Luovutettujen munasolujen/alkioiden avulla raskautuneet

Jonnuli: juu en ole kovasti painosta murhetta ottanut, uskon et aika helposti lähtee tai aina oon saanut painon helposti putoamaan jos on vähän kertynyt, mut koskaan ei varsinaista ylipainoa ole ollut. Mulle kävi tällä viikolla ekan kerran niin, että sormus ei meinannut tulla sormesta pois, olin et apua.. Mut onneksi pienen pyörittelyä jälkeen sain pois.

Joo sain neuvolasta silloin sitten ruokavalio ohjeet mut ovat kyllä tosi samat kuin normaali ruokavalio sinänsä, mut ehkä sellaisia mitä kannattaa huomioida esim. Banaani herkästi nostattaa sokeria yms. Onko se säästö syistä että eivät tee sokerirasitusta?

Meille on tulossa nuo cameleonit, ovat olleet yhdellä lapsella käytössä ja ovat kyllä tosi siistit, aina sisällä säilytetyt rt ihan hyvällä mielellä ostan kun tutulta saa ostaa. 750€ mekin ollaan sovittu hinnaksi.

Burma: oi en muistanutkaan että teillä oli pieni ennestään. Voi kuinka ihanan kuuloisesti kuulostaa, et yhtäkki sitä onkin suurperhe. mä oon saanut ylimääräisiä ultria huoliani vuoksi, mutta vasta myöhemmällä viikoilla tai sain alkuraskaudtakin mutta silloin mulla oli vuotoa jota sitten kontrollointiin luultavasti myös siksi, että olin kovin vakuuttunut et vuoto ei koskaan voi kohdallani olla normaalia, mut en varsinaisesti neuvolan kautta ole niitä seurantoja saanut vaan suoraan keskussairaalasta käyntien yhteydessä pyytämällä.

Nyt jälkikäteen toivoisin et olisin malttanut enemmän ja luottanut siihen et kaikki menee niinkuin kuuluu mennä, mut ei. Olin hirmu epävarma ja pieni epävarmuus varmaan aina jää sisälle. Keskenmenot on tehneet sen etten luota omaan kroppaani. Jos vielä joskus päätämme lähteä kokeilemaan onneamme hoidoissa toivon että olisin ehjempi enkä murehtisin samalla tavalla kuin tässä raskaudessa. Mies kyllä usein muistuttaa, että olen aina sanonut yksi lapsi riittää, mutta katsotaan nyt.

 

Piper86 mullahan oli ensimmäisessä raskaudessa raskausdiabetes, on ylipainoa ja myös lisäksi sukurasitettakin.
Sain siihen äippäpolilla insuliinipiikitkin kun oli niin ärhäkät lukemat nousemaan.
En kyllä käyttänyt kun vajaan viikon kun totesin että samat lukemat tulee vaikka olis insuliini mukana.
Sain sokerit kuriin karppaamalla jätin leivät, perunat, riisit ja pastat pois.
Tilælle sii tosi paljon proteiinia. Esim banaanin pystyin hyvin syömään banaanirahkapirtelönä, siinä rahkan rasva ja proteiini hillitsee banskun sokereita.
Tai esim omenan niin että myö leipäjuustoa sivuun.
Tiukoilla ruokavaliomuutoksilla sain synnyttää normaalisti, ei siis pakotettu käynnistyksen viikolla 38 niinkuin radi-synnyttäjille usein käy. Ja poikakin normaalipainoinen ei merkkiäkään sokerivauvasta.

Joo niin mä vähän luulen ettei täälläkään pääse neuvolan kautta mut taidan vielä koittaa...

 

Onnea Burma tuplaplussasta! Ihanaa, että saattekin vielä kaksi pienokaista. Kannattaa varmaan neuvolasta kuitenkin kysyä ultraa, voihan olla, että tuplien olla kyseessä saisit mielenrauhaultran helpommin.

Aiemmin oli puhetta siitä hemoglobiinista, niin selvisi sekin sillä tällä viikolla minullakin mitattiin se neuvolassa ensimmäisen kerran. Syy, miksei ole otettu aiemmin oli se, että se otettiin yhdistelmäseulan yhteydessä verikokeissa ja arvo oli silloin hyvä joten tarvetta ei kaiketi ollut edellisillä käynneillä. Nyt arvo oli vähän tullut alaspäin, mutta edelleen ihan hyvällä mallilla. Mutta tästä eteenpäin ilmeisesti otetaan joka kerta.

Viikkoja on nyt 28 ja painoa tullut kahdeksisen kiloa. Vatsa ei vielä tunnu ainakaan kovin isolta mutta vähän kieltämättä jännittää, että miten kesä menee kun olemus laajenee.

Huh, tuo vaunuviidakko! Sitä täälläkin on jo mietitty ja googlailtu. Tarvetta olisi näppärille kaupunkirattaille, mutta toisaalta olen ajatellut tehdä myös reippaita ulkoilulenkkejä, mahdollisuuksien mukaan kevyitä juoksulenkkejäkin niin en tiedä löytyykö kaikki toiveet täyttäviä vaunuja laisinkaan. En usko, että meidän talon hissiin mahtuvat edes pienimmät mallit, joten koppaa pitäisi pystyä kanniskelemaan. Bugaboolla ja Stokkella olisi aika kompakteja malleja, mutta olen katsellut myös Brioja joita saa uutena aika edullisestikin.

 

Hienoa Burma että sait Radin kuriin ruokavaliolla! Toivottavasti se ei nyt äidy, tai eiköhän se pysy kurissa oikealla ruoalla.
Teillä tulee kivalla ikäerolla pienokaiset. Tai kolme

Kiva kuulla Fibbis sinustakin. Ja hyvä että hemoglobiiniasia selvisi. Minulla myös alkoi laskemaan 20+ viikoilla, oli kai 118 viimeksi. Toivon ettei laske enempää. Olen nukkunut huonosti ja siksi väsynyt päivisin. Ei mitään muita oireita hemoglobiibin suuntaan. On tosi hankala löytää hyvää asentoa pitkäksi aikaa. Tämä valoisuus ei yhtään helpota sitä eikä vauvan jumppa aamuyöllä! Eilen oli joku kohta painamassa jostain rinnan alta, ihan kuin kylkiluun kohdalta. Ehkä nekin venyvät nyt ja se tuntuu.

Hyvä myös kuulla että muutkin panikoivat vaunujen kanssa! Olen laittanut tavoitteeksi että kesäkuun alussa tiedetään merkki ja malli.

 

Kiitos Jonnuli konkreettisista matkaratas-vinkeistä. Alustavasti kuvat näyttävät hyviltä. Täällä on myöskin aina tarjolla paljon kierrätysvaunuja ja -rattaita, koska ihmiset ovat koko ajan liikkeessä, toiset muuttavat pois ja uusia tulee.

Toivottavasti saat Burma ultran järjestymään. Auttaisi varmaan keventämään huolia. Minulla ei ole mitään vuotoja ollut, eikä aiempia raskauksia, joten en oikein osaa pelätä pahinta. Eniten pelottaa oma osaamattomuus ja tietämättömyys monista asioista. Mutta onhan tässä vielä aikaa valmistautua.

Fibbis, täällä alunperin langanlaihat mammat lihovat ihan tajuttomiksi möhköiksi. 8 kg on vielä ihan ok mielestäni. Itse en tietenkään toivo lihovani yhtään lisää, mutta alussa oli vaan liin kamala nälkä, että muutama kilo on jo nyt tullut. Yritän jatkaa liikuntaharrastusta taas ensi viikolla, jospa se auttaisi painonhallinnassa.

Jotenkin jo hirvittää ajatus lapsen kanssa ulkoilemisesta, kun paikalliset tulevat ihan kysymättä koskettelemaan lapsia ja ulkomaalaisen lapsi herättää vielä suurempaa kiinnostusta. Olisi joskus helpompaa, jos ei ymmärtäisi kaikkia kommentteja. Jo nyt jurppii välillä paikallisten arvailut kansallisuudestani, onkohan englantilainen vaiko venäläinen.

Täällä on kolmenkympin helteet jo alkaneet, joten mekoissa mennään. Ostin yhden maksimekon ja väljemmän puseron, osa vaatteista on sen verran väljiä, että käyvät vielä. En ole kertonut töissä asiasta, mutta turvotusta on jo sen verran, että jotkut ovat jo välillä kiinnittäneet huomiota vatsanseutuuni. Olen alunperinkin ollut jo hieman tanakka, joten eivät ihan heti tajua, luulevat vain taas lihoneen. Eniten on tullut kommenttia väsyneestä ulkonäöstä...

Täällä raskaanaolevat vetäisevät päälleen sellaisen ruman liivin, joka mukamis estää säteilyä. Jos vetäisin tuon statement-liivin päälleni, niin eipä tarvitsisi kenellekään erikseen selitellä. Sain suomalaiselta ystävältäni raskaus- ja imetysajan vaatteita, ja siellä oli ihanat leggingsit ja farkkuhame, jotka ovat jo olleet käytössä.

Vihdoin ja viimein alkuraskauden väsymys ja etova olo on helpottanut. Tämän viikonlopun tavoitteena on vaihtaa vaatekaapin sisältö kesävaatteisiin ja vain sellaisiin vaatteisiin, joita vielä pystyn käyttämään.

Ensi viikon lauantaina vko 16 ultra tulossa. Pitäisikö siinä näkyä jo sukupuoli?

 

Onpas ihanan vilkasta keskustelua täällä ja Piperin LA:kin lähestyy, niin saadaan kohta seuraava vauvakin maailmaan

Vieläkin alkaa näännyttää, kun muistelen vaunujen ostorumbaa. Montakohan tuntia vietin selkä väsyneenä / jalat ristissä / muutan vaan nääntyneenä hämmästelemässä erilaisia vaihtoehtoja ...!

Lopulta ostettiin Britax Go yhdistelmävaunut - LA läheni ja ne tuntui parhaalta työnnellä kaupan käytävällä just sinä päivänä. En ole vieläkään varma, oliko kaikkein parhaat siitä laajasta valikoimata, mutta olen tykännyt tosi paljon.

Kunhan homman ensin oppii, niihin saa näppärästi vaihdettua joko vaunukopan tai auton turvaistuimen pyörien päälle. Niitä on myös helppo ja kevyt työnnellä sekä hiekalla että asfaltilla.

Hyviin vaunuihn kannattaa tosiaan panostaa. Meillä esim. vauvan ekojen viikkojen ilmavaivoihin auttoi tunnin lenkki hiekalla tms. täristävällä alustalla. Sitä ennen tyttö saattoi kipristellä ja itkeä, lenkin jälkeen aina tyytyväinen. Nytkin tehdään yleensä kaksi pitkää vaunulenkkiä päivässä.

Pikkukintsu - meille annettiin eka (oikeaan osunut) arvaus sukupuolesta jo 12 viikon ultrassa. Mutta se riippuu kyllä paljon vauvan asennosta, että mitä sieltä näkyy

Olen samaa mieltä Burman kanssa, että kantoreppu on varteenotettava vaihtoehto. Montaa viikkoa ei vauvaa jaksa nimittäin sylissä kantaa pitkiä aikoja, kyllä ne sen verran nopeasti kasvaa. Ainakin meidän jätti-vauva. Ainakin meidän vauva tykkää kovasti olla kantorepussa ja nukahtaa siihen helposti. Siitä on kotonakin iloa, kun on itsellä kädet vapaana kotitöihin ja vauva hyvällä tuulella.

Burman raskaus on kyllä ihana uutinen edelleen. Se vaan pistää miettimään, että mitähän ihmettä me tehdään niiden pakkasessa olevan 3 alkion kanssa. Olin ajatellut, että tää yksi riittäis, mutta nälkä kasvaa syödessä.

Sitä olen myös miettinyt, että pitäisi ehkä tehdä oma ketju luovutetuilla soluilla alkuunsa saaneille vauvoille. Musta ainakin tuntuu, että olis kiva tulevaisuudessa vaihtaa ajatuksia siitä, miltä vauvan tausta tuntuu hänestä ja itsestä vuosien saatossa. Mulle vauva on tietenkin nyt niin oma kuin olla ja voi, ja minä tietenkin hänelle äiti - mutta entä, jos häntä itseään se joskus vaivaa tai tuntee olevansa liian erilainen kuin muut?

La Bambina ja pikku-Bambina, tänään 11 viikkoa

 

Piperille hyvää äitiyslomaa ja onnea tulevaan synnytykseen.

Onhan Burmalla kaikki hyvin?

Täällä on vaunuasia siirtynyt taka-alalle, mutta tänään tuli yllättäen tarjous vauvan hyppykeinusta, kantrorepusta ja matkasängystä. Ystäväni on muuttamassa pois ja haluaa päästä eroon tarpeettomasta tavarasta.

Otin myös selvää äityslomista tänään. Täällä loman pituus on aika lyhyt Suomeen verrattuna. 98+30 päivää. En vielä tiedä onko mahdollista anoa palkatonta vapaata lisäksi. Onneksi isovanhemmat ovat täällä automaattisesti lapsenvahteina.Imetys kyllä vaikeutuu, jos 4 kk:n jälkeen pitää palata töihin.

Lauantain ultraa odottelen jo kovasti. Toivottavasti vauveli olisi tällä kertaa toisin päin, että näkisimme jotain muutakin kun selän. Sukupuolella ei lopulta ole niin väliä, selviäähän se sitten myöhemminkin. Mitään hipaisuja tai muutakaan ei ole vielä tuntunut, vaikka joskus iltaisin olen niitä kuullostellut. Maha on kyllä jo aikamoinen. Kukaan ei ole kyllä huomauttanut vielä mitään. En oikein tiedä miten tai milloin kertoisin töissä.

 

Heippa Pikkukintsu, Jonnuli, Piper, La bambina ja Fibbis.

Oon aloiitanut kirjottamaan jo miljoona kertaa mut aina tulee pikkumiehen kanssa jotain...

Pikkukintsu mulla kaiketi kaikki hyvin, ulran peruin kun ei pysty repiin nyt 200€ mistään.Nythän on mulle ne pahimmat viikot meneillään kunkaikki kkm on tullut tämän viikon tuntumassa. Yritän siis luottaa kroppaani että pitää näistä kiinni. Oksettava olo päivisin jatkuu joten yritän luottaa siihen että raskauskin jatkuu.
En kyllä yhtään tiedä kuinka tästä selviää kolmen kanssa... huh huh.
en siis valita mutta kyllä tuleva hiukan hirvittää.
Ihanaa että pääset taas ultraan katsomaan pikkuista, oon sun puolesta kanssa tosi iloinen!
Mä tunsin ekat hipasut varmaan vasta 20 viikon tienoilla, mutta mun vauveli potkikin istukkaa joka oli ihan edessä. ja viihtyi tosi pitkään poikittain makoilemassa. Ei siis myöskään näyttänyt sukupuoltaan vasta kun rakenneultran lisäultrassa, oikein siveä poika siis.

La Bambina, mulla oli ainakin sellaine fiilis että en halunnut antaa niitä eteeenpäin enkä tuhotakaan. Vaikka rahaa ei oikein hoitoon olisi ollutkaan niin ajattelimme että mielummin nyt sitten heti kokeillaan eikä sit viiden vuoden päästä. ja kuinkas sitten kävikään...
Niinkuin Jonnuli sanoikin niin tulee kivan pienellä ikäerolla, on sitten seuraa toisistaan.
Toi sun ehdottama ryhmä ei olis varmaan mikään huono idea.

Piperille hyvää äippälomaa ja vauvan tuloon valmistautumista.

Miten olette muuten ruvenneet vähentämään/lopettanut lääkkeet?
Edellisessä hoidossa oli niin erillaiset määrät Lugeja (9* 200mg kapselia) Sillion vähensin itse jo aiemmin määrää mitä klinikalta ohjeistivat kun suomalaiset lääkärit pyörittli silmiään määrälle...
Nyt menee vaan 4*Luge ja 6mg estrot.

Burma 8+2

 

Pikkukintsulle ultraan tsemppiä! Kyllä kai siellä voisi jo nähdä sukupuolen mutta eri asia suostuuko vauva yhteistyöhön kuten Burma sanoi. Meillä esitteli oikein nätisti ru:ssa jalkoväliään mutta kuulemma aina ei voida sielläkään varmasti luvata sukupuolta. Kiva että olet saanut vaatteita ja tavaroita käytettynä! Minullakin on farkkuhame ystävältä lainassa ja se on ihana kesäpäiville. Aika jännä kaaputrendi siellä Kiinassa vallitsee, aiotko itse hankkia sellaisen? Onko sinun miehen vanhemmilla jo lapsenlapsia? Tämä voi olla tyhmä kysymys kun tiedän yhden lapsen politiikasta.
Minullakin tuntui 20 viikon paikkeille ensimmäiset liikkeet. Istukka oli edessä ja varmaan vaimensi niitä. Nyt liikkeitä tuntuu enemmän ja tuntuu siltä että vauva on poikittain. En tiedä voiko se vaihtaa päivittäin puolta mutta tänään on enemmän liikehdintää vasemmalla, eilen oikealla. Luulen että ne ovat jalat jotka tuntuvat ja sitten kohtu jotenkin painaa kylkiluita toisella puolella. Siellä voi olla ahdistavaa tunnetta kun toisaalla on liikkeitä. Ihanaa <3

La bambina, uusi ryhmä kuulostaa hyvältä! Juuri sen lahjasoluasian tiimoilta ja muutenkin. Meillä on toinen vaunuvaihtoehto Britax ja mies on sen kannalla. Sieltä tulee uusi malli Go Big loppukesästä, jota käydään katsomassa vielä liikkeessä. Hyvä että ovat toimineet teillä Onneksi teillä on valinnan varaa niiden sisarsolujen kanssa. Luulen että meillä kokeillaan vuoden sisään uudestaan, jos tämän vauvan kanssa kaikki menee edes kohtuullisesti. Ikäkin alkaa kohta painamaan niin en jaksaisi odotella Sisarustoiveita. Ja kun pakkasessa on soluja odottamassa.

Burma nyt vaan luotetaan että kaikki on hyvin! Muutaman viikon päästä on sitten jo nt-ultra. Hyvä jos sinulla on oireita.
Minulla taisi alkaa lääkkeiden vähentäminen vkon8 paikkeilla, aluksi estroista ja seuraavalla viikolla jo lugeista. Annos on nyt unohtunut mutta se vakio 3x päivässä luget ja estrot oli alussa. Oliko lugeja sitten 1 x300 mg kerralla vai miten se olikaan... Viimeiset lääkkeet otin vko 12. Tämä on kai aika tavallinen kuvio Suomessa. Tsemppiä!
26+5

 

Hei kaikille, täällä menee raskaudet hyvin, mitä pikaisesti sain lukaistua.'
Onnea Burma kaksosraskaudesta!!
Meillä pikkuneiti on 5kk ja niin hurmaava..ihanan eloisa ja luonteikas. Päivärytmi on jo säännöllinen. Yöt otti rokotusten takia 3kk iässä takapakkia ja lisäsi yösyöntejä, viime aikoina on syönyt kaksi kertaa yössä mutta viime yönä ihanasti vain kerran.
Kerroin täällä mieheni vakavasta sairastumisesta, hän on ollut tammikuun jälkeen kotona yhteensä n.3 viikkoa, eli vaikka pahin pitäisi olla takana niin edelleen on sairaalajaksoja, juuri pari päivää sitten joutui taas ja jälleen uusi leikkaus on edessä. Hän on ihan avustettavassa kunnossa joten kotona mulla on aikamoinen homma kun hoidan häntä ja vauvaa. Nyt on sitten surku kun joutui taas sairaalaan. Hänen pitäisi kuntoutua ennalleen mutta se voi viedä vuodenkin aikaa, joten tuli aika erilainen äitiysloma kuin oli odottanut.
Vauva antaa onneksi voimaa ja iloa tosi paljon, pitäisi vaan sen isukin saada nauttia siitä samalla tavalla.
Ihanaa kesää tänne kaikille!
Iitu ja pikkuprinsessa 5kk

 

Hei! Loytyyko taalta ketaan, jolla on jo ennestaan geneettisia lapsia ja nyt sitten tulossa uusi luovutetulla munasolulla? Tai jo mahdollisesti joku, jolla on molemmilla tavoilla saatuja lapsia? Kuulisin mielellani kokemuksia.

 

Heippa Iitu pitkästä aikaa. Olet ollut kovilla miehen sairauden takia. toivottavasti hän kuitenkin paranee, jotta pääsette sitten aikanaan nauttimaan ihan tavallisesta perhe-elämästä.

camelianna, kyllä täällä on sellaisiakin, joilla on sekä omilla soluilla saatuja lapsia että lahjasolu lapsia. Itselleni tämä on ainoa keino saada lapsi, joten en sitä mitenkään kummastele. Lähipiirissä olen asiasta kertonut, mutta nyt on käynyt mielessä, että mitä jos jossain vaiheessa joku ilkeä sukulainen esimerkiksi alkaisi väittää ettei lapsi kuulu meidän sukuun? Vaikka samat oikeudethan tällaisella lapsella on, ihan kuin adoptoidulla lapsellakin olisi.

Burma, jos kaikki tuntuu olevan kunnossa, niin eihän sitä ultraa oikeastaan tarvita. En saanut Puolasta mitään konkreettisa ohjeita lääkkeiden vähentämiseen, vaikka niitä pyysin. Tämän palstan ja muun internetistä löytyvän tiedon avulla lopulta mieheni teki itse taulukon, jonka mukaan vähensin niin, että viimeiset lääkeet menivät vko 12 loppun asti. Ensin vähensimme estrot, sitten lugeja kolmesta kerrasta kahteen ja sitten vain kerran päivässä. Suun kautta menneet luget jäivät jo siinä vaiheessa kun teki niin pahaa niellä mitään lääkkeitä. Jos mies ei olisi koko ajan muistuttanut niistä lääkkeistä, olisin varmaan unohdellut niitä ja alkanut vähentämään aiemmin.

La Bambina, jo vauvan saaneille voisi olla hyvä tehdä oma ryhmä. Voisihan se olla vaikka Facebookissa suljettuna ryhmänä, jonne voisi sitten päästä vaikka Kaksplussan palstan kautta. Minulla ei täällä juuri nyt ole pääsyä Facebookiin, mutta Suomessa ja suurimmassa osassa maailmaa asia ei liene ongelma.

Piperilla ei ole enää kauan aikaa odottelua jäljellä.
Fibbiksenki raskaus on jo ihanan pitkällä.

Eihän siellä viime viikon visiitillä sitten ollutkaan ultraa, dopplerilla kuuntelivat vain pikaisesti ja muut perustestit tehtiin. Seuraava käynti on vasta heinäkuun alussa. Silloin pitäisi olla ultra. Saa nähdä suostuvatko kertomaan sukupuolen.
Nyt on hiukan tylsä vaihe raskaudessa, kun mitään ei vielä tunnu, ja pahoinvointi ja väsymyskin ovat enimmäkseen hellittäneet.

En ole vielä saanut kerrottua töissä. Täällä ollaan vielä niin vanhanaikaisia, että eivät varmaan osaa epäillä, koska en ole naimisissa vielä. Paperit ovat kyllä tulossa Suomesta ja käymme rekisteröimässä avioliiton pikapikaa heti kun kaikki tarvittavat paperit ovat kasassa. Ehkä voisin sitten julistaa molemmat asiat työporukalle samalla kerralla.

Olen saanut ystäviltä suomalaisia vauvaoppaita, kirjoja, ensileluja, matkasängyn, lakanoita, huopia ja rintarepun. Mitään vaatehankintoja vauvalle en ole vielä tehnyt. Tulen kyllä olemaan ihan pihalla alussa vauvan kanssa.

tänään 17+1

 

Pikkukintsu oon nyt selvinnyt jo ilman ultraa jo toooosi pitkään kun ei oo yksinkertaisesti rahaa siihen.
Mutta kyllä sitä välillä tarvitsisi, kun on taustalla nuo keskeytyneet keskenmenot. Väliin hiipii taas se pelko että eivät ole elossa enään. Tai että toinen ei ole. Mun elimistö kun on niin tyhmä että ei osaa keskenmenoa tehdä. Viime yö oli taas pelkoja täynnä.
Jotain omituisia kipuja ollut öisin, toivotaan ettei olisi mitään.

Mutta myös jotain mukavaakin ollut iltaisin. Jotain pientä pulputusta kohdusta tuntuu että toivotaan että pikkuiset siellä nahistelee.
Hyvin sulla tulee menemään vauvan kanssa, hyvin meni mullakin vaikken uskonutkaan. Pahinta varmaan oli se kynsien leikkaaminen. Tolla pikkumiehelle on kyllä ihan sikavaikeet kynnet leikata vieläkin.
Sitä kanssa miettinyt että kuinka tuo pikkuinen suuttuu kun tulee kaksi jotka vie äidin ajan kokonaan, tulee ihan suru puseroon kunsitä miettii.
No täytyy toivoa ettei ihan kauhean mustis ja toivottavasti ei kestä kauaa...

Burma 11+3

 

La Bambina ryhmä kuulostaa hyvältä idealta! Itse haluaisin pysyä täällä Kaksplus-palstalla.

Iitulle kovasti voimia haastavaan tilanteeseen!

Meillä touhottaa 8 kk ikiliikkuja, koko ajan pitää tutkia, kolistaa, käännellä ja ihmetellä kaikkea mitä eteen tulee.

 

Pikainen päivitys tänne, että Meidän pieni poika syntyi viime viikolla rv 38+5. Synnytys oli vaikea, mutta poika sai oikein hyvät pisteet ja mitat oli 3260g ja 50cm. Koko perhe olemme niin onnellisia.

 

Piper86 paljon onnea!

 

Voi miten ihanaa, paljon, paljon onnea Piper!!!

Alan tutkia, miten näitä ketjuja perustetaan ja laitan pystyyn sellaisen, missä voidaan jatkaa jo syntyneiden lasten jutuista. Varmaan menee heinäkuulle, kun miehellä lomaa ja mulle toivottavasti enemmän aikaa netissä.

Meidän pikkuinen kasvaa huimaa vauhtia ja oppii uusia asioita joka viikko. Älyttömän kaunis ja hurmaava tyttö. Olen joka päivä niin onnellinen, etten luovuttanut, vaikka tuntuikin, että hakkasin päätä harmaaseen kiveen ja että kohtalo oli määrännyt mut lapsettomaksi.

Toivottavasti teillä kaikilla menee raskaudet hyvin ja mahat kasvaa! Burma - toivon ja uskon, että sun pikkuisilla on kaikki hyvin. Tuo on niin inhottavaa aikaa kun liikkeet ei vielä varmasti tunnu eikä vatsa kasva, niin ei ole varmuutta, että kaikki on hyvin.

Ja Iitu, käyt aina välillä mielessä. Voimia ja jaksamista, ja pikaista paranemista miehellesi.

La Bambina ja bambina, nyt jo 3.5 kk

 

Onnea Piper pojasta<3 ihanaa!! Tule kertomaan paremmalla ajalla miten synnytys lähti liikkeelle jne, jos siltä tuntuu. Seuraava taitaa olla Fibbis ja sitten minä, kääk!

Iitu tsemppiä ja voimia miehen toipumisajalle! Kiva kuulla että teillä muuten menee vauvan kanssa hyvin.

Oletko Pikkukintsu jo kertonut töissä?

Burma, odota vaan kun vatsa alkaa kasvamaan niin sitten se konkretisoituu kunnolla. Kaikki on varmasti hyvin! Eiköhän pikkulapsiaika pienellä ikäerolla ole välillä raskasta, sinulla tulee vielä kaksi. Luota että luonto järjestää asiat! Toivon itsekin että meille vielä toinen vauva suotaisi mutta kunhan nyt tämä ensin syntyy...

Kiva jos La bambina pystyt perustamaan vauvaketjua. Teillä on molemmilla Anirazin kanssa niin ihanaa vauva-arkea nyt samaa mietin minäkin että on uskomatonta kun olin varma että jäämme lapsettomiksi niin kohta meillä on oma käärö tulossa!

Omat ajatukseni ovat pikkuhiljaa kääntymässä myös synnytyksen pariin. Varmaan tämä kasvava vatsa saa sen aikaan ja sitten neuvolan synnytysvalmistautumiset ja kaikki kotiin tehdyt hankinnat. On hankintoja vielä tekemättä, pienet jutut varsinkin ja jotain kavereilta haettavaa. Vaunut, kaukalo ja hoitopöytä nyt löytyy. Reilu viikon päästä on ylimääräinen kokokontrolli, joka tähän luovutustaustaan tehdään. Ja tiistaina tasan kaksi kalenteri-kk laskettuun aikaan
30+5

 

Kiitos onnitteluista, tuntuu ihmeelliseltä miten yhdessä hetkessä minusta tuli äiti ja miehestäni isä ja ihan kuin koko epätoivon taival olisi kadonnut ja näin olisi kuulunut olla.

Kyyneleet valuivat silmissä kun la bambina kuvailit lapsettomuuden epätoivoa, itsellä oli hyvin vahva tunne ettei minusta tule koskaan äitiä ja kuinka väärässä olinkaan.

Itsellä on hyvin vahva side lapseen ja lapsi muistuttaa kovasti isäänsä, muita piirteitä on vaikea etsiä kun ei tiedä mitä etsii.

Olisi ihana kirjoitella ryhmässä niin ettei tarvisisi miettiä lukeeko sitä joku, itselle on nyt tullut etten ainakaan nyt halua käyttää aikaa kertomiseen vaan nauttia äitiydestä ilman suurempia ihmettelyitä. Aijon myöhemmin miettiä asiaa uudelleen.

Jonnuli: siellä alkaa loppu häämöttää, ihanaa muista nauttia raskaudesta! Itseä harmittaa että käytin energiaa paljon pelkäämisen, ensi kerralla otan rennosti ja nautin. Tiedän ettei ensi kertaa välttämättä tule mutta jos tulisi.

Synnytyksestä: minulla synnytys lähti liikkeelle vesien menolla, supistuksia jouduttiin odottelemaan, lopulta itselle ehti kehittyä infektio ja päädyin muutama päivä myöhemmin oksitosiinitipalle, synnytys oli pitkä ja olin kipeä avaumisvaiheessa jo. Supistukset olivat paljon kipeämpiö keinotekoisia kuin omat joita ehdin myös yhden päivän "kärsiä" . Vauva oli lisäksi virheasennossa ja ponnistusvaihe oli tuskaisen pitkä, mutta sain vauvan maailmaan alateitse vaikka epätoivon hetkellä toivoin että menisi sektioon niin väsynyt olin.

Joten jos jonkun vinkin antaisin synnytykseen niin ponnistusta kannattaa miettiä etukäteen, ihan vaikka ilman pidättämistä ja sitä että työntää alaspäin eikä saa huutaa vaikka sattuu.. Lisäksi miettiä asioita joista saa vaikka vähän kiukkua pintaan kun siltä tuntuu ettei enään jaksa. Mutta silti kun vauva oli ulkona niin kaikki oli sen arvoista ja mietein että miten ihmeessä siellä masussa oli tuollainen söpöliini.

Kovasti tuli nyt vain omaa napaa, mutta tulen kommentoimaan taas kun ehdin.

Piper + pieni 1 viikon

 

Onnea Piper maailman suurimmasta ihmeestä, vaalikaa jokaista päivää ja hetkeä <3

Halusin tulla kertomaan, että meitä kohtasi äärimmäisen suuri suru ja pienokainen menehtyi kohtuun rv 33. Syytä ei tiedetä eikä se ehkä tutkimuksista huolimatta koskaan selviä. Liikkeet lakkasivat tuntumasta ja sairaalaan mennessä syke oli jo kadonnut. Hetkeksi saimme ihanan tytön syliimme ja hän oli täydellinen. Kaiken tämän keskellä ei ole ollut hetkenkään epäilystä, etteikö lapsi olisi tuntunut täysin omalta, rakkaus pieneen on valtava vaikka emme saaneet häntä pitää ja suru lähes kestämätön.

En halua tällä lietsoa teille pelkoa, vaan toivon sydämestäni kaikille onnellisia loppuja ja ihmeellisiä hetkiä pienokaistenne kanssa.

En tiedä saanko itse enää koskaan kokea raskautta tai äidiksi tulon ihmettä, ikäkin on jo paljon, mutta katsotaan päivä kerrallaan.

 

Voi ei Fibbis! Olen niin surullinen, en voi edes sanoin kuvata sitä. Toivotan hirveän paljon voimia jokaiseen tulevaan tuntiin ja päivään. Rakastakaa miehesi kanssa toisianne. En yhtään epäile, etteikö rakkaus tytärtänne kohtaan olisi jo valtavan suurta. Hän on ollut kaunis pieni ihme. Elämä ei ole reilua, se on varmasti jo aiemmin todettu tällä palstalla. Sitä todellakin nöyristyy aina uudemman kerran kun jotain odottamatonta taphtuu. Kiitos kun kerroit tästä kuitenkin! Jään myötätuntotuskailemaan tänne...

 

Voi Fibbis! Otan osaa käsittämättömään suruunne! Itken täällä kun luin tapahtuneesta. Sait olla äiti vain 33 viikkoa, ja kohdata sen suurimman surun mitä voi, menettää lapsen. Voin kuvitella miten rakas vauva jo oli! Toivon että jonain päivänä jaksatte vielä yrittää, ja saatte ihmeenne

Piperille onnittelut pienokaisesta!

Iitulle voimia, hyvää toipumista miehellesi! vielä hänkin ehtii lapsesta nauttia!

Meillä mahavaivat helpottivat huomattavasti tuossa 3,5 kk jälkeen, enää ei onneksi tarvitse kannella huutavaa vauvaa. Vieläkin joitain ongelmia on, mutta enimmäkseen kai jo sellaista tavallista vauva-arkea, eli jatkuvaa väsymystä... Meidän tytöllä ei päivisin ole yhtä ainoaa rytmiä, vaan erilaisia päiviä, koskaan ei tiedä millainen on tulossa. Öisin on nyt taas ruvennut heräilemään tiheämpään, parin tunnin välein. Täysimetyksellä siis vielä mennään. Tyttö on kyllä siis niin rakas kuin vain voi olla, ja edelleen välillä pelkään hänet menettäväni.

Vauvaketju olisi kiva, mielellään täällä Kaksplussalla. Jos saan esittää mielipiteeni, niin otsikkoon olisi kiva saada mieluummin lahjasolu kuin luovutettu solu...

 

Fibbis osanottoni suureen suruunne. Olet vahva kun jaksoit kirjoittaa tänne. Toivon että unelmanne käy toteen joku päivä.

 

Fibbis: suuret pahoittelut valtavaan suruunne, tuntuu kohtuuttomalta mitä olette pitkän tien jälkeen joutunut kokemaan. Toivon voimia surutyöhön ja kunpa jaksaisitte vielä yrittää. Ei oikein löydy sanoja, mutta kovasti toivon voimaa surun keskelle.


Jos saan toivoa niin toivon ryhmästä "salaista" koska haluaisin kirjoittaa ilman että tarvii miettiä ketkä niitä lukee.

Piper ja yökyöpeli 13vrk

 

Heippa

Fibbikselle iso halaus. Muuten olen sanaton, en voi tietää miltä tuntuu.

Itselleni tuli iloisia uutisia ja siksi ajattelin liittyä tähän ryhmään. Vahvasti raskaana, mutta aivan alussa.

Elinas
4+5