Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Luovutettujen munasolujen/alkioiden avulla raskautuneet
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Poikanen2014, post: 29988896, member: 133779"]</p><p>Hei!</p><p></p><p>Kirjoitin tälle palstalle eilen pitkän, henkilökohtaisen postauksen, jonka jälkeen tulin hieman katumapäälle, koska viesti oli ehkä liiankin henkilökohtainen. Poistin tuon viestin, mutta tässä lähes sama sisältö uudelleen muutamilla lisäkommenteilla höystettynä. Ja tästä viestistä näytti tulevan ihan yhtä pitkä...;-) Mielestäni on tärkeää, että hyväksymme sen, että näihin hoitomuotoihin liittyy myös kipeitä ajatuksia ja tunteita. Vertaistuki, esim. keskustelu asiasta täällä on tärkeää.</p><p></p><p>Taustastani sen verran, että synnytin lahjamunsasolupojan tämän vuoden helmikuussa. Kuulun siis niihin onnekkaisiin, joita pitkän lapsettomuushistorian jälkeen onnistaa, ja saa sen oman lapsen. Onnellisempi en siis voisi olla enkä mitään muuta enää pyytää. Kuitenkin lahjamunasoluhoitoihin liittyy minun kohdallani myös kipeitä ajatuksia ja tunteita, kuten useilla muillakin tälle palstalle kirjoittaneilla.</p><p></p><p>Raskausaikana minusta tuntui, että kannan jonkun vieraan lasta; ei tämä ole oikeasti minun lapseni. Tämä ajatus oli niin "kauhea", etten uskaltanut tunnustaa sitä oikein kenellekään. Neuvolassa asiasta puhuin, ja siellä sanottiin, että kunhan lapsi syntyy, unohdan tuollaiset asiat. Näin ei kuitenkaan käynyt. Synnytyksen jälkeen kävin melkoisessa aallonpohjassa, ja mietiskelin ja itkeskelin lahjasoluasiaa hyvin paljon. Varmaan pitkälti hormonien heittelystä, synnytyksestä ja väsymyksestä johtuen ajattelin, että tuo lapsi tietää, että minä en ole hänen äitinsä. Tunsin lapsen vieraaksi, ja mietin, onko tuo todella minun lapseni. Pelkäsin myöskin, että lapseni ei pidä minusta. Tutkin paljon hänen piirteitään, ja mietin, mitkä ovat peräisin mieheltäni, ja mitkä luovuttajalta. Tuntui kipeältä, että hänellä ei ollut mitään minun piirteikseni tunnistettavaa, ja tiesin myös, että ei mitään muutakaan minun perimästäni lähtöisin olevaa. </p><p></p><p>Pikku hiljaa ja ajan myötä lasta hoivatessani ajatukseni ja tunteeni ovat muuttuneet. Mietin toki edelleen ajoittain lahjamunasoluasiaa, tällä hetkellä ennen muuta siitä näkökulmasta, että miltä lapsesta tuntuu, kun kerromme hänelle asiasta: Alkaako hän pohtimaan identiteettiään, selvittääkö hän luovuttajan, haluaako hän tavata luovuttajan, ja mitä sitten tapahtuu. Mietin myöskin, alkavatko ympärillämme olevat ihmiset jossakin vaiheessa epäillä, että lapsella ei ole minun geenejäni. Vanhemmillemmme, sisaruksillemme ja lähimmille ystävillemme olemme asiasta kertoneet. Mielestäni se on tärkeää, koska aiomme kertoa asiasta lapsellekin. </p><p></p><p>Olen kuitenkin päässyt yleisesti ottaen yhä enemmän sinuiksi asian kanssa. Olen lapseni äiti, koska minä olen hänet kantanut, synnyttänyt ja imettänyt. Kaikki rakennusaineet ovat tulleet minulta, hän on ollut minun verenkierrossani, vaikka "alkupanoksesta" minun osuuteni on tullut jostain muualta. Lapseni ja minun välille muodostuu ajan myötä kiintein mahdollinen side. Minä tulen lapseni kasvattamaan, ja nykyisten tutkimusten mukaan ympäristö, eli esim. kasvatus, vaikuttaa siihen, millainen lapsesta tulee yhtä paljon kuin geeniperimäkin. Ja minä rakastan juuri tätä lasta, ja olen ikionnellinen, että hän on syntynet meille. En haluaisi, että hän olisi tippaakaan erilainen. Olen myös aivan varma, että lapsi saa minusta hyvän äidin; Olenhan käyttänyt kaikki mahdolliset keinot hänet saadakseni.</p><p></p><p>Oman kokemukseni perusteella sanoisin siis niille, joita tämä asia mietityttää: Miettikää pois, älkää sulkeko asiaa pois mielestänne. Ja uskokaa, että se rakkaus syntyy ja kehittyy. Vaikka välillä tuntuisi vaikealta. En kuitenkaan halua antaa mielikuvaa, että minä olisin jotenkin täysin sinut asian kanssa; Kuten sanoin, asia on mielessä aina välillä, ja uskon, että näin tulee olemaan jatkossakin. Olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen saanut kokea raskauden ja olen saanut juuri tämän lapsen rakastettavakseni. Se on kaikista tärkeintä.</p><p></p><p>Hullua, miettikää, että olen pohtinut sitäkin, että mitä jos tulisinkin vielä raskaaksi ihan luomusti (mihin mahdollisuudet ovat siis todella pienet), niin suhtautuisinko siihen geneettisesti omaan lapseen eri tavalla kuin tähän hieman avustettuun? Mutta kun pohdin asiaa pidemmälle, niin olen kyllä varma, että rakastaisin kumpaakin lasta yhtä paljon. Meillä on vielä neljä alkiota pakkasessa, ja jos kävisi niin, että tulisin raskaaksi luomusti, jäisivät nämä todennäköisesti käyttämättä, ja silloin surisin sitä, etten saisi lisää lapsia juuri tästä samasta ihanasta yhdistelmästä...<img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite1" alt=":)" title="Hymy :)" data-shortname=":)" /> Olen siis varsinainen jossittelija ja murehtija. Tosiasiassa olisi (toinen) lottovoitto, jos vielä toisen lapsen saisin, keinolla millä hyvänsä...</p><p></p><p>Itseäni on jonkin verran stressannut myös raha-asiat: Nämä hoidothan ovat hyvin kalliita. Koska olin aluksi (neljä inseminaatiota) hoidoissa yksin, en saanut mistään mitään kela-korvauksia. Tämän lahjamunasoluhoidon teimme yhdessä mieheni kanssa, miehen löysin siis inseminaatioiden jälkeen. Minulla on mennyt rahaa hoitoihin n. 18 000 - 20 000 e. Miten teillä muilla? Miten olette selviytyneet asiasta ihan konkreettisesti ja henkisesti? Minä olen jotenkin vain taaplannut taloudellisesti, mutta olen kyllä surrut ja murehtinut rahanmenoa. Tietenkin tekisin saman silmänräpäyksessä uudelleen, ei siitä ole kysymys, mutta paljosta rahasta kuitenkin.</p><p></p><p>Toivottavasti kukaan täällä ei pelästy eikä loukkaannu viestistäni; Olen todellakin onnekas ja onnellinen, haaveeni on toteutunut, enkä mitään muuta voisi enää pyytää. Mutta on mielestäni lohdullista tietää, että on ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman kuin minä, ja jotka tuntevat samantapaisia tunteita ja ajattelevat samanlaisia ajatuksia. Se on kai sitä vertaistukea ;-) </p><p></p><p>Olen samaa mieltä amv:n kanssa siitä, että myös pitkät lapsettomuushoidot vaikeuttivat varmaan omalla kohdallani lapsen omaksi tuntemista. Meillä oli myöskin sama tilanne, lapsi joutui teholle, tosin noin viikoksi, mikä pahensi tilannetta entisestään, koska emme päässeet heti vierihoitoon.</p><p></p><p>Tuollainen kirjanen olisi mielestäni hieno asia! Olen etsinyt aiheesta suomenkielistä materiaalia, mutta sitä ei tosiaan ole kyllä saatavilla. Mielestäni olisi kuitenkin tärkeää, että näistä tunteista ja ajatuksista puhuttaisiin, koska niin monet niitä näyttävät kuitenkin kohtaavan, ja se varmasti auttaisi monia asian kanssa kamppailevia!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Poikanen2014, post: 29988896, member: 133779"] Hei! Kirjoitin tälle palstalle eilen pitkän, henkilökohtaisen postauksen, jonka jälkeen tulin hieman katumapäälle, koska viesti oli ehkä liiankin henkilökohtainen. Poistin tuon viestin, mutta tässä lähes sama sisältö uudelleen muutamilla lisäkommenteilla höystettynä. Ja tästä viestistä näytti tulevan ihan yhtä pitkä...;-) Mielestäni on tärkeää, että hyväksymme sen, että näihin hoitomuotoihin liittyy myös kipeitä ajatuksia ja tunteita. Vertaistuki, esim. keskustelu asiasta täällä on tärkeää. Taustastani sen verran, että synnytin lahjamunsasolupojan tämän vuoden helmikuussa. Kuulun siis niihin onnekkaisiin, joita pitkän lapsettomuushistorian jälkeen onnistaa, ja saa sen oman lapsen. Onnellisempi en siis voisi olla enkä mitään muuta enää pyytää. Kuitenkin lahjamunasoluhoitoihin liittyy minun kohdallani myös kipeitä ajatuksia ja tunteita, kuten useilla muillakin tälle palstalle kirjoittaneilla. Raskausaikana minusta tuntui, että kannan jonkun vieraan lasta; ei tämä ole oikeasti minun lapseni. Tämä ajatus oli niin "kauhea", etten uskaltanut tunnustaa sitä oikein kenellekään. Neuvolassa asiasta puhuin, ja siellä sanottiin, että kunhan lapsi syntyy, unohdan tuollaiset asiat. Näin ei kuitenkaan käynyt. Synnytyksen jälkeen kävin melkoisessa aallonpohjassa, ja mietiskelin ja itkeskelin lahjasoluasiaa hyvin paljon. Varmaan pitkälti hormonien heittelystä, synnytyksestä ja väsymyksestä johtuen ajattelin, että tuo lapsi tietää, että minä en ole hänen äitinsä. Tunsin lapsen vieraaksi, ja mietin, onko tuo todella minun lapseni. Pelkäsin myöskin, että lapseni ei pidä minusta. Tutkin paljon hänen piirteitään, ja mietin, mitkä ovat peräisin mieheltäni, ja mitkä luovuttajalta. Tuntui kipeältä, että hänellä ei ollut mitään minun piirteikseni tunnistettavaa, ja tiesin myös, että ei mitään muutakaan minun perimästäni lähtöisin olevaa. Pikku hiljaa ja ajan myötä lasta hoivatessani ajatukseni ja tunteeni ovat muuttuneet. Mietin toki edelleen ajoittain lahjamunasoluasiaa, tällä hetkellä ennen muuta siitä näkökulmasta, että miltä lapsesta tuntuu, kun kerromme hänelle asiasta: Alkaako hän pohtimaan identiteettiään, selvittääkö hän luovuttajan, haluaako hän tavata luovuttajan, ja mitä sitten tapahtuu. Mietin myöskin, alkavatko ympärillämme olevat ihmiset jossakin vaiheessa epäillä, että lapsella ei ole minun geenejäni. Vanhemmillemmme, sisaruksillemme ja lähimmille ystävillemme olemme asiasta kertoneet. Mielestäni se on tärkeää, koska aiomme kertoa asiasta lapsellekin. Olen kuitenkin päässyt yleisesti ottaen yhä enemmän sinuiksi asian kanssa. Olen lapseni äiti, koska minä olen hänet kantanut, synnyttänyt ja imettänyt. Kaikki rakennusaineet ovat tulleet minulta, hän on ollut minun verenkierrossani, vaikka "alkupanoksesta" minun osuuteni on tullut jostain muualta. Lapseni ja minun välille muodostuu ajan myötä kiintein mahdollinen side. Minä tulen lapseni kasvattamaan, ja nykyisten tutkimusten mukaan ympäristö, eli esim. kasvatus, vaikuttaa siihen, millainen lapsesta tulee yhtä paljon kuin geeniperimäkin. Ja minä rakastan juuri tätä lasta, ja olen ikionnellinen, että hän on syntynet meille. En haluaisi, että hän olisi tippaakaan erilainen. Olen myös aivan varma, että lapsi saa minusta hyvän äidin; Olenhan käyttänyt kaikki mahdolliset keinot hänet saadakseni. Oman kokemukseni perusteella sanoisin siis niille, joita tämä asia mietityttää: Miettikää pois, älkää sulkeko asiaa pois mielestänne. Ja uskokaa, että se rakkaus syntyy ja kehittyy. Vaikka välillä tuntuisi vaikealta. En kuitenkaan halua antaa mielikuvaa, että minä olisin jotenkin täysin sinut asian kanssa; Kuten sanoin, asia on mielessä aina välillä, ja uskon, että näin tulee olemaan jatkossakin. Olen kuitenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen saanut kokea raskauden ja olen saanut juuri tämän lapsen rakastettavakseni. Se on kaikista tärkeintä. Hullua, miettikää, että olen pohtinut sitäkin, että mitä jos tulisinkin vielä raskaaksi ihan luomusti (mihin mahdollisuudet ovat siis todella pienet), niin suhtautuisinko siihen geneettisesti omaan lapseen eri tavalla kuin tähän hieman avustettuun? Mutta kun pohdin asiaa pidemmälle, niin olen kyllä varma, että rakastaisin kumpaakin lasta yhtä paljon. Meillä on vielä neljä alkiota pakkasessa, ja jos kävisi niin, että tulisin raskaaksi luomusti, jäisivät nämä todennäköisesti käyttämättä, ja silloin surisin sitä, etten saisi lisää lapsia juuri tästä samasta ihanasta yhdistelmästä...:-) Olen siis varsinainen jossittelija ja murehtija. Tosiasiassa olisi (toinen) lottovoitto, jos vielä toisen lapsen saisin, keinolla millä hyvänsä... Itseäni on jonkin verran stressannut myös raha-asiat: Nämä hoidothan ovat hyvin kalliita. Koska olin aluksi (neljä inseminaatiota) hoidoissa yksin, en saanut mistään mitään kela-korvauksia. Tämän lahjamunasoluhoidon teimme yhdessä mieheni kanssa, miehen löysin siis inseminaatioiden jälkeen. Minulla on mennyt rahaa hoitoihin n. 18 000 - 20 000 e. Miten teillä muilla? Miten olette selviytyneet asiasta ihan konkreettisesti ja henkisesti? Minä olen jotenkin vain taaplannut taloudellisesti, mutta olen kyllä surrut ja murehtinut rahanmenoa. Tietenkin tekisin saman silmänräpäyksessä uudelleen, ei siitä ole kysymys, mutta paljosta rahasta kuitenkin. Toivottavasti kukaan täällä ei pelästy eikä loukkaannu viestistäni; Olen todellakin onnekas ja onnellinen, haaveeni on toteutunut, enkä mitään muuta voisi enää pyytää. Mutta on mielestäni lohdullista tietää, että on ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman kuin minä, ja jotka tuntevat samantapaisia tunteita ja ajattelevat samanlaisia ajatuksia. Se on kai sitä vertaistukea ;-) Olen samaa mieltä amv:n kanssa siitä, että myös pitkät lapsettomuushoidot vaikeuttivat varmaan omalla kohdallani lapsen omaksi tuntemista. Meillä oli myöskin sama tilanne, lapsi joutui teholle, tosin noin viikoksi, mikä pahensi tilannetta entisestään, koska emme päässeet heti vierihoitoon. Tuollainen kirjanen olisi mielestäni hieno asia! Olen etsinyt aiheesta suomenkielistä materiaalia, mutta sitä ei tosiaan ole kyllä saatavilla. Mielestäni olisi kuitenkin tärkeää, että näistä tunteista ja ajatuksista puhuttaisiin, koska niin monet niitä näyttävät kuitenkin kohtaavan, ja se varmasti auttaisi monia asian kanssa kamppailevia! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa ISÄ?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Tippuukohan Brysselissä asuntojen arvo, kun Li-tyttönen muuttaa sinne?
Tänään 00:14
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Tippuukohan Brysselissä asuntojen arvo, kun Sebu muuttaa sinne?
Eilen 23:41
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Oulu irtautumassa Suomesta
Eilen 23:40
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
MonikuIttuurisessa Oulussa sattuu ja tapahtuu - taas on puukon kanssa heiluttu
Eilen 23:03
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Sasu Haapala on vasemmiston oma luomus
Eilen 22:56
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Tähän ei Marinin halllitus kyennyt: tyttöjen silpominen kielletään erillisellä lailla
Eilen 22:54
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Toppilan puukotus
Eilen 22:51
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Sanna Marinin naurettava lobbaustyö
Eilen 22:50
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
On tää aika raskas palsta
Started by Echo
Sunnuntai klo 00:22
Luettu: 2K
Aihe vapaa
2.
Konflikti rippileiriläisten ja kirkkoherran välillä Merikarvialla: Rippileiri keskeytetty – MT: Leiriltä soitettiin hätäpuhelu
Started by vierailija
Eilen 04:35
Luettu: 892
Aihe vapaa
3.
Läheiset polttavat, en pysty menemään sinne
Started by vierailija
Sunnuntai klo 01:53
Luettu: 785
Aihe vapaa
4.
Riitelyketju
Started by Rätti Väsynyt
Sunnuntai klo 14:17
Luettu: 626
Aihe vapaa
5.
Keskustan uuden puheenjohtajan Antti Kaikkosen linjapuhe sulkee pois yhteistyön ääri- ja laitavasemmiston kanssa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 15:19
Luettu: 566
Aihe vapaa
6.
Nyt kokoomus haluaa viedä työläisten sunnuntailisät, eikö mikään riitä?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 14:21
Luettu: 495
Aihe vapaa
7.
Taitaa kilttimiehen tallin työntekijällä vaihtua työpaikka
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:10
Luettu: 494
Aihe vapaa
8.
Onko kotipaikkakunnallasi jokin "nähtävyys"?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 06:52
Luettu: 406
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Sanna Marinin naurettava lobbaustyö
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Oulun kauppakeskus Valkeassa jälleen puukotus
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
4.
Tippuukohan Brysselissä asuntojen arvo, kun Li-tyttönen muuttaa sinne?
Latest: Johnny Appleseed
6 min sitten
Aihe vapaa
5.
Tähän ei Marinin halllitus kyennyt: tyttöjen silpominen kielletään erillisellä lailla
Latest: vierailija
Tänään 01:52
Aihe vapaa
6.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
Tänään 00:43
Aihe vapaa
7.
Riikka Purra: "Rajalakiesitys on saatava läpi – ”Jotta meillä olisi keino suojata itseämme, rajaamme, kansallista turvallisuuttamme ja vakauttamme”"
Latest: vierailija
Tänään 00:27
Aihe vapaa
8.
K/B-komposti
Latest: vierailija
Tänään 00:18
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Luovutettujen munasolujen/alkioiden avulla raskautuneet
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu