemaan tuota vikinää. Kaupasta tultuani mies taas söi, kävi oksentamassa, söi toista laatua, okseni jne. kunnes käskin menemään nukkumaan. Ei kuulemma pysty kun on niin nälkä, mutta jatkuva oksentaminenkin sattuu. Käskin joka tapauksessa sänkyyn, ja kun menin sitten viemää poikaa päikkäreille, niin mies oli luojan kiitos nukahtanut.
Mä en vaan pysty ymmärtämään miten meidän 1v 8kk poika voi olla reippaampi kuin 29v mies. Poikamme ei tämän taudin alkaessa oikein vaikuttanut edes tajuavan mitä tapahtuu, ja silti jaksoi olla urhea ja märisemättä, ja vaikka välillä ei edes jalat meinanneet kantaa, ois tahtonut lattialle leikkimään. Mies on nyt yöstä asti vaan ryynäillyt kaikkialle eikä ole edes voinut ohi pöntöstä/ämpäristä menneitä siivota pois. Vaikka mä en yleensä ole vahingoniloinen, niin voin sanoa että eka ajatus yöllä oli "siitäs sait" kun mies yöllä herätti mut (I wonder why?!) ja huusi: mä oksennan! Sain sitten hillittyä itseni, ja totesin että mitähän mun pitää tehdä, mene hyvä ihminen vessaan.
Ja niille jotka nyt ajattelee että onpa hieno parisuhde, niin siksi tuo eka ajatus, että edellisenä aamuna mies kehitti mun kanssa riidan siitä että mä pesin ekan päivän yrjöpyykkejä. Hänen mielestään niillä ei kuulemma ollut mikään kiire ja ei voinut käsittää miksi ne on tärkeätä pestä saman tien, ja että myöskin oksennusämpäri kuuluu tyhjentää heti, ja laattaiset talouspaperit viedään saman tien pussin täytyttyä ulos. Sanoinkin hänelle riidan yhteydessä että äläpä sitten kitise kun tää tauti on seuraavaks sulla. Itselleni on iskenyt joku kumma leijonaemon vastustuskyky, mulla ei ole edes ollut huono olo, vaikka yleensä mä oon meidän perheessä se joka saa kaikki taudit ekana. Tosin itse veikkaan että kun oon saanut nuo kaksi vauvaa hoidettua terveiksi niin tää iskee muhun pahemmin kuin muihin tähän mennessä. 
Noo, tämän sotkun siivottuani mies heräsi ja alkoi olemaan nälkäinen. Söi ensin mehujään testin vuoksi, oksensi sen, söi jugurttia, oksensi, joi mehua, oksensi, joi limua, oksensi, MENI TUPAKALLE ja oksensi. Tässä vaiheessa aloin hiljaa mielessäni miettimään kuinka tyhmä ihminen voikaan olla. Jos kaikki tulee ylös, älä syö. Äläkä ainakaan yritä tupakoida! Ja sitten se valittaa kun on paha olo ja aiaiaiai, ja MENE OSTAMAAN MULLE KAUPASTA JOTAIN PAREMPAA.
Ei siinä, lähdinhän minä, ei tarvinnut ainakaan jäädä kuuntelemaan tuota vikinää. Kaupasta tultuani mies taas söi, kävi oksentamassa, söi toista laatua, okseni jne. kunnes käskin menemään nukkumaan. Ei kuulemma pysty kun on niin nälkä, mutta jatkuva oksentaminenkin sattuu. Käskin joka tapauksessa sänkyyn, ja kun menin sitten viemää poikaa päikkäreille, niin mies oli luojan kiitos nukahtanut.
Mä en vaan pysty ymmärtämään miten meidän 1v 8kk poika voi olla reippaampi kuin 29v mies.
Poikamme ei tämän taudin alkaessa oikein vaikuttanut edes tajuavan mitä tapahtuu, ja silti jaksoi olla urhea ja märisemättä, ja vaikka välillä ei edes jalat meinanneet kantaa, ois tahtonut lattialle leikkimään. Mies on nyt yöstä asti vaan ryynäillyt kaikkialle eikä ole edes voinut ohi pöntöstä/ämpäristä menneitä siivota pois. Vaikka mä en yleensä ole vahingoniloinen, niin voin sanoa että eka ajatus yöllä oli "siitäs sait" kun mies yöllä herätti mut (I wonder why?!) ja huusi: mä oksennan! Sain sitten hillittyä itseni, ja totesin että mitähän mun pitää tehdä, mene hyvä ihminen vessaan.Ja niille jotka nyt ajattelee että onpa hieno parisuhde, niin siksi tuo eka ajatus, että edellisenä aamuna mies kehitti mun kanssa riidan siitä että mä pesin ekan päivän yrjöpyykkejä. Hänen mielestään niillä ei kuulemma ollut mikään kiire ja ei voinut käsittää miksi ne on tärkeätä pestä saman tien, ja että myöskin oksennusämpäri kuuluu tyhjentää heti, ja laattaiset talouspaperit viedään saman tien pussin täytyttyä ulos. Sanoinkin hänelle riidan yhteydessä että äläpä sitten kitise kun tää tauti on seuraavaks sulla.
Itselleni on iskenyt joku kumma leijonaemon vastustuskyky, mulla ei ole edes ollut huono olo, vaikka yleensä mä oon meidän perheessä se joka saa kaikki taudit ekana. Tosin itse veikkaan että kun oon saanut nuo kaksi vauvaa hoidettua terveiksi niin tää iskee muhun pahemmin kuin muihin tähän mennessä. 
