Luovutetuilla alkioilla hoitoja saaneet

Hei!

Olemme saaneet ihanat lapset rankkojen lapsettomuushoitojen avulla. Klinikalta tuli kirje alkioiden pakastussopimuksen umpeutumisesta. Olemme harkinneet, että luovuttaisimme alkiot lapsettomille pariskunnille. Ajatus mahdollisesta luovuttamisesta oli jo hoitoon lähtiessä selvä. Uskomme enemmän ympäristön merkitykseen lapsen kasvussa. Omat lapsemmekin ovat luonteeltaan ja ulkonäöltäänkin hyvin erilaisia, vaikka geeniperimä on sama. Alkiot eivät ole lapsia, vaan niihin liittyy vasta syntymän ja elämän mahdollisuus. Tuntuisi pahalta, jos tuota mahdollisuutta ei annettaisi eteenpäin.

Nyt on sitten tullut aika kääntää omassa elämässämme uusi lehti ja jättää lopullisesti taakse lapsettomuushoidot. Toiveemme on tietysti, että jollekkin toiselle tästä päätöksestä kääntyisi myös uudenlainen elämän sivu.

Haluaisin kuulla sinun - luovutetuilla hoitoja saaneen- kokemuksia hoidoista. Jos onnistuit hoidoilla, kuulisin mielelläni kokemuksia vanhemmuudesta. Me emme koskaan saa tietää alkaneista hoitojen onnistumisesta eikä sillä ole merkitystäkään. Olen kuitenkin itse prosessoinut omaa hoitotaivaltani ja myös tähän alkioiden luovutukseen liittyy paljon pohdintaa. Ehkä merkittävintä olisi kuulla ajatuksista kuinka olette ajatelleet kertoa/ vai kerrotteko ollenkaan lapselle syntymätavasta. Toivoisitteko, että lapsenne voisi halutessaan täysi-ikäisenä selvittää biologisen taustansa?

Myös toisten alkiota luovuttaneiden pariskuntien kokemuksia luovuttamisesta olisi mielenkiintoista kuulla.

 

Hieno asia kun olette päättäneet luovuttaa alkiot edelleen. Itse olen käynyt 5 IVF hoitoa läpi omilla soluilla ja 2 kertaa raskaus alkoi, mutta meni kesken. Syy on ilmeisesti minun endometrioosin joka on heikentänyt munasolujen laatua. Lääkärit olivat sitä mieltä, että ainut mahdollisuus meille saada oma lapsi on lahjamunasolut. Olimme onnekkaita ja raskaus onnistui heti ensimmäisellä tuoresiirrolla ja poika on nyt vajaa 6 kk vanha.
Mietimme jo silloin jonotusvaiheessa miten suhtaudumme lahjasolu asiaan eli kerrommeko vai emme. Väestöliitossa suosittelevat välttämään salaisuuksia ja olemme samaa mieltä että syntyperä on hyvä kertoa. Olisi aivan hirveää jos se paljastuisi jossain muussa yhteydessä ja olisimme ikään kuin valehdelleen lapselle häntä koskevia asioita. Uskon, että avoimuus on tässäkin asiassa paras vaihtoehto.
Vanhemmuus on meillä vielä niin tuore asia, ettei sitä oikein tajua, mutta pikku hiljaa alkaa jo uskomaan, että tuo suloinen vauva on todellakin meidän ihan ikioma. Iloitsen lapsesta joka ikinen päivä ja olen todella kiitollinen, että saimme hänet perheeseemme ja vuosien odotus palkittiin.