Luulin olevani hyvä äiti mutten olekaan :(

[Kaikki virheet tehnyt?]

Samperi suoraan sanottuna tätä omaa osaamisen puutetta, mutta minkäs teet kun esikoinen ja ainokainen on. Kyse siis uhmaikäisestä (vähän vajaa 3 vee) joka on ihana ja sellainen kuin uhmikset nyt kai tuppaavat olemaan: välillä yhtä aurinkoa ja sitten taas maailma ihan nurinpäin seuraavana hetkenä.

Etupäässä tämän saa osakseen tietysti äiti, ja vaikka miten _tiedän_ mistä on kyse niin välillä alennun menemään kimitykseen mukaan. Ja olen uhannut (ja niin tehnytkin) laittaa leluja jäähylle ja vannonut että ikinä en enää jätskiä osta jos tappeluksi kerran menee - siis uhkaillut. MLL:n sivuilta katselin toimintaohjeita niin eihän noin saa tehdä. Ja onko se "no jää sitten siihen istumaan, minä ainakin lähden kauppaan" nyt uhkailua hylkäämisellä?!?!

Tuntuu että teen vissiin kaikki virheet :'(. Enkä minä tätä motkota siksi että lapsi olisi mahdoton vaan siksi juuri että se ei todellakaan ole mutta minä taidan olla...ja se kysymys loppuviimein: laittakaa kaikki uhmiskäsittelyvinkit jakoon, olkaa kilttejä! Ne rakentavat keinot siis. Kiitos!

 

[äiti]

Yritätkö kitkeä uhman pois? Sitä ei voi kitkeä pois eikä siitä saa rankaisujuttua tehdä.
Itselläni oli kohtalaisen helppoa tuo aika, joskus tietysti raastavampaa jos samaan
aikaan oli väsymys, nälkä ja uhmittelu.
Älä tee suurta numeroa uhmittelusta, se kuuluu ikään.

 

[vieras]

Et ole ainut...Pakkohan sitä on välillä koettaa laittaa rajoja jos ei usko mitään. Mä laitan oman tenavan nurkkaan jos on tuhma. Lelujen takavarikointi myös käytössä välillä tyyliin et saa sitä ja sitä jos olet tomppeli. Kun hetken rääkynyt, menen juttelemaan ja kysyn onko nyt kiltisti, miksi oli kiukkuinen ja saa luvan pyytää anteeksi

 

[Ap]

Yritätkö kitkeä uhman pois? Sitä ei voi kitkeä pois eikä siitä saa rankaisujuttua tehdä.

Hmm...en ainakaan tietoisesti, enkä ole sitä myöskään tuhannen rankkana kokenut. Olen ollut vaan asettavinani niitä rajoja mutta jotenkin on tullut sellainen olo että onkohan ne turhan jyrkästi tullut vedetyksi? (Siis ne rankaisujutut - lelu jäähylle tms - on liittyneet "tilanteisiin" eli tyypillisesti siihen että sitä lelua on alettu heitellä raivoissaan tai vastaavaa).

 

[Linkkiä???]

Saisiko linkkiä sinne MLL:n sivulle, missä ohjeet ovat? Itsekin samat virheet tehnyt :/

 

[Ap]

Saisiko linkkiä sinne MLL:n sivulle, missä ohjeet ovat? Itsekin samat virheet tehnyt :/

Tässä:

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tukivinkit_tilanteesta_toiseen/lapsi_on_uhmaiassa/

 

[vieras]

meillä myös ihana uhmaikäinen lapsi täällä. Itkupotkuraivareita ei ole meidän uhmassa, mutta tuntuu, että korvat jäi sille kiltille 2vuotiaalle.

Paras tapa meillä on ainakin, että itse pidän hermoni kurissa, suljen korvat sille.. vaatii kauheasti opettelua ja myönnän että täällä on molemmat huutanut kun itsellä stressi on painanut päälle ja muutenkin päivä tuntuu mahdottomalta. Tajusin kuitenkin, että lapsi hermostuu ennemmän jos minä huudan ja paremmin menee viesti perille kun puhun nätisti katsoen suoraa lasta silmiin. Uhkailua tulee varmaan 98% äideillä (täällä palstalla on tietty 20%vain uhkaillut.) ja sitä olen itsekin tehnyt ns. vahingossa..

Voimia ja jaksamisia! Vielä on teinivuodetKIN edessä..

 

[juppeli]

Saisiko linkkiä sinne MLL:n sivulle, missä ohjeet ovat? Itsekin samat virheet tehnyt :/

Tässä:

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tukivinkit_tilanteesta_toiseen/lapsi_on_uhmaiassa/

Pitää varmaan itsekin mennä lukemaan tuo linkki, miten itse olen epäonnistunut.

 

[äiti]

Yritätkö kitkeä uhman pois? Sitä ei voi kitkeä pois eikä siitä saa rankaisujuttua tehdä.

Hmm...en ainakaan tietoisesti, enkä ole sitä myöskään tuhannen rankkana kokenut. Olen ollut vaan asettavinani niitä rajoja mutta jotenkin on tullut sellainen olo että onkohan ne turhan jyrkästi tullut vedetyksi? (Siis ne rankaisujutut - lelu jäähylle tms - on liittyneet "tilanteisiin" eli tyypillisesti siihen että sitä lelua on alettu heitellä raivoissaan tai vastaavaa).

No, jos nyt vaikka pehmolelu on lentänyt, ei kai se niin pahaa ole.
Joka tapauksessa jostain pienestä mielenosoituksesta ei kannata numeroa
tehdä, se on juuri sitä uhmittelua ja ilmaisua, siinä joutuu herkästi
kierteeseen.
Lapsi osoittaa mieltään rankaisusta, jolloin saadaan taas aihe uuteen
rankaisuun jne.

 

[viiraska]

Ekkana sinun pitäisi tietää ja päättää, mitkä on sellaisia asioita mitkä tapahtuu. Sitten jakele valinnanvaraa niissä muissa. Esim. nyt lähdetään kauppaan, mitkäs kengät laittaisit jalkaan. Lapsi on innoissaan että jess, saan IHAN ITE valita kengät. Jos kenkiä ei löydy vaan lapsi tajuaa väännättää oikeasta asiasta (eli huomaa harhautuksen), sinun pitää vaan nostaa lapsi matkaan ja menoksi. Lapsi kyllä vaistoaa, tiedätkö itse mitä haluat vai et. Jos yhtään jännnität sitä, mitä lapsi tästä nyt sanoo, voit olla varma että se sanoo.
Vähemmän puhetta, enemmän toimintaa. Lapsi luulee (tietää?) että selittelyn ja suostuttelun takana on joku aukko josta pääsee livahtamaan. Katsekontakti on tärkeä!
Uhmassa on kyse lievästä itsenäistymisestä. Annakin lapselle vähän liekaa. Kai hän saa olla välillä itsekseenkin (en tarkoita valvomatta, vaan rauhassa)? Kai hän saa osallistua pikku hommiin tunteakseen itsensä tärkeäksi ja "isoksi" (lelujen keräys, tiskikoneen tyhjennys, pyykkien viikkaus)?
Jokainen meistä oppii äidiksi kokeilemalla mikä tepsii sekä katsomalla toisten äitien toimintatapoja. Älä hätäile Kyllä sinä opit konstit. Minä katson voivani jo neuvoa, kun meillä on jo 3 uhmaikää ohitettuna. Murrosikää kauhulla odottelen (vaikka kuulemma sekään ei vällttämättä ole ollenkaan paha).

 

[Ap]

Voimia ja jaksamisia! Vielä on teinivuodetKIN edessä..

Kiitos...siinä vaiheessa omantunnon tuskia ehkä lievittää se, että omat virheensä saapi kyllä bumerangina takaisin naamalleen :kieh:.

Oikeasti, harmittaa kun ei toinen tosiaan ole mitenkään mahdoton eikä ole kyse siitä että "ei vaan jaksa", kyllä jaksaa kun vaan tietäisi ja osaisi oikein olla ja tehdä! Vielä kun on sellainen hölösuu luonne että sieltä suusta se sammakko pomppaa joskus ennenkuin aivot väliin kerkeää.

 

[Ap]

Hyvä pointti "äiti" ja kiitos "viiraska" myös rakentavista kommenteista! Tämähän ihan mukavasti yllättää, joskus täällä näiden keskustelujen taso on aika negatiivista mutta teidän vinkeistänne otan kyllä vaarin .

 

[äiti]

Niin, kerroin vain oman kantani ja sen mukaan miten itse pärjäsin silloin.
En koskaan ole rankaissut lastani, olen korottanut ääntäni ja vielä sen verran että
jo lapseni ollessa hyvin pieni, huomasin kuinka oma käytökseni vaikutti poikaani.
Jos olin lempeä, poika käyttäytyi ok.
Jos rähjäsin, poikakin oli pahemmalla päällä...
Hyvää yötä!

 

[ei huono vaan normaali äiti]

ei se uhkailu haavaa sun lapseesi tee. Miteti kuinka paljon on lapsia jotka saavat kärsiä väkivallasta aina luunapeista nyrkkiin kiukkukohtauksen takia!!
Olen lahjonut, kiristänyt ja uhkaillut, ääntäkin korottanut ja lapseni ovat mitä kohteliaimpia, onnellisimpia ja toiset huomioonottavia nuorukaisia..
Eri asia tietty on jos uhkailu on päivittäistä ja jatkuvaa.
Hyvälle vanhemmalle tulee joskus ylilyöntejä. Ja se on hyväksi, varsinkin kun osaa vielä pyytää anteeksi huonon käytöksensä.
Riidat kuuluvat normaaliin elämään, myös lasten kanssa. Niinkuin sovinto ja anteeksiantaminenkin.

Uhmaikäisen lapsen kanssa juri tuo huijaaminen on paras keino. Kun huijaa ipanan tekemään asioita esim. pukeutumisen suhteen; esim. valintojen- (saa itse valita mitä puetaan) ja kipailujen avulla (kuka ensin autossa)< toimii erityisesti monen lapsen kanssa. Ja pienempien kanssa välttää nopeita lähtöjä, antaa lapsen pukea itse, mutta niin että laittaa ähräämään vaatteidensa kanssa jo tuntia ennen, jotta ehtii kyllästyä ja hyväksyy avun. (=lahjonta)
Ja joskus voi esittää asiat niin, että lapsi luulee keksineensä ne itse. Toimii "kiukuttelevan " miehenkin kanssa ;D
Lelut jäähyllä, isommilla pelit ja kännykät toimii aina ja on aivan loistava esimerkki uhkailusta. Kunhan toteuttaa ne myös. Ja samalla kun takavarikoidaan, sovitaaan ehdot millä ne saa takaisin (=kiristys)
Terkuin äiti joka sai hormoni-itkuraivarin viimeksi toissapaivänä, mutta osasi myös pyytää huonon käytöksensä anteeksi.