Luulin aina että ilkeä anoppi on urbaanilegendaa...

[:(]

Harmittaa että on tullut koettua anopin taholta niin paljon paskaa. 7 vuotta ollaan oltu yhdessä miehen kanssa ja 2 lasta meillä. Anoppi on aina pitänyt minua äidiksi sopimattomana koska minut on kasvatettu osoittamaan tunteeni ja olemaan oma itseni... Hänen mielestään heidän tapansa(ei puhuta, ei halata, pidetään julkisivua yllä) on ainoa tapa. Miehen sisko on täydellinen äiti ja lasten serkut täydellisiä lapsia. Meidän lasten allergiat ja koliikit on tietysti minun syytä, yms.

Vanhempi kun tuli viimeks hoidosta niin kertoi että mummin mielestä äiti on ilkeä ja tyhmä... Juu eivät ole enää menossa sinne

Ja kun minä en ole tehnyt mitään muuta kuin ollut oma itseni. En silti kelpaa mitenkään.

 

["juu"]

No miksi sun pitäis olla mielin kielin toisen edessä? Et pidä yhteyttä ja jos haukkuu lapsillesi sinua, niin tietysti lapsetkin jää sinne sitten menemättä. Siinähän voi miettiä, että pitäiskö HÄNEN olla se parempi mummi ja anoppi.

En ymmärrä, miksi ihmiset pitää väkisin yllä suhteita paskamaisiin ihmisiin? Meillä päin huonoa käytöstä ei suvaita ja jos joku ei osaa käyttäytyä, niin se sitten yksinkertaisesti eläkööt omaa elämäänsä ihan muissa kuvioissa. Meillä ei esimerkiksi mies missään nimessä suvaitsisi huonoa käytöstä minua tai lapsia kohtan omilta vanhemmiltaan. Ei myöskään minun vanhemmiltani. Myös kaverit on tätä samaa sarjaa sekä sukulaiset.

Kyllä ihmiset osaa käyttäytyä, kun sitä pyydetään. Jos ei onnistu, niin sitten ei tartte olla tekemisissä.

 

[.]

Unohda se. Maailmaan mahtuu kusipäitä, ei heistä kannata välittää.

 

[ap]

[QUOTE="juu";22002273]No miksi sun pitäis olla mielin kielin toisen edessä? Et pidä yhteyttä ja jos haukkuu lapsillesi sinua, niin tietysti lapsetkin jää sinne sitten menemättä. Siinähän voi miettiä, että pitäiskö HÄNEN olla se parempi mummi ja anoppi.

En ymmärrä, miksi ihmiset pitää väkisin yllä suhteita paskamaisiin ihmisiin? Meillä päin huonoa käytöstä ei suvaita ja jos joku ei osaa käyttäytyä, niin se sitten yksinkertaisesti eläkööt omaa elämäänsä ihan muissa kuvioissa. Meillä ei esimerkiksi mies missään nimessä suvaitsisi huonoa käytöstä minua tai lapsia kohtan omilta vanhemmiltaan. Ei myöskään minun vanhemmiltani. Myös kaverit on tätä samaa sarjaa sekä sukulaiset.

Kyllä ihmiset osaa käyttäytyä, kun sitä pyydetään. Jos ei onnistu, niin sitten ei tartte olla tekemisissä.[/QUOTE]

näinhän se pääosin on. ollaan yritetty pitää suhteita yllä lastenkin takia... mutta tän viimesen jälkeen mä en aio pitää yhteyttä. Lähinnä mietin tuota kummallista juttua miksi joku ei kelpaa sellaisena kuin on.

 

[hopeasade]

Samanlainen varmaan minustakin tulee Tosin joskus aikanaan tuo ukko-perkuleeni ohjasi äitiään käyttäytymisasioissa ja toivotti tervetulleeksi kylään sitten kun hyväksyy poikansa koko perheen :wave:

 

[viiraska]

Kukaan ei kelpaa minun pojalleni on toinen vastaus ap:n kysymykseen. Toinen on sitten sitä erilaisuuden sietämistä. Voiko ihminen olla niin mustavalkoinen ettei näe mitään hyvää toisten tavassa olla ja elää? Vai onko ihminen kateellinen (ehkä itse ymmärtämättään) siitä, mihin ei itse kykene? Jotkut ihmiset ovat täysin kyvyttömiä käsittelemään vaikeita tunteita (tai tunteita ylipäätään). Silloin suhtaudutaan torjuvasti kaikkeen sellaiseen joka uhkaa omaa kulissia. Ehkä anoppisi tajuaa hämärästi, että sinun tunnereaktiosi voivat joskus rikkoa hänen kuorensa, ja siksi hän yrittää tukahduttaa tunneilmaisun. Tai ehkä hän on vain rajoittunut, ja kokee sinun tunneilmaisusi ahdistavana, räjähtelynä, huonona käytöksenä?