Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Luovutettujen munasolujen/alkioiden avulla raskautuneet
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Poikanen2014, post: 29988896, member: 133779"]</p><p>Hei!</p><p></p><p>Kirjoitin tälle palstalle eilen pitkän, henkilökohtaisen postauksen, jonka jälkeen tulin hieman katumapäälle, koska viesti oli ehkä liiankin henkilökohtainen. Poistin tuon viestin, mutta tässä lähes sama sisältö uudelleen muutamilla lisäkommenteilla höystettynä. Ja tästä viestistä näytti tulevan ihan yhtä pitkä...;-) Mielestäni on tärkeää, että hyväksymme sen, että näihin hoitomuotoihin liittyy myös kipeitä ajatuksia ja tunteita. Vertaistuki, esim. keskustelu asiasta täällä on tärkeää.</p><p></p><p>Taustastani sen verran, että synnytin lahjamunsasolupojan tämän vuoden helmikuussa. Kuulun siis niihin onnekkaisiin, joita pitkän lapsettomuushistorian jälkeen onnistaa, ja saa sen oman lapsen. Onnellisempi en siis voisi olla enkä mitään muuta enää pyytää. Kuitenkin lahjamunasoluhoitoihin liittyy minun kohdallani myös kipeitä ajatuksia ja tunteita, kuten useilla muillakin tälle palstalle kirjoittaneilla.</p><p></p><p>Raskausaikana minusta tuntui, että kannan jonkun vieraan lasta; ei tämä ole oikeasti minun lapseni. Tämä ajatus oli niin "kauhea", etten uskaltanut tunnustaa sitä oikein kenellekään. Neuvolassa asiasta puhuin, ja siellä sanottiin, että kunhan lapsi syntyy, unohdan tuollaiset asiat. Näin ei kuitenkaan käynyt. Synnytyksen jälkeen kävin melkoisessa aallonpohjassa, ja mietiskelin ja itkeskelin lahjasoluasiaa hyvin paljon. Varmaan pitkälti hormonien heittelystä, synnytyksestä ja väsymyksestä johtuen ajattelin, että tuo lapsi tietää, että minä en ole hänen äitinsä. Tunsin lapsen vieraaksi, ja mietin, onko tuo todella minun lapseni. Pelkäsin myöskin, että lapseni ei pidä minusta. Tutkin paljon hänen piirteitään, ja mietin, mitkä ovat peräisin mieheltäni, ja mitkä luovuttajalta. Tuntui kipeältä, että hänellä ei ollut mitään minun piirteikseni tunnistettavaa, ja tiesin myös, että ei mitään muutakaan minun perimästäni lähtöisin olevaa. </p><p></p><p>Pikku hiljaa ja ajan myötä lasta hoivatessani ajatukseni ja tunteeni ovat muuttuneet. Mietin toki edelleen ajoittain lahjamunasoluasiaa, tällä hetkellä ennen muuta siitä näkökulmasta, että miltä lapsesta tuntuu, kun kerromme hänelle asiasta: Alkaako hän pohtimaan identiteettiään, selvittääkö hän luovuttajan, haluaako hän tavata luovuttajan, ja mitä sitten tapahtuu. Mietin myöskin, alkavatko ympärillämme olevat ihmiset jossakin vaiheessa epäillä, että lapsella ei ole minun geenejäni. Vanhemmillemmme, sisaruksillemme ja lähimmille ystävillemme olemme asiasta kertoneet. Mielestäni se on tärkeää, koska aiomme kertoa asiasta lapsellekin. </p><p></p><p>Olen kuitenkin päässyt yleisesti ottaen yhä enemmän sinuiksi asian kanssa. Olen lapseni äiti, koska minä olen hänet kantanut, synnyttänyt ja imettänyt. Kaikki rakennusaineet ovat tulleet minulta, hän on ollut minun verenkierrossani, vaikka "alkupanoksesta" minun osuuteni on tullut jostain muualta. Lapseni ja minun välille muodostuu ajan myötä kiintein mahdollinen side. Minä tulen lapseni kasvattamaan, ja nykyisten tutkimusten mukaan ympäristö, eli esim. kasvatus, vaikuttaa siihen, millainen lapsesta tulee yhtä paljon kuin geeniperimäkin. Ja minä rakastan juuri tätä lasta, ja olen ikionnellinen, että hän on syntynet meille. En haluaisi, että hän olisi tippaakaan erilainen. Olen myös aivan varma, että lapsi saa minusta hyvän äidin; Olenhan käyttänyt kaikki mahdolliset keinot hänet saadakseni.</p><p></p><p>Oman kokemukseni perusteella sanoisin siis niille, joita tämä asia mietityttää: Miettikää pois, älkää sulkeko asiaa pois mielestänne. Ja uskokaa, että se rakkaus syntyy ja kehittyy. Vaikka välillä tuntuisi vaikealta. En kuitenkaan halua antaa mielikuvaa, että minä olisin jotenkin täysin sinut asian kanssa; Kuten sanoin, asia on mielessä aina välillä, ja uskon, että näin tulee olemaan jatkossakin. Olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen saanut kokea raskauden ja olen saanut juuri tämän lapsen rakastettavakseni. Se on kaikista tärkeintä.</p><p></p><p>Hullua, miettikää, että olen pohtinut sitäkin, että mitä jos tulisinkin vielä raskaaksi ihan luomusti (mihin mahdollisuudet ovat siis todella pienet), niin suhtautuisinko siihen geneettisesti omaan lapseen eri tavalla kuin tähän hieman avustettuun? Mutta kun pohdin asiaa pidemmälle, niin olen kyllä varma, että rakastaisin kumpaakin lasta yhtä paljon. Meillä on vielä neljä alkiota pakkasessa, ja jos kävisi niin, että tulisin raskaaksi luomusti, jäisivät nämä todennäköisesti käyttämättä, ja silloin surisin sitä, etten saisi lisää lapsia juuri tästä samasta ihanasta yhdistelmästä...<img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Olen siis varsinainen jossittelija ja murehtija. Tosiasiassa olisi (toinen) lottovoitto, jos vielä toisen lapsen saisin, keinolla millä hyvänsä...</p><p></p><p>Itseäni on jonkin verran stressannut myös raha-asiat: Nämä hoidothan ovat hyvin kalliita. Koska olin aluksi (neljä inseminaatiota) hoidoissa yksin, en saanut mistään mitään kela-korvauksia. Tämän lahjamunasoluhoidon teimme yhdessä mieheni kanssa, miehen löysin siis inseminaatioiden jälkeen. Minulla on mennyt rahaa hoitoihin n. 18 000 - 20 000 e. Miten teillä muilla? Miten olette selviytyneet asiasta ihan konkreettisesti ja henkisesti? Minä olen jotenkin vain taaplannut taloudellisesti, mutta olen kyllä surrut ja murehtinut rahanmenoa. Tietenkin tekisin saman silmänräpäyksessä uudelleen, ei siitä ole kysymys, mutta paljosta rahasta kuitenkin.</p><p></p><p>Toivottavasti kukaan täällä ei pelästy eikä loukkaannu viestistäni; Olen todellakin onnekas ja onnellinen, haaveeni on toteutunut, enkä mitään muuta voisi enää pyytää. Mutta on mielestäni lohdullista tietää, että on ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman kuin minä, ja jotka tuntevat samantapaisia tunteita ja ajattelevat samanlaisia ajatuksia. Se on kai sitä vertaistukea ;-) </p><p></p><p>Olen samaa mieltä amv:n kanssa siitä, että myös pitkät lapsettomuushoidot vaikeuttivat varmaan omalla kohdallani lapsen omaksi tuntemista. Meillä oli myöskin sama tilanne, lapsi joutui teholle, tosin noin viikoksi, mikä pahensi tilannetta entisestään, koska emme päässeet heti vierihoitoon.</p><p></p><p>Tuollainen kirjanen olisi mielestäni hieno asia! Olen etsinyt aiheesta suomenkielistä materiaalia, mutta sitä ei tosiaan ole kyllä saatavilla. Mielestäni olisi kuitenkin tärkeää, että näistä tunteista ja ajatuksista puhuttaisiin, koska niin monet niitä näyttävät kuitenkin kohtaavan, ja se varmasti auttaisi monia asian kanssa kamppailevia!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Poikanen2014, post: 29988896, member: 133779"] Hei! Kirjoitin tälle palstalle eilen pitkän, henkilökohtaisen postauksen, jonka jälkeen tulin hieman katumapäälle, koska viesti oli ehkä liiankin henkilökohtainen. Poistin tuon viestin, mutta tässä lähes sama sisältö uudelleen muutamilla lisäkommenteilla höystettynä. Ja tästä viestistä näytti tulevan ihan yhtä pitkä...;-) Mielestäni on tärkeää, että hyväksymme sen, että näihin hoitomuotoihin liittyy myös kipeitä ajatuksia ja tunteita. Vertaistuki, esim. keskustelu asiasta täällä on tärkeää. Taustastani sen verran, että synnytin lahjamunsasolupojan tämän vuoden helmikuussa. Kuulun siis niihin onnekkaisiin, joita pitkän lapsettomuushistorian jälkeen onnistaa, ja saa sen oman lapsen. Onnellisempi en siis voisi olla enkä mitään muuta enää pyytää. Kuitenkin lahjamunasoluhoitoihin liittyy minun kohdallani myös kipeitä ajatuksia ja tunteita, kuten useilla muillakin tälle palstalle kirjoittaneilla. Raskausaikana minusta tuntui, että kannan jonkun vieraan lasta; ei tämä ole oikeasti minun lapseni. Tämä ajatus oli niin "kauhea", etten uskaltanut tunnustaa sitä oikein kenellekään. Neuvolassa asiasta puhuin, ja siellä sanottiin, että kunhan lapsi syntyy, unohdan tuollaiset asiat. Näin ei kuitenkaan käynyt. Synnytyksen jälkeen kävin melkoisessa aallonpohjassa, ja mietiskelin ja itkeskelin lahjasoluasiaa hyvin paljon. Varmaan pitkälti hormonien heittelystä, synnytyksestä ja väsymyksestä johtuen ajattelin, että tuo lapsi tietää, että minä en ole hänen äitinsä. Tunsin lapsen vieraaksi, ja mietin, onko tuo todella minun lapseni. Pelkäsin myöskin, että lapseni ei pidä minusta. Tutkin paljon hänen piirteitään, ja mietin, mitkä ovat peräisin mieheltäni, ja mitkä luovuttajalta. Tuntui kipeältä, että hänellä ei ollut mitään minun piirteikseni tunnistettavaa, ja tiesin myös, että ei mitään muutakaan minun perimästäni lähtöisin olevaa. Pikku hiljaa ja ajan myötä lasta hoivatessani ajatukseni ja tunteeni ovat muuttuneet. Mietin toki edelleen ajoittain lahjamunasoluasiaa, tällä hetkellä ennen muuta siitä näkökulmasta, että miltä lapsesta tuntuu, kun kerromme hänelle asiasta: Alkaako hän pohtimaan identiteettiään, selvittääkö hän luovuttajan, haluaako hän tavata luovuttajan, ja mitä sitten tapahtuu. Mietin myöskin, alkavatko ympärillämme olevat ihmiset jossakin vaiheessa epäillä, että lapsella ei ole minun geenejäni. Vanhemmillemmme, sisaruksillemme ja lähimmille ystävillemme olemme asiasta kertoneet. Mielestäni se on tärkeää, koska aiomme kertoa asiasta lapsellekin. Olen kuitenkin päässyt yleisesti ottaen yhä enemmän sinuiksi asian kanssa. Olen lapseni äiti, koska minä olen hänet kantanut, synnyttänyt ja imettänyt. Kaikki rakennusaineet ovat tulleet minulta, hän on ollut minun verenkierrossani, vaikka "alkupanoksesta" minun osuuteni on tullut jostain muualta. Lapseni ja minun välille muodostuu ajan myötä kiintein mahdollinen side. Minä tulen lapseni kasvattamaan, ja nykyisten tutkimusten mukaan ympäristö, eli esim. kasvatus, vaikuttaa siihen, millainen lapsesta tulee yhtä paljon kuin geeniperimäkin. Ja minä rakastan juuri tätä lasta, ja olen ikionnellinen, että hän on syntynet meille. En haluaisi, että hän olisi tippaakaan erilainen. Olen myös aivan varma, että lapsi saa minusta hyvän äidin; Olenhan käyttänyt kaikki mahdolliset keinot hänet saadakseni. Oman kokemukseni perusteella sanoisin siis niille, joita tämä asia mietityttää: Miettikää pois, älkää sulkeko asiaa pois mielestänne. Ja uskokaa, että se rakkaus syntyy ja kehittyy. Vaikka välillä tuntuisi vaikealta. En kuitenkaan halua antaa mielikuvaa, että minä olisin jotenkin täysin sinut asian kanssa; Kuten sanoin, asia on mielessä aina välillä, ja uskon, että näin tulee olemaan jatkossakin. Olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen saanut kokea raskauden ja olen saanut juuri tämän lapsen rakastettavakseni. Se on kaikista tärkeintä. Hullua, miettikää, että olen pohtinut sitäkin, että mitä jos tulisinkin vielä raskaaksi ihan luomusti (mihin mahdollisuudet ovat siis todella pienet), niin suhtautuisinko siihen geneettisesti omaan lapseen eri tavalla kuin tähän hieman avustettuun? Mutta kun pohdin asiaa pidemmälle, niin olen kyllä varma, että rakastaisin kumpaakin lasta yhtä paljon. Meillä on vielä neljä alkiota pakkasessa, ja jos kävisi niin, että tulisin raskaaksi luomusti, jäisivät nämä todennäköisesti käyttämättä, ja silloin surisin sitä, etten saisi lisää lapsia juuri tästä samasta ihanasta yhdistelmästä...:-) Olen siis varsinainen jossittelija ja murehtija. Tosiasiassa olisi (toinen) lottovoitto, jos vielä toisen lapsen saisin, keinolla millä hyvänsä... Itseäni on jonkin verran stressannut myös raha-asiat: Nämä hoidothan ovat hyvin kalliita. Koska olin aluksi (neljä inseminaatiota) hoidoissa yksin, en saanut mistään mitään kela-korvauksia. Tämän lahjamunasoluhoidon teimme yhdessä mieheni kanssa, miehen löysin siis inseminaatioiden jälkeen. Minulla on mennyt rahaa hoitoihin n. 18 000 - 20 000 e. Miten teillä muilla? Miten olette selviytyneet asiasta ihan konkreettisesti ja henkisesti? Minä olen jotenkin vain taaplannut taloudellisesti, mutta olen kyllä surrut ja murehtinut rahanmenoa. Tietenkin tekisin saman silmänräpäyksessä uudelleen, ei siitä ole kysymys, mutta paljosta rahasta kuitenkin. Toivottavasti kukaan täällä ei pelästy eikä loukkaannu viestistäni; Olen todellakin onnekas ja onnellinen, haaveeni on toteutunut, enkä mitään muuta voisi enää pyytää. Mutta on mielestäni lohdullista tietää, että on ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman kuin minä, ja jotka tuntevat samantapaisia tunteita ja ajattelevat samanlaisia ajatuksia. Se on kai sitä vertaistukea ;-) Olen samaa mieltä amv:n kanssa siitä, että myös pitkät lapsettomuushoidot vaikeuttivat varmaan omalla kohdallani lapsen omaksi tuntemista. Meillä oli myöskin sama tilanne, lapsi joutui teholle, tosin noin viikoksi, mikä pahensi tilannetta entisestään, koska emme päässeet heti vierihoitoon. Tuollainen kirjanen olisi mielestäni hieno asia! Olen etsinyt aiheesta suomenkielistä materiaalia, mutta sitä ei tosiaan ole kyllä saatavilla. Mielestäni olisi kuitenkin tärkeää, että näistä tunteista ja ajatuksista puhuttaisiin, koska niin monet niitä näyttävät kuitenkin kohtaavan, ja se varmasti auttaisi monia asian kanssa kamppailevia! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Tupenrapinat"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
"Suomalaistutkijan mukaan Trump nimittää hallintoonsa ihmisiä, jotka haluavat kitkeä feminismiä, wokea tai marxilaisuutta"
Eilen 23:45
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Onko normaalia
Eilen 22:46
vierailija
1 Viestiä
Lapsen saaminen
3.
relaatio 1069
Eilen 21:49
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Heikki Hiilamo: "Tapa, jolla julkisen terveydenhuollon kriisiin suhtaudutaan, pistää epäilemään, että joku suorastaan haluaa systeemin romahtavan"
Eilen 18:22
vierailija
21 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Ja niin kilttilässä valmistaudutaan tulvaan
Eilen 16:56
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
SDP haluaa suomalaisille natziveron
Eilen 16:18
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
nyt nolottaa
Eilen 14:45
viisikymppinen isoäiti
2 Viestiä
Aihe vapaa
8.
"Valtion koulukodit pidättää kehittämispäällikkö Jani Mélingin (vihreät) virasta epäselvien hankintojen takia"
Eilen 14:25
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Helsinkiläinen koulu jakoi äidinkielen tunnilla härskin seksikirjan oppilaille luettavaksi – ”Hinkkausseksiä”, ”Kuinka k****n saa syvälle suuhun”"
Started by vierailija
Maanantai klo 15:28
Luettu: 929
Aihe vapaa
2.
Suomessako ei korruptiota? Opetushallitus tilaa kieltenopetusta käsittelevän selvityksen RKP-taustaiselta ajatushautomolta, ja yllätys yllätys...
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:37
Luettu: 748
Aihe vapaa
3.
Kauppalehti: Pääkirjoitus - OrpoPurran arvonlisäverojen nosto on osoittautumassa virheeksi
Started by vierailija
Sunnuntai klo 22:58
Luettu: 634
Aihe vapaa
4.
”Ilkeät kielet kertovat, ettei Sanna Marin muun muassa tervehtinyt loppuaikoinaan kollegoitaan eduskunnassa.” -No nehän on rehellisiä, ei ilkeitä!
Started by vierailija
Maanantai klo 11:57
Luettu: 496
Aihe vapaa
5.
Miksi Euroopan pitäisi rahoittaa Ukrainan sotimista?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 10:16
Luettu: 467
Aihe vapaa
6.
Ärsyttää naapurien välinpitämättömyys
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:55
Luettu: 466
Aihe vapaa
7.
Yhteys poliisiin tai lääkärille? Sillä vastuunkantajana on ikävä tehtävä: Tuntemani iäkäs autoilija on vaaraksi liikenteessä itselle ja monille muille
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:25
Luettu: 461
Aihe vapaa
8.
"Helena Koivu asettaa Kaksoiselämää-podcastissa ehdot tulevalle kumppanilleen."
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:04
Luettu: 373
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
2.
Relaatio 614
Latest: vierailija
39 min sitten
Aihe vapaa
3.
relaatio 1069
Latest: vierailija
41 min sitten
Aihe vapaa
4.
Relaatiot 1004 Astetta Veemäisempi Rellu
Latest: vierailija
44 min sitten
Aihe vapaa
5.
Relaatio 1071
Latest: vierailija
44 min sitten
Aihe vapaa
6.
Relaatio 1049
Latest: vierailija
48 min sitten
Aihe vapaa
7.
K/B-komposti
Latest: vierailija
Tänään 04:18
Aihe vapaa
8.
SDP haluaa suomalaisille natziveron
Latest: vierailija
Tänään 03:32
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Luovutettujen munasolujen/alkioiden avulla raskautuneet
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
