Luuletteko että pystyy miehen kans jatkamaan samassa taloudessa asumista, vaikka erottaisiin pariskuntana?

Tilanne ei vain tunnu muuttuvan kuitenkaan vaikka välillä tuntuukin että paremmaksi menee: kohta ollaan taas samassa lähtöpisteessä kuitenkin. Vaikka miten sitä toivoisi parempaa...

Molemmat rakastamme lapsiamme aivan kamalasti, eikä meistä kumpikaan tahtoisi perhettä rikkoa. Voin kuvitella jo miten lapsilla olisi iso ihmetys että isä ja äiti eivät asuisi kotona yhdessä enää...

Tätä asiaa ei ole lyöty vielä lukkoon, mutta jo hippusen sain lypsettyä miehestä eilen, ja hän päästi suustaan sellaista että tavallaan tahtoisi erota, muttei haluaisi kuitenkaan menettää perhettään ja kotiaan... Itsekin olen ajatellut samaa; meistä kumpikaan ei ole saanut avattua suutaan tästä asiasta koska olemme molemmat pelänneet että sitten se on lopullista ja kaikki hajoaa.

Ehdotin miehelle eilen että jäätäisiin molemmat tähän asumaan; ja ollaan lasten saatavilla yhdessä. Mutta henkisesti tehtäisiin ero, sovittaisiin käytännön järjestelyt miten hommat hoidetaan.

Itse voisin näin tehdä aivan hyvin. Kokeilla ainakin että toimisiko oikeasti. Ainakin vaikka puoli vuotta. kunhan esikko olisi saatu eskari-arkeen ja kuopuskin hyvään kasvuun.
Sen jälkeen sitä varmasti olisi jo kypsä isompiinkin muutoksiin.

Elääköhän kukaan oikeasti näin? :ashamed:
Älkääkä kovin heittäkö kiviä niskaan... Elämä on.

 

Miksi ei jos se teille sopii.

 

Tunnen pariskunnan, joka on virallisesti eronnut jo noin kymmenen vuotta sitten. Yhdessä ovat kuitenkin koko ajan asuneet, välillä menee paremmin välillä huonommin, seksiäkin harrastetaan kuulemma ihan normaalisti pari-kolme kertaa viikossa. Pankkitilikin + lainat jne. ovat edelleen yhteiset. Heidän erostaan ei edes tiedä kuin ihan muutama ulkopuolinen. Erilleen muuttamista aika ajoin harkitsevat, mutta eivät ole sitä vielä tehneet.

 

Mielestäni jokaiseen parisuhteeseen kuuluu aikoja, että kaikki menee päin per-settä ja ero on mielessä! Se on elämää. Ehkä kannattis kuitenki koittaa jutella miehen kans vieläkin ja koittaa purkaa sisintään ja koittaa päästä yhteisymmärrykseen ja ennenkaikkea: antaa ajan kulua! Meillä oli välillä 3 vuotta yhtä pas-kaa, ihan sairasta ja joka päivä olisin tahtonut erota. Onneksi ei sitä tehty. Viimein asiat loksahtivat kohilleen, kun vaan jaksoimme puhua ja anteeksi antaa...tänäpäivänä olemme erittäin onnellinen ja tasapainoinen perhe! Tsemppiä!!*halaa*

 

mie taas en haluais erota mut haluaisin muuttaa erilleen. Mut ei sekään onnistuis koska mies tarvitsee "äidin" joka hieman vahtii häntä. Hän on itsekin sen myöntänyt....

 

Tunnen pariskunnan, joka on virallisesti eronnut jo noin kymmenen vuotta sitten. Yhdessä ovat kuitenkin koko ajan asuneet, välillä menee paremmin välillä huonommin, seksiäkin harrastetaan kuulemma ihan normaalisti pari-kolme kertaa viikossa. Pankkitilikin + lainat jne. ovat edelleen yhteiset. Heidän erostaan ei edes tiedä kuin ihan muutama ulkopuolinen. Erilleen muuttamista aika ajoin harkitsevat, mutta eivät ole sitä vielä tehneet.

Tuo kertomasi ero on varmaan paperilla tapahtunut avioero, ei oikea sellainen.
Heidäthän lasketaan avopariksi, koska asuvat samassa taloudessa. Ja vielä seksiäkin on kuvioissa, joten en kyllä eronneiksi oikein laskisi.

Ja ap:lle semmoinen juttu, että jos ette ole aviossa, niin tuohan ei lakimielessäkään mitään muuta, jos päätätte "erota". Teidätkin lasketaan avopariksi, vaikka olisitte omasta mielestänne eronneet...
Olisitko valmis siihen, että miehesi tuo kotiinsa uuden naisystävän ??

 

mie taas en haluais erota mut haluaisin muuttaa erilleen. Mut ei sekään onnistuis koska mies tarvitsee "äidin" joka hieman vahtii häntä. Hän on itsekin sen myöntänyt....

Me ollaan muutettu erilleen, muttei erottu. hyvin toimii. Ja toi vahtimispuoli hoituis varmasti oikein hyvin siinä samalla. kuitenkin ollaan niinkuin seurusteleva pari eli paljon myös yhessä ja yövytäänkin toisilla aika paljon.

 

kukin tavallaan mut mulle tuskin ainakaan tollanen puolittainen oleminen sopisi... mut sitähän tässä ei kysyttykään! mä olen vissiin sen verran mustavalkoinen mut mä en rupeis laittaan ruokaa, pyykkäämään yms.. ja asumaan saman katon alla miehen kanssa joka ei kuitenkaan olisi sitten mun mies.... miten ajattelitte kotityöt ja rahajutut? entä seksi?

mut en siis sano etteikö joillakin onnistuisikin.

 

Multa tuo ei kyllä onnistuis. Kaippa tuo voi joidenkin kohdalla toimia, en tiedä kun ei ole koskaan vastaan tullu moista asiaa.

 

Olisitko valmis siihen, että miehesi tuo kotiinsa uuden naisystävän ??

:kieh: No ne asiat saisi hoitaa muualla.

Ite oon aatellu että jos tähän jotain miehiä ja naisia tulisi kuvioihin, niin tietenkin silloin jos ne jutut menevät sen verran vakaviksi että ollaan "in lööv", niin sitten tietty tää kommuunihomma ei toimi.

 

Että sitten teillä saisi käydä molempien mies/naisystäviä ehkä myöhemmin seurusteluvaiheessakin?

 

kukin tavallaan mut mulle tuskin ainakaan tollanen puolittainen oleminen sopisi... mut sitähän tässä ei kysyttykään! mä olen vissiin sen verran mustavalkoinen mut mä en rupeis laittaan ruokaa, pyykkäämään yms.. ja asumaan saman katon alla miehen kanssa joka ei kuitenkaan olisi sitten mun mies.... miten ajattelitte kotityöt ja rahajutut? entä seksi?

mut en siis sano etteikö joillakin onnistuisikin.

Seksistä en tiedä, saatettais olla harrastamattaki keskenämme. Rahajutut täytyis tietty sopia. Kotitöitä tehtäis varmaan niinku ennenki: mies on kova kokkaamaan, ja mie hoidan mielummin ne pyykkäykset.

 

Voittehan te kokeilla sitä "eroamista" noin kuin ehdotit, vain keskenänne. Pakkoko sitä on virallisesti erota ja papereita täyttää. Helpompi on jatkaa yhdessä jos, ja toivottavasti kun, hetken kuluttua huomaatte, että se toinen siinä vierellä on kuitenkin se oikea.
Joskus auttaa kuitenkin ihan oikeakin erossa oleminen. Älkää tehkö lopullista päätöstä, mutta toinen voisi muuttaa hetkeksi aikaa kokonaan pois. Lapsillekin saisi silloin rehellisesti sanoa, että isi/äiti tulee kyllä vielä takaisin.
Kumpikin näkisite, miltä tuntuu ihan oikeasti olla erossa ja kuinka paljon sitä toista sitten kaipaakaan!
Mä en kyllä pystyisi asumaan samassa, jos olisin eronnut.

 

Mietin, että siinä vaiheessa, kun toinen löytäisi jonkun seurustelukumppanin, niin voisi toisella tulla kestokynnys vastaan...
Niin ja vaikuttaisihan tuo järjestely sitten uuteenkin suhteeseen negatiivisesti.
Eikö teillä ole mielenkiintoa yrittää parantaa suhdetta enää vaikka sitten pariterapiassa tms? Jos periaatteessa on kaikki ok...

 

kukin tavallaan mut mulle tuskin ainakaan tollanen puolittainen oleminen sopisi... mut sitähän tässä ei kysyttykään! mä olen vissiin sen verran mustavalkoinen mut mä en rupeis laittaan ruokaa, pyykkäämään yms.. ja asumaan saman katon alla miehen kanssa joka ei kuitenkaan olisi sitten mun mies.... miten ajattelitte kotityöt ja rahajutut? entä seksi?

mut en siis sano etteikö joillakin onnistuisikin.

Seksistä en tiedä, saatettais olla harrastamattaki keskenämme. Rahajutut täytyis tietty sopia. Kotitöitä tehtäis varmaan niinku ennenki: mies on kova kokkaamaan, ja mie hoidan mielummin ne pyykkäykset.

Eihän se mikään ero sitten olisi? Mikä muuttuisi jos laitatte eron vireille ja voimaan, mutta asuisitte yhdessä. Vain rahapolitiikka mietittäisiin uusiksi, mutta seksistä alkaen kaikki menisi niinkuin ennenkin?
Rahastako teidän suhde sitten kiikastaa? Sopikaa raha-asiat erikseen, niin ei tarvitse erota?!???

 

mitä v.ittua. asua ja olla yhdessä, mutta silti erota?! tehkää ennemmin parisuhteenne eteen jotain!!

 

Nyt vasta huomasin, että olet raskaana. Älä tee mitään päätöksiä juuri nyt
Ei kun oikeasti. Itsellänikin välillä joissakin asioissa tosi outoja ajatuksia, jotka varmasti jotakin hormonitemppuja. Joka lapsen kohdalla sama homma

 

Näin sitä varmaan sais varmuuden tunteistaan jos tosiaan päästäis toisen menemään. Näkisi että sykähtääkö missään, vai ei.
Nyt ainakin tuntuu ettei sykähdä, ja kaipaan kauheasti sellaista ihmistä joka pitäisi minua kuin kukkaa kämmenellä. Haikailen jopa sitä kuinka ex- piti minua kuin olisin ollut maailman ainoa nainen, rakasti ja piti huolta... :ashamed:
Nykyinen kun tavallaan vetää huumorilla että "itsepä olet valinnut kokonaisvaltaisen paketin!", viitaten siihen miten hän saattaa kadota juomaan kausittain. Se kun on iso syy tähän minun tympääntymiseeni. Minua tuo viinanjuonti ei huvita pätkääkään, mies ei sitä tajua edelleenkään 7v jälkeen...
Viimevuonna meni muutama kk ilman viinapisaraakaan, ja silloin olin onnellinen oikeasti! Silloin tämä kolmas lapsi uskallettiin pistää alulle kun ajattelin että nyt tämä elämä menee juuri niinkuin pitää!
Vaan sitten ku viinattomuus loppui, loppui myös minun mielenkiintoni. Nyt olen mennyt vain eteenpäin mitään sen kummempaa ajattelematta; välillä tietenkin valmistellut henkistä eroa...

Periaatteessa siis kaikki olisi ok; ellei tuo satunnaisesti ilmenevä alkoholin liikakulutus söisi minua...

 

Seksistä en tiedä, saatettais olla harrastamattaki keskenämme.

Eihän se mikään ero sitten olisi? Mikä muuttuisi jos laitatte eron vireille ja voimaan, mutta asuisitte yhdessä. Vain rahapolitiikka mietittäisiin uusiksi, mutta seksistä alkaen kaikki menisi niinkuin ennenkin?
[/quote]

No tuo seksipuolen vastaus voisi mennä kyllä niin että emme harrastaisi sitä keskenämme. Minua kun ei kiinnosta sitä harrastaa hänen kanssaan enää.

Voi vittu. Parempi ois vissiin heittää kokonaan hanskat tiskiin tässä kun ruotii oikein asioita... :/

 

Seksistä en tiedä, saatettais olla harrastamattaki keskenämme.

Eihän se mikään ero sitten olisi? Mikä muuttuisi jos laitatte eron vireille ja voimaan, mutta asuisitte yhdessä. Vain rahapolitiikka mietittäisiin uusiksi, mutta seksistä alkaen kaikki menisi niinkuin ennenkin?

No tuo seksipuolen vastaus voisi mennä kyllä niin että emme harrastaisi sitä keskenämme. Minua kun ei kiinnosta sitä harrastaa hänen kanssaan enää.

Voi vittu. Parempi ois vissiin heittää kokonaan hanskat tiskiin tässä kun ruotii oikein asioita... :/ [/quote]


no jos minä olisin sinä niin pistäsin miehen valitsemaan. joko viina tai perhe! kyllä sinä yksinkin pärjäät

 

En minäkään haluaisi viinaan menevää miestä/isää lapsilleni. Miehellä pitäisi itsellään olla halua muuttaa tapansa, eipä siitä oikein muuten mitään tule :/

 

Anteeks, mun mielestänikään ero ei oo mikään ero jos se toinen on kuitenkin siinä kuvioissa koko ajan...
En usko että henkinen ero tossa tilanteessa mitenkään erityisesti "näkyis" tai tuntuis....
Mut tää nyt onkin vaan mun mielipide... :ashamed:

 

Joo.. mä asuin exän kanssa yhdessä varmaan vuoden ellei puoltoista yhdessä eron jälkeen. oltiin kyllä sovittu että ettii oman kämpän, mut luottotiedottomana ei oikein saanut.. eikä hirveesti ettinytkään. Ei siinä muuta vikaa ollut, mutta ex oli hirveän mustasukkainen ja vähän vieläkin vaikka muutettiin erilleen 2v sitten. esim jos kävin baarissa niin mökötti..muuten hirveen ihana ihminen. mulla oli koira jota jakso hoitaa ja ulkoiluttaa vielä erilleen muuton jälkeen. Nyt nykysen miehen exällä meni kanssa varmaan yli puol vuotta aikaa hyväksyä meidän suhde, kun vissiin löys itelleen uuden. ne oli kans ollu erossa joku 2v ku tavattiin, mut niillä on tyttö, että ovat sitten kuitenkin tosi paljon tekemisissä..

 

Varmaan oikeasti tulee vaikeuksia, kun toinen löytää uuden kumppanin, ja niinhän jossain vaiheessa kumminkin käy. Mutta mikä ettei tuo kävisi ainakin väliaikaisratkaisuna.

Mutta tuo pari, josta joku mainitsi, jotka asuvat ja elävät yhdessä ja vielä seksiäkin harrastavat kuin aviopari, niin miksi he oikein ovat eronneet kun käytännössä eivät ole eronneetkaan..? Onko se jokin henkinen tarve, ettei halua olla sitoutunut toiseen, vaikka kumminkin haluaa näköjään olla ja elää toisen kanssa.... No ei kuulu mulle!

 

Mies on kyllä ihana isä ja lapset palvoo sitä; ja kyllähän se minunki eteen tekee asioita ja yllättää aika ajoin.

Mutta ku on sitte niitä kausia että on ku joku imbesilli joka ei oikein älyllä ajattele laisinkaan ja sitte menee läskiksi! Luonnollisesti myös rahatilanne kärsii tappioita tuon ajoittaisen viinanjuonnin takia, ja sitte ei mulle uskalleta kertoa!
Seki niin vituttaa ku en tiedä missä mennään! Ite ku oon jämpti laskujen suhteen, niin toinen ei sitten aina niin jämpti...aina ollaan kuitenki selvitty, mut niin ärsyttävää ku en aina tiiä missä mennään ku ei kerrota!
No eihän se tietty kerrokaan ku mie kuiten jäkätän... :kieh: