Heippa kaikki! Kiitos että olette jakaneet täällä pitkään kokemuksianne. Olen lukenut kertomuksianne pitkältä ajalta ja liityn nyt joukkoonne, koska haluan tarjota sekä vastaanottaa vertaistukea lahjasoluhoidossa, joka näyttää lähitulevaisuudessa toteutuvan.
Olen 39-vuotias ja minulla on taustalla psykologista lapsettomuutta noin kymmenen vuotta. Eli olen halunnut lasta, mutta minulla ei ole ollut sopivaa kumppania jonka kanssa perustaa perhe. Vihdoin puolitoista vuotta sitten löytyi ihana mies, jonka kanssa haluan toden totta olla lopun elämääni.
Minulla on matala AMH ja erittäin korkea FSH. Ensimmäisessä mittauksessa AMH oli 0,54 ja FSH jopa 28. Myös ferritiini- ja d-vitamiiniarvot olivat täysin pohjalla. Siitä vuoden päästä olin tankannut rautaa, d-vitamiinia ja saanut tyroksiinilääkityksen kohdilleen, ja söin paljon erilaisia lisäravinteita, kuten macaa, spirulinaa, royal geleä ja kaikkea mahdollista. Olin saanut AMH:ta nostettua 0,81:een ja FSH:n laskemaan 18:een, uskomatonta kyllä. No, kaikki täällä tietävät että ne ovat edelleen luokattoman huonot luvut ja ennustavat huonoa tulosta jopa ivf-hoidossa.
Miehen siittiöissä ei perustestien mukaan ole vikaa.
Meille tehtiin ensimmäinen ivf-hoito marraskuussa. Saimme Synarelaa oman hormonitoiminnan lopettamiseen ja 300 IU Fostimon Setia päivässä pari viikkoa. Punktiossa saatiin neljä munasolua, joista yksi oli liian raaka ja kolme hedelmöittyi, mutta vain yksi alkio kehittyi blastokystiksi. Se siirrettiin minulle tammikuussa 2020. Ja se perhana kiinnittyi, tulin raskaaksi ja olin onnellisena raskaana ensimmäistä kertaa elämässäni. Näimme ultrassa rv 6+3 sykkeen ja vielä 7+4 alkio oli vauhdissa.
Kunnes. 9. viikolla aloin tiputella ja menin paniikissa ultraan. Alkio oli kuollut, ja se oli helvetillisintä paskaa mitä olen elämässäni kokenut. Mitään ei ollut tehtävissä. Sain Naistenklinikalta Cytotecin tyhjennykseen ja kärsin hirvittävistä kivuista kun alkio tuli ulos. Nukuin koko päivän ja kävin vessassa vuotamassa. Tunsin, kun kaksi isompaa "könttiä" tuli ulos.
Aloin ymmärtää, että vaihtoehdot on vähissä. Jouduimme myös vaihtamaan klinikkaa, koska omamme suljettiin koronan takia. Seuraavassa kierrossa uusi klinikka ja uusi lääkäri, joka näytti taulukosta että lähes 80 prosenttia omista soluistani on jo ikänikin takia huonoja. Päätettiin että otetaan irti kaikki omat solut mitkä lähtee. Luulimme että niitä tulisi ylipäätään vielä. Sain tähän käynnissä olevaan kiertoon uuden hoitoprotokollan, ei Synarelaa, vaan ekat 5 pv Letrozoleja (mitä lie syöpälääkkeitä joilla on omaa FSH-tuotantoa tehostava vaikutus) ja sitten 225 IU Pergoverista. Mutta jo alkukierron ultrassa näkyi vain surkeat neljä pientä follia, joista sitten YKSI olisi ollut keräyskokoinen.
Päätimme antaa olla, koska huonot todennäköisyydet.
Minulla on koko ajan eli siitä asti kun sain tietää murskaavat AMH- ja FSH-tulokseni pari vuotta sitten ollut tukenani suvussa nuorempi nainen, joka on ilmaissut halunsa luovuttaa munasolujaan minulle. Se ajatus on kantanut ja lohduttanut, kun olen ollut epätoivon partaalla. Nyt ilmoitimme hänet klinikalle ensikäynnille ja hedelmällisyystutkimuksiin.
Kiitos naiset, että olette jakaneet kokemuksianne täällä. Ne auttavat varautumaan henkisesti vastoinkäymisiin tälläkin polulla. Olen kertonut teidän kokemuksianne myös kumppanilleni, jotta hänkin osaa varautua. Vasta tätä palstaa luettuani ymmärsin, ettei lahjasoluhoito ole "oikotie onneen", vaan tässä saattaa kestää kauemminkin. Varsinkin näin korona-aikoina. Toivon todella ettei kukaan mene tartuttamaan vahingossa klinikan henkilökuntaa, jotta voivat jatkaa työtään! Pysykäähän kaikki tekin täällä terveenä ja toivon teille kaikille paljon voimia ja rakkautta, sekä TOIVOA tällä matkalla!
Mukava jakaa matkaa kanssanne.
T. Kuumoduli, 39 v, 1. lapsi yrityksessä, 1. IVF kkm 03/2020, 2. IVF keskeytynyt hoito 04/2020
