Luulin että en koskaan kyllästy olemaan kotona lasten kanssa

Olin väärässä, kotivuosia takana 6, josta ensimmäisen vuoden jälkeen pieni pätkä töissä (6kk).

Nuorin täyttää kohta vuoden ja mun tekee oikeesti mieli mennä töihin. Tää kotona olo on aikasta tylsää. Vaikka käydään kerhoissa ja tapaan muita ystäviäni.

Esikoinen aloittaa koulun ensi syksynä ja olin ajatellut olla kotona jouluun asti. Ehkä jaksan sinne sinnitellä ja sitten töihin.

Toinen mikä harmittaa niin tää ainanen rahapula, rahat siis riittää mut ylimääräseen ei jää. Tosin palkkakin on aika pieni ettei siitä hoitomaksujen jälkeen montaa 100€ ylimäärästä jää.

 

Nostan hattua sinulle ja varmasti olet itsekin tyytyväinen, kun olet voinut noin kauan olla kotona lasten kanssa. Vuosi menee nopeaan ja kohta tahkoat kodin ja töitten väliä ja ihmettelet, että miksi halusit töihin

Itse olin kotona vain reilut kaksi vuotta ainokaiseni kanssa ja kannoin tosi huonoa omaatuntoa, kun lähdin töihin ennen kuin lapsi täytti kolme.

Oot varmaan jo kartoittanut kaikki harrastusmahdollisuudet, mutta jospa vielä löytyisi jokin uusi ja kenties vain sinulle tarkoitettu.

 

Nostan hattua sinulle ja varmasti olet itsekin tyytyväinen, kun olet voinut noin kauan olla kotona lasten kanssa. Vuosi menee nopeaan ja kohta tahkoat kodin ja töitten väliä ja ihmettelet, että miksi halusit töihin

Itse olin kotona vain reilut kaksi vuotta ainokaiseni kanssa ja kannoin tosi huonoa omaatuntoa, kun lähdin töihin ennen kuin lapsi täytti kolme.

Oot varmaan jo kartoittanut kaikki harrastusmahdollisuudet, mutta jospa vielä löytyisi jokin uusi ja kenties vain sinulle tarkoitettu.

Tai ei välttämättä. Toki voi hetkittäin tulla sellanen olo, että "olisinpa jääny vaan kotiin". Riippuu tietysti työstä aika paljon. Mä teen tällä hetkellä todella mielenkiintoista ja haastavaa työtä enkä kotiin ole halunnut palata. Siis pysyvästi

Ei se ole huonon äidin-mittari, jos työhön haluaa palata. Toisaalta, sitten kun se aika tulee niin voi tuntua siltä, että eeeeei, ei vielä, ei tahdokaan