Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Luovutettu munasoluhoito, vol. 2
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="elinas, post: 30511255, member: 135869"]</p><p>Hei</p><p>Olen seuraillut taustalla jo syksystä 2009. Välissä ollut muutamien hetkien taukoja, kun olen ottanut etäisyyttä lapsettomuuteen. </p><p>Oma tarinani alkaa jo vuodesta 2006, jolloin lasta ruvettiin yrittämään. Mitään ei kuulunut puoleen vuoteen. Jolloin otin jo yhteyttä omalle lääkärille, joka sitten lähetettä pukkas miehelle jotta päästään asiassa eteenpäin. 2007 kesäkuussa tuli tieto siittiöiden tilasta, ei hyvä muttei katastrofaalinenkaan. </p><p>12/07 iui, </p><p>01/08 luomusti puuhailua (ovulaatio tapahtunut itsestään)</p><p>02/08 iui</p><p>04/08 ivf</p><p>08/08 icsi</p><p>12/08 icsi, josta plussa, joka sitten veritestissä osottautu haamuksi. Hcg ainoastaan 27, tayssin lapsettomuuspolin ohje oli et lopettaa lääkkeet ja vuoto sit alkokin siitä. Siinä romahti maailma, kun ensin oli onnensa kukkuloilla. Vuodessa ihmisen kohtalo sinetöity lapsettomaksi. Ikää kaikki 23 vuotta. Fiilis huikea. Olo ei ole lainkaan naisellinen, koska ei ole kuukautisia, kun sillon tällön ja jouluna. Miksi minä en saa lapsia? Mikä mussa on vikana? Ja itsensä syyllistäminen ja jatkuva arvostelu ja muiden raskausmahojen herättämät tunteet, niistä tässä en edes viitsi mainita.</p><p></p><p>Lokakuussa 09 siirryttiin Tampereen väestöliitolle, jossa meidän yhteinen ystävämme luovutti munasolujaan meille. 18 solua saatiin joista icsillä hedelmöittyi 7 ja ivf:llä ei yhtään. Meillä oli kyllä sopimuksena, että ei yhtään ivf-yritystä vaan kaikki icsillä, jotta saataisiin mahdollisimman paljon kavereita pakkaseen. No näistä seitsemästä neljä sittten hedelmöitty ja yksi siirrettiin ja kolme pakkaseen odottamaan parempia aikoja.</p><p></p><p>Siirrot ovat olleet mulla aina järjettömän vaikeita ja pitkiä, kun kohdunkaula niin mutkalla. Mä olin siirto hetkelläkin sitä mieltä, että alkio on jo kuollut, kun pitivät sitä huoneenlämmössä yli 5min. Sanoin jo ääneenkin, että laittakaa se nyt takas sinne lämpöseen. Mut mitään ei tapahtunut. Tästä siirrosta taas nega, joku ylläri! Väestöliitto lopetti Tampereella ja solut ois voinu siirtää johonkin muuhun Väestöliiton toimipisteeseen tai Ava-klinikalle. Siirrettiin kaverit ava-klinikalle.</p><p></p><p>Pidettiin pieni mietintä tauko ja palattiin astialle syksyllä 2012. Lähettiin huikeen pessimistisellä asenteella lokakuussa PAS-hoitoon. Haluttiin et kaikki kolme alkioo sulatetaan ja siirretään niistä kaksi parasta yksilöä. Toinen lääkäri tähän suostuikin, mutta toinen ei. Hän sanoi, että sulatetaan ensin yksi ja sitten toinen ja saatte sen kahden alkion siirron. Lääkäri puhui meille, että laskennallisesti teillä alkaa oleen kymmenen hoitoa takana, jolloin prosentuaalisesti pitäisi jo onnistua. Oltiin mun miehen kanssa vaan "joo joo, ihan sama ei tää kuitenkaan onnistu". Lääkäri sanoi meille jo hämmentävän napakasti meidän pessimistisestä asenteesta. 10.12.14 kaksi huurunenää siirrettiin äärettömän vaikean siirron jälkeen. Ja kortisonia, lugesteronia, zumenonia ja primaspania kyytipojaksi. Muistan, että joka ilta muodostin sormillani alavatsalleni sydämen. Mitään en toivonut, yhtään en uskonut enkä luottanut. Jostain syystä vain tein näin.</p><p></p><p>Jouluaattona virallisena testipäivänä, oksensin aamulla viisi kertaa. Tärisin ja olin kylmänhikinen ja järkyttävä olo. Soitin töihin, että lähden lääkäriin, kaikki ei todellakaan ole nyt hyvin. Illalla tuli ahaa elämys. Voiko raskauspahoinvointi alkaa jo rv 4+0. Ja ei kun googlettamaan asiaa. Useita pahoinvoivia ihmisiä sitten keskustelupalstoilta löysinkin. Ja omaksi yllätyksekseni omakin raskaustesti oli positiivinen.</p><p></p><p>No tähänhän en missään nimessä luottanut vaan kävin ensimmäisenä mahdollisena päivänä veritestissä pyhien jälkeen ja selvittelin, että mitä kautta saan saman päivän aikana vastauksen, koska kärsivällisyyteni ei riitä odotteluun. Muistan sen hetken, kun puhelimesta kuuluu ääni neljä...siinä kohtaa valahdan lattialle istumaan ja kyyneleet valuvat pitkin poskia..ja puhe jatkuu... sataayhdeksänkymmentäkaksi. Saan sanottua, että MITÄH? neljäsataayhdeksänkymmentäkaksi. Selvä. Lopetan puhelun ja kyyneleiden seasta saan sanottua miehelleni, että ollaan oikeesti raskaana.</p><p></p><p>Siitä alkoi pitkä tie. Voin pahoin aina raskausviikkojen vaihtuessa kaksi päivää aina raskausviikolle 18 asti. Välillä oli useampiakin oksennuspäiviä välillä vähän vähemmän, mutta aina se kaksi viikkojen vaihtuessa. 28 viikolle asti oksentelin aina väliinsä, kunnes se loppui. Yksi pieni poikavauva sieltä syntyi syyskuussa -13. Tämä pieni ihme säikäytti äidin ja isän syntymäpäivänään, lapsivedet menivät verisenä ja vuosin verta kuin seula. Olin varman, että istukka on irronnut ja vauva kuollut, mutta istukka olikin irronnut osittain. Tällä hetkellä lapsi voi hyvin.</p><p></p><p>Äiti ei niinkään. Viimeisin siirto viimeisellä alkiolla tehtiin 18.11.14 ja siitä selkeä nega. Kaikkien niiden ihanien oireiden jälkeen mitä mulla oli. Ikinä ei ole ollut niin selviä oireita, kuin nyt. Ja olinkin niin varma positiivisesta tuloksesta ja se negan saaminen tikkuun ei sitten meinannut mennä jakeluun millään. Lääkärit olivat ihmeissään siitä kuinka hyvin meidän alkiot selvisivät sulatuksesta. Kaikki kolme jotka pakastettiin selvisivät. Vasta nyt, tämän viimeisen hoidon alkaessa kysyin klinikalta, että millasia alkiot oli jotka siirrettiin viimeksi. Lääkäri kertoi, että olivat olleet sulatushetkellä 9 ja 8 soluiset, mutta siirtohetkellä kolme ja neljäsoluiset. Kuulemma niillä rajoilla siirretäänkö vai ei. Yleensä pidetään rajana, että puolet soluista selviäisivät sulatuksesta. Mutta näinkin "onnetomista" kavereista voi raskaus alkaa ja kaikki mennä loppuun asti oikein hyvin.</p><p></p><p>Nyt olisi sitten tarkoituksena siirtyä Ovumialle ja käydä läpi vielä viimeinen hoito. Vielä viimeisen kerran sisko/veli optiota kokeilemaan. Tämä on sitten meidän tiemme viimeinen hoito. Rankka tie, mutta niin onnellinen siitä, että on tuo pikkuinen.</p><p></p><p>Ja teille kaikille plussanneille ihan hurjan paljon onnea. Nauttikaa raskaudesta, ottakaa paljon kuvia ja hemmotelkaa itseänne sekä nauttikaa toisistanne. Vauva muuttaa paljon.</p><p></p><p>Ja teille, jotka vielä haaveilette ja yritätte. Olen sanaton. Mikään ei lohduta eikä mikään tunnu miltään. Kaipuu ja tarve on suunnaton, eikä sitä kukaan ymmärrä. Ei edes toinen joka sitä lasta niin lujaa itselleen halajaa. Tätä en soisi edes pahimmalle vihamiehelleni. Lujasti toivon, että kaikki teistä saisivat lapsen.</p><p></p><p>-Elina</p><p></p><p>Useita kertoja on pitänyt kirjottaa, mutta aina se on jäänyt. Varsinkin, kun puhelimella ei ole päässyt rekisteröitymään. Ei ole hyväksynyt.</p><p>Keväällä tai kesällä miten nyt sitten kaikki meneekään olisi uusi hoito edessä. Ystävä on lupautunut luovuttamaan munasolujaan meille taas :heart:</p><p>Ja toivottavasti miehen siittiöt olisivat vielä yhtä "hyvässä" kuosissa kuin aiemmin.</p><p></p><p>Niin ja onnea kaikille plussanneille!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="elinas, post: 30511255, member: 135869"] Hei Olen seuraillut taustalla jo syksystä 2009. Välissä ollut muutamien hetkien taukoja, kun olen ottanut etäisyyttä lapsettomuuteen. Oma tarinani alkaa jo vuodesta 2006, jolloin lasta ruvettiin yrittämään. Mitään ei kuulunut puoleen vuoteen. Jolloin otin jo yhteyttä omalle lääkärille, joka sitten lähetettä pukkas miehelle jotta päästään asiassa eteenpäin. 2007 kesäkuussa tuli tieto siittiöiden tilasta, ei hyvä muttei katastrofaalinenkaan. 12/07 iui, 01/08 luomusti puuhailua (ovulaatio tapahtunut itsestään) 02/08 iui 04/08 ivf 08/08 icsi 12/08 icsi, josta plussa, joka sitten veritestissä osottautu haamuksi. Hcg ainoastaan 27, tayssin lapsettomuuspolin ohje oli et lopettaa lääkkeet ja vuoto sit alkokin siitä. Siinä romahti maailma, kun ensin oli onnensa kukkuloilla. Vuodessa ihmisen kohtalo sinetöity lapsettomaksi. Ikää kaikki 23 vuotta. Fiilis huikea. Olo ei ole lainkaan naisellinen, koska ei ole kuukautisia, kun sillon tällön ja jouluna. Miksi minä en saa lapsia? Mikä mussa on vikana? Ja itsensä syyllistäminen ja jatkuva arvostelu ja muiden raskausmahojen herättämät tunteet, niistä tässä en edes viitsi mainita. Lokakuussa 09 siirryttiin Tampereen väestöliitolle, jossa meidän yhteinen ystävämme luovutti munasolujaan meille. 18 solua saatiin joista icsillä hedelmöittyi 7 ja ivf:llä ei yhtään. Meillä oli kyllä sopimuksena, että ei yhtään ivf-yritystä vaan kaikki icsillä, jotta saataisiin mahdollisimman paljon kavereita pakkaseen. No näistä seitsemästä neljä sittten hedelmöitty ja yksi siirrettiin ja kolme pakkaseen odottamaan parempia aikoja. Siirrot ovat olleet mulla aina järjettömän vaikeita ja pitkiä, kun kohdunkaula niin mutkalla. Mä olin siirto hetkelläkin sitä mieltä, että alkio on jo kuollut, kun pitivät sitä huoneenlämmössä yli 5min. Sanoin jo ääneenkin, että laittakaa se nyt takas sinne lämpöseen. Mut mitään ei tapahtunut. Tästä siirrosta taas nega, joku ylläri! Väestöliitto lopetti Tampereella ja solut ois voinu siirtää johonkin muuhun Väestöliiton toimipisteeseen tai Ava-klinikalle. Siirrettiin kaverit ava-klinikalle. Pidettiin pieni mietintä tauko ja palattiin astialle syksyllä 2012. Lähettiin huikeen pessimistisellä asenteella lokakuussa PAS-hoitoon. Haluttiin et kaikki kolme alkioo sulatetaan ja siirretään niistä kaksi parasta yksilöä. Toinen lääkäri tähän suostuikin, mutta toinen ei. Hän sanoi, että sulatetaan ensin yksi ja sitten toinen ja saatte sen kahden alkion siirron. Lääkäri puhui meille, että laskennallisesti teillä alkaa oleen kymmenen hoitoa takana, jolloin prosentuaalisesti pitäisi jo onnistua. Oltiin mun miehen kanssa vaan "joo joo, ihan sama ei tää kuitenkaan onnistu". Lääkäri sanoi meille jo hämmentävän napakasti meidän pessimistisestä asenteesta. 10.12.14 kaksi huurunenää siirrettiin äärettömän vaikean siirron jälkeen. Ja kortisonia, lugesteronia, zumenonia ja primaspania kyytipojaksi. Muistan, että joka ilta muodostin sormillani alavatsalleni sydämen. Mitään en toivonut, yhtään en uskonut enkä luottanut. Jostain syystä vain tein näin. Jouluaattona virallisena testipäivänä, oksensin aamulla viisi kertaa. Tärisin ja olin kylmänhikinen ja järkyttävä olo. Soitin töihin, että lähden lääkäriin, kaikki ei todellakaan ole nyt hyvin. Illalla tuli ahaa elämys. Voiko raskauspahoinvointi alkaa jo rv 4+0. Ja ei kun googlettamaan asiaa. Useita pahoinvoivia ihmisiä sitten keskustelupalstoilta löysinkin. Ja omaksi yllätyksekseni omakin raskaustesti oli positiivinen. No tähänhän en missään nimessä luottanut vaan kävin ensimmäisenä mahdollisena päivänä veritestissä pyhien jälkeen ja selvittelin, että mitä kautta saan saman päivän aikana vastauksen, koska kärsivällisyyteni ei riitä odotteluun. Muistan sen hetken, kun puhelimesta kuuluu ääni neljä...siinä kohtaa valahdan lattialle istumaan ja kyyneleet valuvat pitkin poskia..ja puhe jatkuu... sataayhdeksänkymmentäkaksi. Saan sanottua, että MITÄH? neljäsataayhdeksänkymmentäkaksi. Selvä. Lopetan puhelun ja kyyneleiden seasta saan sanottua miehelleni, että ollaan oikeesti raskaana. Siitä alkoi pitkä tie. Voin pahoin aina raskausviikkojen vaihtuessa kaksi päivää aina raskausviikolle 18 asti. Välillä oli useampiakin oksennuspäiviä välillä vähän vähemmän, mutta aina se kaksi viikkojen vaihtuessa. 28 viikolle asti oksentelin aina väliinsä, kunnes se loppui. Yksi pieni poikavauva sieltä syntyi syyskuussa -13. Tämä pieni ihme säikäytti äidin ja isän syntymäpäivänään, lapsivedet menivät verisenä ja vuosin verta kuin seula. Olin varman, että istukka on irronnut ja vauva kuollut, mutta istukka olikin irronnut osittain. Tällä hetkellä lapsi voi hyvin. Äiti ei niinkään. Viimeisin siirto viimeisellä alkiolla tehtiin 18.11.14 ja siitä selkeä nega. Kaikkien niiden ihanien oireiden jälkeen mitä mulla oli. Ikinä ei ole ollut niin selviä oireita, kuin nyt. Ja olinkin niin varma positiivisesta tuloksesta ja se negan saaminen tikkuun ei sitten meinannut mennä jakeluun millään. Lääkärit olivat ihmeissään siitä kuinka hyvin meidän alkiot selvisivät sulatuksesta. Kaikki kolme jotka pakastettiin selvisivät. Vasta nyt, tämän viimeisen hoidon alkaessa kysyin klinikalta, että millasia alkiot oli jotka siirrettiin viimeksi. Lääkäri kertoi, että olivat olleet sulatushetkellä 9 ja 8 soluiset, mutta siirtohetkellä kolme ja neljäsoluiset. Kuulemma niillä rajoilla siirretäänkö vai ei. Yleensä pidetään rajana, että puolet soluista selviäisivät sulatuksesta. Mutta näinkin "onnetomista" kavereista voi raskaus alkaa ja kaikki mennä loppuun asti oikein hyvin. Nyt olisi sitten tarkoituksena siirtyä Ovumialle ja käydä läpi vielä viimeinen hoito. Vielä viimeisen kerran sisko/veli optiota kokeilemaan. Tämä on sitten meidän tiemme viimeinen hoito. Rankka tie, mutta niin onnellinen siitä, että on tuo pikkuinen. Ja teille kaikille plussanneille ihan hurjan paljon onnea. Nauttikaa raskaudesta, ottakaa paljon kuvia ja hemmotelkaa itseänne sekä nauttikaa toisistanne. Vauva muuttaa paljon. Ja teille, jotka vielä haaveilette ja yritätte. Olen sanaton. Mikään ei lohduta eikä mikään tunnu miltään. Kaipuu ja tarve on suunnaton, eikä sitä kukaan ymmärrä. Ei edes toinen joka sitä lasta niin lujaa itselleen halajaa. Tätä en soisi edes pahimmalle vihamiehelleni. Lujasti toivon, että kaikki teistä saisivat lapsen. -Elina Useita kertoja on pitänyt kirjottaa, mutta aina se on jäänyt. Varsinkin, kun puhelimella ei ole päässyt rekisteröitymään. Ei ole hyväksynyt. Keväällä tai kesällä miten nyt sitten kaikki meneekään olisi uusi hoito edessä. Ystävä on lupautunut luovuttamaan munasolujaan meille taas :heart: Ja toivottavasti miehen siittiöt olisivat vielä yhtä "hyvässä" kuosissa kuin aiemmin. Niin ja onnea kaikille plussanneille! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KIRAHVI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Puhutaanko säästä vaihteeksi?
31 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Valmiudessa olevat lännen yli 1500 ja Venäjän yli 1500 ydinasetta aiheuttavat harmagedonin
Tänään 14:51
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Bättre folk rähinöi Tampereella - tarvittiin 20 poliisia rauhoittamaan tilanne
Tänään 14:39
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Katri on oikeassa siinä mielessä että omavaraisuus on aika kovan työn takana
Tänään 14:17
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Miksi hiippailet Kilttilässä?
Tänään 14:00
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
"Kokoaikaiset kuntatyöntekijät tekevät noin 22 päivää vähemmän töitä kuin yksityisen sektorin työntekijät keskimäärin."
Tänään 12:34
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Suomen puolustusvoimien komentaja kenraali Janne Jaakkola haluaa jalkaväkimiinat takaisin Suomelle
Tänään 11:24
vierailija
15 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Mistä mitataan talon runko juoksuväli?
Tänään 10:19
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:00
Luettu: 15K
Aihe vapaa
2.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:21
Luettu: 897
Aihe vapaa
3.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 02:06
Luettu: 853
Aihe vapaa
4.
Mikko Koivu: Aika puhua
Started by vierailija
Torstai klo 16:44
Luettu: 670
Aihe vapaa
5.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:30
Luettu: 622
Aihe vapaa
6.
Miksi te puhutte täällä vain uutisista?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:27
Luettu: 572
Aihe vapaa
7.
"Janne murhasi kaksi lastaan julmalla tavalla – Nyt kotona on uusi puoliso: ”Meillä on toimiva parisuhde”"
Started by vierailija
Maanantai klo 23:10
Luettu: 511
Aihe vapaa
8.
Tätä kilttimies ei ymmärrä: K-kauppias puristi 17-vuotiaan harjoittelijan rintoja
Started by vierailija
Maanantai klo 19:52
Luettu: 507
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Perjantain tiskoteekki!
Latest: 9MM.
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Miksi hiippailet Kilttilässä?
Latest: kruuttis
2 min sitten
Aihe vapaa
3.
K/B-komposti 2.0
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
5.
Puhutaanko säästä vaihteeksi?
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
6.
Suomen puolustusvoimien komentaja kenraali Janne Jaakkola haluaa jalkaväkimiinat takaisin Suomelle
Latest: kruuttis
10 min sitten
Aihe vapaa
7.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
15 min sitten
Aihe vapaa
8.
Värianalyysikysymys
Latest: vierailija
16 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Luovutettu munasoluhoito, vol. 2
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
