Heippa kaikille,
Nyt vasta ensimmäistä kertaa kirjauduin sisälle viime viestin jälkeen. Tyttö on tänään kuukauden ikäinen ja ensimmäinen flunssa alkaa olla kohta ohi. Muuten on jo jonkinlainen rutiini muodostunut ja yöt saamme nukkua yhdellä syöttöheräämisellä.
Menimme silloin päivää ennen laskettua aikaa kontrollikäynnille, jolloin vauvan syke oli koholla ja ultrasta ei juuri löydetty enää lapsivettä, mihin lie huvennut. Meitä ei enää päästetty kotiin, vaan lääkäri sanoi, että aletaan käynnistää saman tien.
Ensimmäisenä iltana tehtiin koe miten vauva reagoi käynnistysaineeseen. Tulos oli hyvä, sykkeet eivät laskeneet supistusten aikana. Loppuillan join vettä huoneessani ja sain lisähappea. Vauvan sykkeet saatiin sillä alas. Lapsivettä ei ollut ilmaantunut lisää, joten seuraavana päivänä jatkettiin. Käynnistyslääke päätettiin laittaa alakautta, koska kohdunsuu ei ollut lyhentynyt ja tiukasti kiinni. Vauva edelleen melko ylhäällä. Lääke vaikutti tuskastuttavan hitaasti. Emme saaneet sillä aikaa poistua synnytyssalista, jossa oli kuumaa kuin saunassa. Lääke alkoi vihdoin kuuden tunnin päästä vaikuttaa, mutta supistukset eivät olleet vielä kivuliaita. Sitten ne jo vaimenivatkin. Meidät lähetettiin nukkumaan yö omaan huoneeseen.
Emme ehtineet nukkua kuin tunnin, kun omat supistukseni alkoivat kivuliaina. Kärvistelimme huoneessa ja ravasin vessassa supistusten välissä. Kaikki synnytystä edeltävät limatulpat ynnä muut tuli nähtyä.
Kutsuimme lääkärin huoneeseen, kun kipu tuntui sietämättömältä. Olin silloin auki 1 cm. Kaikkiaan kului 21 h, joista n. viisi vähemmän kivutonta, ennen kuin minua alettiin valmistella ponnistusvaiheeseen.
Viimeisessä tarkastuksessa todettiin, että vauva on edelleen ylhäällä ja tulossa kasvot edellä. Silloin lääkäri päätti, että sektio on ainut vaihtoehto. Olin niin väsynyt, että nukahdin saliin heti kun näin, että vauva on syntynyt. Heräsin siihen kun tikkeja laitettiin kiinni.
Vauva oli aluksi tosi paljon isänsä näköinen, mutta nyt on alkanut näyttää jo enemmän itseltään. Syötävän söpö on kutenkin, tumma tukka ja ruskeat silmät.
Sektion läkeen sain hyvät kipulääkkeet ja minua hoidettiin kiitettävästi. Toipuminen on ollut nopeaa. Imetys oli hieman hankalaa alussa, ja maitoa oli tuskallisen vähän. Nyt sekin puoli on hanskassa. nyt odotan, että saamme vauvan paperit kuntoon ja pääsemme Suomeen esittelemään vauvaa sukulaisille.
Tsemppiä kaikille loppuraskauteen ja Burmalle lähestyvään synnytykseen. Kaksosarki onkin sitten varmaan aika hulinaa. Toivottavasti sinulla on tarpeeksi tukijoukkoja kotona katsomassa pikkumiehen perään ja auttamassa kahden imetyksessä/syötöissä ja vaipanvaihdoissa. Ihan hengästyttää jo ajatuskin.