Kyllä mut voi tuonne plussanneisiin lisätä. Varovainen plussa siis sen vuoksi, että kaksi raskautta jo päättyneet huonosti. Mulla ei siis ole ollenkaan veritestiä kun nämä siirrettiin julkisella...tai julkisen maksasitoumuksella ja he eivät käyty ollenkaan veritestiä. Näillä mennään. LA siis 16.8.2015 ja alkuraskauden ultra vasta rv8+1 kun ovat joululomalla.
Luovutettu munasoluhoito, vol. 2
- Viestiketjun aloittaja Hillevi
- Ensimmäinen viesti
Armiina: Minua houkkuttaisi kovasti myös Viro tai sitten monen käyttämä Tsekki, mutta miehen mielipide on aika vahva, enkä edes tiedä mikä häntä siinä eniten mietittyttää. Mua kiehtoo Tsekkien hyvät onnistumisprosentit. Mielenkiinnolla jään kuulemaan teidän kokemuksia Virosta. Onnea tuleviin hoitoihin.
Iitu: Teillä onkin mennyt ihan hirmuisesti vuoden aikana rahaa. : / Missä olette hoidossa. Pahoittelut keskenmenosta!:hug: Sellainen kokemus ettei siitä pääse koskaan yli kokonaan, tai itse en ainakaan ole päässyt.
Lilla: Ihanaa. Onnittelut plussasta. <3
Calcifer: Juu Fertinovaan olen myös ollut yhteydessä. Tre kiinnostaisi eniten, siellä on vain sairaslomalla ihminen joka vastaa lahjasoluhoidoista. Lupasivat olla yhteydessä vielä. Minua kauhistuttaa hinta ihan hirveästi. Meillä mies on luvannut ettei minun tarvi siitä murhetta kantaa, mutta kyllä vain kannan. En pysty olla ajattelematta jos tulosta ei tule ja rahat menevät hukkaan. Yksi mitä en tiedä tuleeko vielä muita kuluja sen lisäksi mikä esim. Fertinovan sivuilla on noin 7000, tuleeko esim. luovuttajan lääkekulut meille vai onko ne laskettu tuohon könttään? Saiko teillä ensimmäinen lapsi alkunsa ensimmäisestä lahjasoluhoidosta vai tarvittiinko hoitoja enemmän? <3
Iida-Karoliina: Toivo varmasti itselläkin vielä saa jatkamaan hoitoja, mutta kyllä sitä huomaa miettivänsä missä vaiheessa pitää lopettaa ja hyväksyä lapsettomuus. Vielä ei ole aika.
Nyt tuntuu erilaiselta kun tietää että vika on itsessä. Kiitos kun olette vastailleet kysymyksiini.
piper86 me ollaan fertinovalla, hoito tammikuussa. Meillä valintaan vaikutti myös se, että lapsella on tiedonsaantioikeus luovuttajasta. Tsekkejä mietin minäkin, mutta lisähintaa tulee matkoista ja hotellista siellä päässä, ja Suomen päähän tarvitaan myös lääkäri. Mutta kumpikin on hyviä vaihtoehtoja. Jono oli 7 kk helsingissä ja hintaan kuuluu luovuttajan lääkkeet.
lilla86 onnea!
lilla86 onnea!
Viimeksi muokattu:
iitu78 mulla ainakin oli juuri tuo prenidson 5mg käytössä.
Oli itse asiassa kissalta jäänyt purkki jonka käytin ekaksi....
lilla86 aika ihmeellistä ettet saanut lähetettä verikokeeseen, kyllä mä oon julkisellakinaina saanut juurikin sen takia ettei tarvii jatkaa lääkkeitä jos verikoe negatiivinen.
Voisitko saada lähetteen vielä soittamalla?
Oli itse asiassa kissalta jäänyt purkki jonka käytin ekaksi....
lilla86 aika ihmeellistä ettet saanut lähetettä verikokeeseen, kyllä mä oon julkisellakinaina saanut juurikin sen takia ettei tarvii jatkaa lääkkeitä jos verikoe negatiivinen.
Voisitko saada lähetteen vielä soittamalla?
Viimeksi muokattu:
Iillalle toivon sydämestäni nyt että kaikki menee hyvin <3
Muok. Oliko teillä blastosiirto? Mäkin menisin sinuna verikokeeseen..tai ainakin hattua nostan jos maltat olemaan menemättä. Halaus!!!
Piper, meillä oli pari luovuttajaa. Tässä plushoidossa viljeltiin soluja pidempään ja ainoat jäljelle jääneet hitaat kaks (piti olla jo blastoja muttei ihan olleet) siirrettiin. Siitä lähti viimein raskaus. Poika on siis nyt jo reilun vuoden ikäinen. Imetän häntä edelleen joten uudet hoidot on vielä jäissä. En raski lopettaakaan koska pelottaa että tyhjää jää sitten käteen jos hoidot ei tuota tulosta. Toisaalta ikää paukkuu aina lisää eikä haluaisi viivytellä. Mut no..katsellaan. Vaikeita valintoja.
Voi kyllä mä toivon kaikille sydämestäni sitä onnistumista. On se vaan tollainen ihmisen taimi rakas. Eikä hetkeäkään tule sellainen olo, että lapsi olis jotenkin "vieras". Ei sinne päinkään. Niin omalle se tuntuu kuin lapsi voi tuntua. Ja äärettömän rakkaalle. Toki joskus pilke silmässä mietin vaikkapa, että onkohan toi hymy periytynyt luovuttajalta tai vastaavaa, mutta nimenomaan pilke silmässä ja sydän rakkaudesta väpättäen. Siksipä tässä kovasti sydän palaa uusiin hoitoihin vaikka ne niin pirun kalliita ja raskaita ja riskialttiita onkin. Mutta jos tulos on tuollainen niin sitä kestää melkein mitä tahansa <3
Muok. Oliko teillä blastosiirto? Mäkin menisin sinuna verikokeeseen..tai ainakin hattua nostan jos maltat olemaan menemättä
. Halaus!!!Piper, meillä oli pari luovuttajaa. Tässä plushoidossa viljeltiin soluja pidempään ja ainoat jäljelle jääneet hitaat kaks (piti olla jo blastoja muttei ihan olleet) siirrettiin. Siitä lähti viimein raskaus. Poika on siis nyt jo reilun vuoden ikäinen. Imetän häntä edelleen joten uudet hoidot on vielä jäissä. En raski lopettaakaan koska pelottaa että tyhjää jää sitten käteen jos hoidot ei tuota tulosta
. Toisaalta ikää paukkuu aina lisää eikä haluaisi viivytellä. Mut no..katsellaan. Vaikeita valintoja.Voi kyllä mä toivon kaikille sydämestäni sitä onnistumista. On se vaan tollainen ihmisen taimi rakas. Eikä hetkeäkään tule sellainen olo, että lapsi olis jotenkin "vieras". Ei sinne päinkään. Niin omalle se tuntuu kuin lapsi voi tuntua. Ja äärettömän rakkaalle. Toki joskus pilke silmässä mietin vaikkapa, että onkohan toi hymy periytynyt luovuttajalta tai vastaavaa, mutta nimenomaan pilke silmässä ja sydän rakkaudesta väpättäen. Siksipä tässä kovasti sydän palaa uusiin hoitoihin vaikka ne niin pirun kalliita ja raskaita ja riskialttiita onkin. Mutta jos tulos on tuollainen niin sitä kestää melkein mitä tahansa <3
Viimeksi muokattu:
Kyllä kyllä se vain niin on melkeimpä mitä sitä ei tekisi tämän eteen tässä taannoin juuri olikin jännä hetki puhelimessa kaverin kanssa joka meni omilla siirtoihin ekaa kertaa on nyt juuri pp päivillä, sanoinkin sanat miksi tämän myös teen tahdon kokea sen raskauden sehän se pääasia tässä ja todella mitä sitä ei tekisi. Sitten kuuluu no juu tosin lahjamunasoluhoitoon en lähtisi tokaisi kaveri ... siinä muistin en ollut tätä kertonut meidän osalta missä meillä mennään tokaisin vain tämän niin lähinnä mulle olisi tosiaan se tiedän minä sen raskauden synnytyksen olen käynyt läpi se sen tuo se on MEIDÄN <3 suuri lahja <3 jota vielä siis tosiaan odotamme. Tammikuussa on jo nollaultra varattu kun menkat on tosi säännölliset toki joudunhan sinne vielä soittamaan niiden alkamisesta mutta kuitenkin ja kaksi murua siellä odottaa .... no toiveet on vähän sillain ajattelen mitä jos nämä ei tuota tulosta ... mitä sitten tämän setin jälkeen ...? 2 setti meneillään joista 2 jo kokeiltu siis. Ekasta takana viimeisestä plussa joka sitten kääntyi alkumetreillä kuitenkin huonosti ja loppui.
tässä taannoin juuri olikin jännä hetki puhelimessa kaverin kanssa joka meni omilla siirtoihin ekaa kertaa on nyt juuri pp päivillä, sanoinkin sanat miksi tämän myös teen tahdon kokea sen raskauden sehän se pääasia tässä ja todella mitä sitä ei tekisi. Sitten kuuluu no juu tosin lahjamunasoluhoitoon en lähtisi tokaisi kaveri ... siinä muistin en ollut tätä kertonut meidän osalta missä meillä mennään tokaisin vain tämän niin lähinnä mulle olisi tosiaan se tiedän minä sen raskauden synnytyksen olen käynyt läpi se sen tuo se on MEIDÄN <3 suuri lahja <3 jota vielä siis tosiaan odotamme. Tammikuussa on jo nollaultra varattu kun menkat on tosi säännölliset toki joudunhan sinne vielä soittamaan niiden alkamisesta mutta kuitenkin ja kaksi murua siellä odottaa .... no toiveet on vähän sillain ajattelen mitä jos nämä ei tuota tulosta ... mitä sitten tämän setin jälkeen ...? 2 setti meneillään joista 2 jo kokeiltu siis. Ekasta takana viimeisestä plussa joka sitten kääntyi alkumetreillä kuitenkin huonosti ja loppui.Nii..no se on sellaisen helppo heittää mielipide joka ei tätä joudu kokemaan. En mäkään varmaan 10v sitten olis ollu valmis lahjasoluihin mutta niin se vaan ajatus kehittyy kun aikaa kuluu ja omat mahkut on nolla. Mullakin on tuttuja ja sukulaisia jotka sanoo ettei lähtis lahjasoluihin mutta heillä nyt lapsen tekeminen onkin vain sitä että jätetään pillerit tauolle. No toki on varmasti niitäkin jotka valitsee mieluiten esim adobtion. Mutta kyllä se raskaus ja imetys ja iholla oleminen alusta saakka luo ihanan suhteen lapseen
Komppaan Calciferiä :heart: Kyllä nämä babyt tuntuu jo niin omilta, vaikka vielä vatsassa ovat, harvoin edes ajttelen miten alkunsa saaneet. Varmaan sitten kun syntyvät tulee hetken ajateltua miltä näyttävät =) Mutta kun sekin on biologistenkin kohdalla niin vaihtelevaa, harvoin ovat vanhempiensa kopioita.
Voimia teille kaikille ! Ja ensi vuonna onkin sitten taas monta hoitoa tulossa.
T. Paulanna ja pavut 24+0
Voimia teille kaikille ! Ja ensi vuonna onkin sitten taas monta hoitoa tulossa.
T. Paulanna ja pavut 24+0
Odottaa hoitoa/Luovuttajaa/pitää taukoa/monesko lapsi
ikä suluissa
Johkuli (40), 3. luovuttaja, lahjamunasoluhoito
Piper86
Lumona (28) 1 lapsi. 1 lahjasoluhoito.
Sufka
Tepsuttelija,
prinsessatyttö
plastex (36) : 2. lapsi
Iitu78. 2.lapsi, pas, helmikuun ekaviikko 2015
Pikkukintsu (37), 1. lapsi, PAS tulossa alkuvuonna 2015, Gdansk
Hoito lähestyy
esemila. 2.lapsi, 2 luovuttaja
Hassutassu (40+), 2 lapsi, pas 2015
Tytsy75,(39) 1.lapsi toiveissa, 1.lahjamunasoluhoito, Suomi
Jonnuli-77, 1. lapsi, Tsekki, tammikuussa 2015
Jumprahuitti. Uusi hoito-2015
Toivokkaat
Mimossa2013
Armiina (30)1 lapsi toiveissa
Lempiviola (33) 1 lapsi
Iida-Karoliina (40+) 3 lahjasoluhoito, keskenmenon jälkeen, Gdansk
Weeru (31), Pas tulossa
Rouva K33 1 lapsi toiveissa lahjamunasoluhoidolla keskenmenon jälkeen
aniraz_ (33) 1 laps. 4 IVF (1 lahjamunasoluhoito) , hoito tammikuussa -15. Fertinova
oivikki, 2. lapsi toiveissa, PAS tulossa vko:lla 51
Fanni (40+), 2.luovuttaja 1.pas vko 51, Tsekki
Piinistelijät
Plussanneet
lilla86, (28) 1. lahjasoluhoito, LA siis 16.8.2015
Tauku: (40+) 3.lapsi, la 1.12
Sussuanna: La 8.3.2015
Paulanna(40+), kaksoset, 1. Ja 2. yhteinen, la 1.4.2015
Persika (38), 1.lapsi toiveissa, PAS, heart: la 6.5.2015
Hailaiva:
Burma (39), 1. Lapsi toiveena, LA 26.6.
Maaliin päässeet
rudy (kaksoset v.2010), 4. lapsi 24.11 tyttö
Lutuliini, poika 1.6.2008
Bea, esikoinen tyttö 10/2008
Enkelitytön äiti, tyttö 23.1.2009
Watrossi, esikoinen poika 5.2.2009
Suzyanne, esikoinen, poika, 7.5.2009
Pihla, esikoinen tyttö 3/2009
Piri, toinen lapsi, tyttö 6.6.2009
Bardolino(30) eka, tyttö 3.11.2009
Kauniskuu (32) eka, tyttö 8.11.2009
Juuni (48) 2. lapsi tyttö 16.11.2009
Rudy, kaksostytöt 1/2010
Marru (35) esikoiskaksostytöt
Simmis (38) toinen lapsi, tyttö 1/2010
Vekara (45) eka yhteinen, peikkotyttö 2/2010
Pomppaduu (27) kakkonen, tyttö 2/2010
Nennuliini (35) eka lapsi, tyttö 3/2010
Vilhelmiina72 (37) ekat, terveet pojat 24.4.2010
Matilda (30) esikoinen, poika 7/2010
Minni007 (45) poika 12.7.2010
Discovery (40+) tyttö 9/2010
Aliisa08 (26) esikoistyttö 11.11.2010
Tuuttituulia (39), tyttö 26.11.2010
lokakuu (40+) esikoistyttö kuoli kohtuun rv 26+, Kultakutri syntyi 25.12.2010
sela 2. yhteinen, poika 3.1.2011 (1. kuollut hoitovirheeseen)
Lyyra (), 3. lahjasolulapsi haaveissa, tyttö 3/2011
Tyyne73(36) haaveissa eka, Pikku-Ukko 4.4.2011
Hathor (34), toka, pieni poika 21.4. kiireinen sektio rv.33+5
Alma (34) eka , alkioadoptiosta poika 6/2011
Utopia(25), eka, 18.7.2011 poitsu
amv (-76) eka, lahja-alkiohoito, tyttö 9/2011, rv 31+
Seinäkukkanen (45), eka , 10/2011 tyttö
plastex (33) eka , poika 1/2012
Cava (30+), esikoinen 2/2012
Katheriina, (27) 18.3.2012 poika
Elsama, 23.3.2012 tyttö
Nuppu68, 1.4.2012 tyttö
Olki, eka , 10.4.2012 poika
Minni007 (48), kolmas, 31.5.2012 tyttö
Typyliini (30) toinen, 1.6.2012 poika
Annamari, 06/2012 tyttö
Aliisa (28), pikkukakkonen, 18.6.2012 poika
Haaveita, 26.6.2012 tyttö
SatuSofia (47), eka, 29.6.2012 tyttö
Utopia(27), toinen, 4.12.2012 tyttö, rv 31+6 1,7kg
Lumeton, 5.1.2013 tyttö
Tuuttituulia
SaimiRiikka (46), 17.4.2013 poika
Mirkkuusi 9.10.2013 Tyttö
Odottava73, 17.4.2014 poika (rv 31+6)
Nalletyttö, poika 29.4.2014
amv, 20.6.2014, toinen lahja-alkiotyttö (rvk 33+6)
Vekkuliina (31) Poika 14.7.2014
Johkunen: Esikois kaksospojat. 13.11.2014
Taustalle siirtyneet
Dream73 (36)
Minni 73 (36) 7 vuoden yrityksen jälkeen
Lotta77 (33) adoptiolasta odottamaan
OnniUnelma76 (34) adoptiolasta odottamaan
Hillevi (40+) 7 vuoden yrityksen jälkeen
Sharlin (36) 5 vuoden yrityksen jälkeen
HalleB (alle 30v) suuntana adoptio-prosessi
Viimeksi muokattu:
Lilla86 onnea kovasti plussasta, toivottavasti kaikki menee hienosti.
).( Tänään käyty limisultrassa ja kaikki on kunnossa/valmista siirtoa varten, joka on ensi lauantaina 20.11. Sen verran muutosta lääkitykseen, että Crinonen lisäksi otan käyttöön Terolut-tabletit. Viimeksi mulla alkoi vuoto läpi Crinonen ja sitä ei ole aikaisemmin käynyt. Nyt halutaan ottaa varman päälle. Siirron jälkeen tulee vielä Gonapeptyl, kuten aikaisemminkin. Nyt vaan toivotaan =)
).( Tänään käyty limisultrassa ja kaikki on kunnossa/valmista siirtoa varten, joka on ensi lauantaina 20.11. Sen verran muutosta lääkitykseen, että Crinonen lisäksi otan käyttöön Terolut-tabletit. Viimeksi mulla alkoi vuoto läpi Crinonen ja sitä ei ole aikaisemmin käynyt. Nyt halutaan ottaa varman päälle. Siirron jälkeen tulee vielä Gonapeptyl, kuten aikaisemminkin. Nyt vaan toivotaan =)
Hei
Olen seuraillut taustalla jo syksystä 2009. Välissä ollut muutamien hetkien taukoja, kun olen ottanut etäisyyttä lapsettomuuteen.
Oma tarinani alkaa jo vuodesta 2006, jolloin lasta ruvettiin yrittämään. Mitään ei kuulunut puoleen vuoteen. Jolloin otin jo yhteyttä omalle lääkärille, joka sitten lähetettä pukkas miehelle jotta päästään asiassa eteenpäin. 2007 kesäkuussa tuli tieto siittiöiden tilasta, ei hyvä muttei katastrofaalinenkaan.
12/07 iui,
01/08 luomusti puuhailua (ovulaatio tapahtunut itsestään)
02/08 iui
04/08 ivf
08/08 icsi
12/08 icsi, josta plussa, joka sitten veritestissä osottautu haamuksi. Hcg ainoastaan 27, tayssin lapsettomuuspolin ohje oli et lopettaa lääkkeet ja vuoto sit alkokin siitä. Siinä romahti maailma, kun ensin oli onnensa kukkuloilla. Vuodessa ihmisen kohtalo sinetöity lapsettomaksi. Ikää kaikki 23 vuotta. Fiilis huikea. Olo ei ole lainkaan naisellinen, koska ei ole kuukautisia, kun sillon tällön ja jouluna. Miksi minä en saa lapsia? Mikä mussa on vikana? Ja itsensä syyllistäminen ja jatkuva arvostelu ja muiden raskausmahojen herättämät tunteet, niistä tässä en edes viitsi mainita.
Lokakuussa 09 siirryttiin Tampereen väestöliitolle, jossa meidän yhteinen ystävämme luovutti munasolujaan meille. 18 solua saatiin joista icsillä hedelmöittyi 7 ja ivf:llä ei yhtään. Meillä oli kyllä sopimuksena, että ei yhtään ivf-yritystä vaan kaikki icsillä, jotta saataisiin mahdollisimman paljon kavereita pakkaseen. No näistä seitsemästä neljä sittten hedelmöitty ja yksi siirrettiin ja kolme pakkaseen odottamaan parempia aikoja.
Siirrot ovat olleet mulla aina järjettömän vaikeita ja pitkiä, kun kohdunkaula niin mutkalla. Mä olin siirto hetkelläkin sitä mieltä, että alkio on jo kuollut, kun pitivät sitä huoneenlämmössä yli 5min. Sanoin jo ääneenkin, että laittakaa se nyt takas sinne lämpöseen. Mut mitään ei tapahtunut. Tästä siirrosta taas nega, joku ylläri! Väestöliitto lopetti Tampereella ja solut ois voinu siirtää johonkin muuhun Väestöliiton toimipisteeseen tai Ava-klinikalle. Siirrettiin kaverit ava-klinikalle.
Pidettiin pieni mietintä tauko ja palattiin astialle syksyllä 2012. Lähettiin huikeen pessimistisellä asenteella lokakuussa PAS-hoitoon. Haluttiin et kaikki kolme alkioo sulatetaan ja siirretään niistä kaksi parasta yksilöä. Toinen lääkäri tähän suostuikin, mutta toinen ei. Hän sanoi, että sulatetaan ensin yksi ja sitten toinen ja saatte sen kahden alkion siirron. Lääkäri puhui meille, että laskennallisesti teillä alkaa oleen kymmenen hoitoa takana, jolloin prosentuaalisesti pitäisi jo onnistua. Oltiin mun miehen kanssa vaan "joo joo, ihan sama ei tää kuitenkaan onnistu". Lääkäri sanoi meille jo hämmentävän napakasti meidän pessimistisestä asenteesta. 10.12.14 kaksi huurunenää siirrettiin äärettömän vaikean siirron jälkeen. Ja kortisonia, lugesteronia, zumenonia ja primaspania kyytipojaksi. Muistan, että joka ilta muodostin sormillani alavatsalleni sydämen. Mitään en toivonut, yhtään en uskonut enkä luottanut. Jostain syystä vain tein näin.
Jouluaattona virallisena testipäivänä, oksensin aamulla viisi kertaa. Tärisin ja olin kylmänhikinen ja järkyttävä olo. Soitin töihin, että lähden lääkäriin, kaikki ei todellakaan ole nyt hyvin. Illalla tuli ahaa elämys. Voiko raskauspahoinvointi alkaa jo rv 4+0. Ja ei kun googlettamaan asiaa. Useita pahoinvoivia ihmisiä sitten keskustelupalstoilta löysinkin. Ja omaksi yllätyksekseni omakin raskaustesti oli positiivinen.
No tähänhän en missään nimessä luottanut vaan kävin ensimmäisenä mahdollisena päivänä veritestissä pyhien jälkeen ja selvittelin, että mitä kautta saan saman päivän aikana vastauksen, koska kärsivällisyyteni ei riitä odotteluun. Muistan sen hetken, kun puhelimesta kuuluu ääni neljä...siinä kohtaa valahdan lattialle istumaan ja kyyneleet valuvat pitkin poskia..ja puhe jatkuu... sataayhdeksänkymmentäkaksi. Saan sanottua, että MITÄH? neljäsataayhdeksänkymmentäkaksi. Selvä. Lopetan puhelun ja kyyneleiden seasta saan sanottua miehelleni, että ollaan oikeesti raskaana.
Siitä alkoi pitkä tie. Voin pahoin aina raskausviikkojen vaihtuessa kaksi päivää aina raskausviikolle 18 asti. Välillä oli useampiakin oksennuspäiviä välillä vähän vähemmän, mutta aina se kaksi viikkojen vaihtuessa. 28 viikolle asti oksentelin aina väliinsä, kunnes se loppui. Yksi pieni poikavauva sieltä syntyi syyskuussa -13. Tämä pieni ihme säikäytti äidin ja isän syntymäpäivänään, lapsivedet menivät verisenä ja vuosin verta kuin seula. Olin varman, että istukka on irronnut ja vauva kuollut, mutta istukka olikin irronnut osittain. Tällä hetkellä lapsi voi hyvin.
Äiti ei niinkään. Viimeisin siirto viimeisellä alkiolla tehtiin 18.11.14 ja siitä selkeä nega. Kaikkien niiden ihanien oireiden jälkeen mitä mulla oli. Ikinä ei ole ollut niin selviä oireita, kuin nyt. Ja olinkin niin varma positiivisesta tuloksesta ja se negan saaminen tikkuun ei sitten meinannut mennä jakeluun millään. Lääkärit olivat ihmeissään siitä kuinka hyvin meidän alkiot selvisivät sulatuksesta. Kaikki kolme jotka pakastettiin selvisivät. Vasta nyt, tämän viimeisen hoidon alkaessa kysyin klinikalta, että millasia alkiot oli jotka siirrettiin viimeksi. Lääkäri kertoi, että olivat olleet sulatushetkellä 9 ja 8 soluiset, mutta siirtohetkellä kolme ja neljäsoluiset. Kuulemma niillä rajoilla siirretäänkö vai ei. Yleensä pidetään rajana, että puolet soluista selviäisivät sulatuksesta. Mutta näinkin "onnetomista" kavereista voi raskaus alkaa ja kaikki mennä loppuun asti oikein hyvin.
Nyt olisi sitten tarkoituksena siirtyä Ovumialle ja käydä läpi vielä viimeinen hoito. Vielä viimeisen kerran sisko/veli optiota kokeilemaan. Tämä on sitten meidän tiemme viimeinen hoito. Rankka tie, mutta niin onnellinen siitä, että on tuo pikkuinen.
Ja teille kaikille plussanneille ihan hurjan paljon onnea. Nauttikaa raskaudesta, ottakaa paljon kuvia ja hemmotelkaa itseänne sekä nauttikaa toisistanne. Vauva muuttaa paljon.
Ja teille, jotka vielä haaveilette ja yritätte. Olen sanaton. Mikään ei lohduta eikä mikään tunnu miltään. Kaipuu ja tarve on suunnaton, eikä sitä kukaan ymmärrä. Ei edes toinen joka sitä lasta niin lujaa itselleen halajaa. Tätä en soisi edes pahimmalle vihamiehelleni. Lujasti toivon, että kaikki teistä saisivat lapsen.
-Elina
Useita kertoja on pitänyt kirjottaa, mutta aina se on jäänyt. Varsinkin, kun puhelimella ei ole päässyt rekisteröitymään. Ei ole hyväksynyt.
Keväällä tai kesällä miten nyt sitten kaikki meneekään olisi uusi hoito edessä. Ystävä on lupautunut luovuttamaan munasolujaan meille taas :heart:
Ja toivottavasti miehen siittiöt olisivat vielä yhtä "hyvässä" kuosissa kuin aiemmin.
Niin ja onnea kaikille plussanneille!
Olen seuraillut taustalla jo syksystä 2009. Välissä ollut muutamien hetkien taukoja, kun olen ottanut etäisyyttä lapsettomuuteen.
Oma tarinani alkaa jo vuodesta 2006, jolloin lasta ruvettiin yrittämään. Mitään ei kuulunut puoleen vuoteen. Jolloin otin jo yhteyttä omalle lääkärille, joka sitten lähetettä pukkas miehelle jotta päästään asiassa eteenpäin. 2007 kesäkuussa tuli tieto siittiöiden tilasta, ei hyvä muttei katastrofaalinenkaan.
12/07 iui,
01/08 luomusti puuhailua (ovulaatio tapahtunut itsestään)
02/08 iui
04/08 ivf
08/08 icsi
12/08 icsi, josta plussa, joka sitten veritestissä osottautu haamuksi. Hcg ainoastaan 27, tayssin lapsettomuuspolin ohje oli et lopettaa lääkkeet ja vuoto sit alkokin siitä. Siinä romahti maailma, kun ensin oli onnensa kukkuloilla. Vuodessa ihmisen kohtalo sinetöity lapsettomaksi. Ikää kaikki 23 vuotta. Fiilis huikea. Olo ei ole lainkaan naisellinen, koska ei ole kuukautisia, kun sillon tällön ja jouluna. Miksi minä en saa lapsia? Mikä mussa on vikana? Ja itsensä syyllistäminen ja jatkuva arvostelu ja muiden raskausmahojen herättämät tunteet, niistä tässä en edes viitsi mainita.
Lokakuussa 09 siirryttiin Tampereen väestöliitolle, jossa meidän yhteinen ystävämme luovutti munasolujaan meille. 18 solua saatiin joista icsillä hedelmöittyi 7 ja ivf:llä ei yhtään. Meillä oli kyllä sopimuksena, että ei yhtään ivf-yritystä vaan kaikki icsillä, jotta saataisiin mahdollisimman paljon kavereita pakkaseen. No näistä seitsemästä neljä sittten hedelmöitty ja yksi siirrettiin ja kolme pakkaseen odottamaan parempia aikoja.
Siirrot ovat olleet mulla aina järjettömän vaikeita ja pitkiä, kun kohdunkaula niin mutkalla. Mä olin siirto hetkelläkin sitä mieltä, että alkio on jo kuollut, kun pitivät sitä huoneenlämmössä yli 5min. Sanoin jo ääneenkin, että laittakaa se nyt takas sinne lämpöseen. Mut mitään ei tapahtunut. Tästä siirrosta taas nega, joku ylläri! Väestöliitto lopetti Tampereella ja solut ois voinu siirtää johonkin muuhun Väestöliiton toimipisteeseen tai Ava-klinikalle. Siirrettiin kaverit ava-klinikalle.
Pidettiin pieni mietintä tauko ja palattiin astialle syksyllä 2012. Lähettiin huikeen pessimistisellä asenteella lokakuussa PAS-hoitoon. Haluttiin et kaikki kolme alkioo sulatetaan ja siirretään niistä kaksi parasta yksilöä. Toinen lääkäri tähän suostuikin, mutta toinen ei. Hän sanoi, että sulatetaan ensin yksi ja sitten toinen ja saatte sen kahden alkion siirron. Lääkäri puhui meille, että laskennallisesti teillä alkaa oleen kymmenen hoitoa takana, jolloin prosentuaalisesti pitäisi jo onnistua. Oltiin mun miehen kanssa vaan "joo joo, ihan sama ei tää kuitenkaan onnistu". Lääkäri sanoi meille jo hämmentävän napakasti meidän pessimistisestä asenteesta. 10.12.14 kaksi huurunenää siirrettiin äärettömän vaikean siirron jälkeen. Ja kortisonia, lugesteronia, zumenonia ja primaspania kyytipojaksi. Muistan, että joka ilta muodostin sormillani alavatsalleni sydämen. Mitään en toivonut, yhtään en uskonut enkä luottanut. Jostain syystä vain tein näin.
Jouluaattona virallisena testipäivänä, oksensin aamulla viisi kertaa. Tärisin ja olin kylmänhikinen ja järkyttävä olo. Soitin töihin, että lähden lääkäriin, kaikki ei todellakaan ole nyt hyvin. Illalla tuli ahaa elämys. Voiko raskauspahoinvointi alkaa jo rv 4+0. Ja ei kun googlettamaan asiaa. Useita pahoinvoivia ihmisiä sitten keskustelupalstoilta löysinkin. Ja omaksi yllätyksekseni omakin raskaustesti oli positiivinen.
No tähänhän en missään nimessä luottanut vaan kävin ensimmäisenä mahdollisena päivänä veritestissä pyhien jälkeen ja selvittelin, että mitä kautta saan saman päivän aikana vastauksen, koska kärsivällisyyteni ei riitä odotteluun. Muistan sen hetken, kun puhelimesta kuuluu ääni neljä...siinä kohtaa valahdan lattialle istumaan ja kyyneleet valuvat pitkin poskia..ja puhe jatkuu... sataayhdeksänkymmentäkaksi. Saan sanottua, että MITÄH? neljäsataayhdeksänkymmentäkaksi. Selvä. Lopetan puhelun ja kyyneleiden seasta saan sanottua miehelleni, että ollaan oikeesti raskaana.
Siitä alkoi pitkä tie. Voin pahoin aina raskausviikkojen vaihtuessa kaksi päivää aina raskausviikolle 18 asti. Välillä oli useampiakin oksennuspäiviä välillä vähän vähemmän, mutta aina se kaksi viikkojen vaihtuessa. 28 viikolle asti oksentelin aina väliinsä, kunnes se loppui. Yksi pieni poikavauva sieltä syntyi syyskuussa -13. Tämä pieni ihme säikäytti äidin ja isän syntymäpäivänään, lapsivedet menivät verisenä ja vuosin verta kuin seula. Olin varman, että istukka on irronnut ja vauva kuollut, mutta istukka olikin irronnut osittain. Tällä hetkellä lapsi voi hyvin.
Äiti ei niinkään. Viimeisin siirto viimeisellä alkiolla tehtiin 18.11.14 ja siitä selkeä nega. Kaikkien niiden ihanien oireiden jälkeen mitä mulla oli. Ikinä ei ole ollut niin selviä oireita, kuin nyt. Ja olinkin niin varma positiivisesta tuloksesta ja se negan saaminen tikkuun ei sitten meinannut mennä jakeluun millään. Lääkärit olivat ihmeissään siitä kuinka hyvin meidän alkiot selvisivät sulatuksesta. Kaikki kolme jotka pakastettiin selvisivät. Vasta nyt, tämän viimeisen hoidon alkaessa kysyin klinikalta, että millasia alkiot oli jotka siirrettiin viimeksi. Lääkäri kertoi, että olivat olleet sulatushetkellä 9 ja 8 soluiset, mutta siirtohetkellä kolme ja neljäsoluiset. Kuulemma niillä rajoilla siirretäänkö vai ei. Yleensä pidetään rajana, että puolet soluista selviäisivät sulatuksesta. Mutta näinkin "onnetomista" kavereista voi raskaus alkaa ja kaikki mennä loppuun asti oikein hyvin.
Nyt olisi sitten tarkoituksena siirtyä Ovumialle ja käydä läpi vielä viimeinen hoito. Vielä viimeisen kerran sisko/veli optiota kokeilemaan. Tämä on sitten meidän tiemme viimeinen hoito. Rankka tie, mutta niin onnellinen siitä, että on tuo pikkuinen.
Ja teille kaikille plussanneille ihan hurjan paljon onnea. Nauttikaa raskaudesta, ottakaa paljon kuvia ja hemmotelkaa itseänne sekä nauttikaa toisistanne. Vauva muuttaa paljon.
Ja teille, jotka vielä haaveilette ja yritätte. Olen sanaton. Mikään ei lohduta eikä mikään tunnu miltään. Kaipuu ja tarve on suunnaton, eikä sitä kukaan ymmärrä. Ei edes toinen joka sitä lasta niin lujaa itselleen halajaa. Tätä en soisi edes pahimmalle vihamiehelleni. Lujasti toivon, että kaikki teistä saisivat lapsen.
-Elina
Useita kertoja on pitänyt kirjottaa, mutta aina se on jäänyt. Varsinkin, kun puhelimella ei ole päässyt rekisteröitymään. Ei ole hyväksynyt.
Keväällä tai kesällä miten nyt sitten kaikki meneekään olisi uusi hoito edessä. Ystävä on lupautunut luovuttamaan munasolujaan meille taas :heart:
Ja toivottavasti miehen siittiöt olisivat vielä yhtä "hyvässä" kuosissa kuin aiemmin.
Niin ja onnea kaikille plussanneille!
Kiitos elinas tarinastasi :heart: , pitkä taival teilläkin takana. Antaa varmaan kuitenkin toivoa muille ! Kyynel silmässä luin ...
Onnea vielä tälle vuodelle siirtoon menijöille : fanni ainenkin oli menossa ja muistaakseni oivikki :heart:
Ihanaa loppuvuotta kaikille ja sitten ensi vuonna uusin voimin siirtoihin te ketkä silloin menette :heart:
Muistan hyvin viime joulun, kun olin just joulun alla siirrossa käynyt ja toiveet oli tietty korkealla koko joulun, kunnes sitten testipäivänä tipahdin taas suruun, negaahan se oli. Sieltä oli vaan sitten noustava kohti uusia siirtoja...ja sitten vihdoin me se plussa saatiin =)
T. Paulanna ja pavut 24+4
Onnea vielä tälle vuodelle siirtoon menijöille : fanni ainenkin oli menossa ja muistaakseni oivikki :heart:
Ihanaa loppuvuotta kaikille ja sitten ensi vuonna uusin voimin siirtoihin te ketkä silloin menette :heart:
Muistan hyvin viime joulun, kun olin just joulun alla siirrossa käynyt ja toiveet oli tietty korkealla koko joulun, kunnes sitten testipäivänä tipahdin taas suruun, negaahan se oli. Sieltä oli vaan sitten noustava kohti uusia siirtoja...ja sitten vihdoin me se plussa saatiin =)
T. Paulanna ja pavut 24+4
Viimeksi muokattu:
elinas sinun kirjoituksesi sai ihan kyyneleet silmiin. Pitkä on ollut teidänkin tie vanhemmiksi. Jaan monet tunnot kanssasi ja monet tunnot täällä monien nega tulosten kanssa. Voi, kun tietäisikin tuleeko se plussa ikinä vai täytyykö aina vaan jatkaa tahkoamista ja rahaa ja hermoja kuluu ja suru on aivan hirveä. Tiedän sen itse koska kaikki kolme lastani on piiiiitkän kaavan mukaan saatuja.
Vuodesta toiseen se ajatus olisinko ensi kesänä raskaana entä jouluna. Nyt jos tilataan matka mitä jos olenkin raskaana ja tätä ajatusten vuoristorataa vuodesta toiseen ja niitä kohonneita toiveita ja sitä voimatonta surua muita raskaana olevia kohtaan jota ei edes kehtaa tunnustaa ja joka vielä hävettää. Surua vauvoja katsoessa...surua siellä ja täällä ja vähässä ne ilon hetket siis lähinnä silloin kun lääkäri kehuu limakalvoa hienoksi ja se on kuin lottovoitto.
Toivottavasti tämä hieman lohduttaa siis ainakin nuorempia palstalaisia. Tällainen 40++ onnistui hoidoissa ja viime keskiviikkona saimme sitten pojan syliimme. Meillä hoidot tehty Tartossa ja siis sielläkin on mahdollisuus onnistumiseen jos joku sitä miettii.
Kiva jos joku voisi päivittää tuonne tietojeni kohdalle 10.12.2014 poika.
Käyn aina välillä täällä lukemassa kuulumisia ja iloitsemassa jokaisesta ihanasta plussasta.
Nautitaan rauhallisista joulun pyhistä ja luodaan uskoa seuraavaan vuoteen ja onnistumisiin.
Tauku
Vuodesta toiseen se ajatus olisinko ensi kesänä raskaana entä jouluna. Nyt jos tilataan matka mitä jos olenkin raskaana ja tätä ajatusten vuoristorataa vuodesta toiseen ja niitä kohonneita toiveita ja sitä voimatonta surua muita raskaana olevia kohtaan jota ei edes kehtaa tunnustaa ja joka vielä hävettää. Surua vauvoja katsoessa...surua siellä ja täällä ja vähässä ne ilon hetket siis lähinnä silloin kun lääkäri kehuu limakalvoa hienoksi ja se on kuin lottovoitto.
Toivottavasti tämä hieman lohduttaa siis ainakin nuorempia palstalaisia. Tällainen 40++ onnistui hoidoissa ja viime keskiviikkona saimme sitten pojan syliimme. Meillä hoidot tehty Tartossa ja siis sielläkin on mahdollisuus onnistumiseen jos joku sitä miettii.
Kiva jos joku voisi päivittää tuonne tietojeni kohdalle 10.12.2014 poika.
Käyn aina välillä täällä lukemassa kuulumisia ja iloitsemassa jokaisesta ihanasta plussasta.
Nautitaan rauhallisista joulun pyhistä ja luodaan uskoa seuraavaan vuoteen ja onnistumisiin.
Tauku
Odottaa hoitoa/Luovuttajaa/pitää taukoa/monesko lapsi
ikä suluissa
Johkuli (40), 3. luovuttaja, lahjamunasoluhoito
Piper86
Lumona (28) 1 lapsi. 1 lahjasoluhoito.
Sufka
Tepsuttelija,
prinsessatyttö
plastex (36) : 2. lapsi
Iitu78. 2.lapsi, pas, helmikuun ekaviikko 2015
Pikkukintsu (37), 1. lapsi, PAS tulossa alkuvuonna 2015, Gdansk
Hoito lähestyy
esemila. 2.lapsi, 2 luovuttaja
Hassutassu (40+), 2 lapsi, pas 2015
Tytsy75,(39) 1.lapsi toiveissa, 1.lahjamunasoluhoito, Suomi
Jonnuli-77, 1. lapsi, Tsekki, tammikuussa 2015
Jumprahuitti. Uusi hoito-2015
Toivokkaat
Mimossa2013
Armiina (30)1 lapsi toiveissa
Lempiviola (33) 1 lapsi
Iida-Karoliina (40+) 3 lahjasoluhoito, keskenmenon jälkeen, Gdansk
Weeru (31), Pas tulossa
Rouva K33 1 lapsi toiveissa lahjamunasoluhoidolla keskenmenon jälkeen
aniraz_ (33) 1 laps. 4 IVF (1 lahjamunasoluhoito) , hoito tammikuussa -15. Fertinova
oivikki, 2. lapsi toiveissa, PAS tulossa vko:lla 51
Fanni (40+), 2.luovuttaja 1.pas vko 51, Tsekki
Piinistelijät
Plussanneet
Sussuanna: La 8.3.2015
Paulanna(40+), kaksoset, 1. Ja 2. yhteinen, la 1.4.2015
Persika (38), 1.lapsi toiveissa, PAS, heart: la 6.5.2015
Hailaiva: kaksoset, la
Burma (39), 1. Lapsi toiveena, LA 26.6.2015
Lilla86 (28), la 16.8.2015
Maaliin päässeet
Lutuliini, poika 1.6.2008
Bea, esikoinen tyttö 10/2008
Enkelitytön äiti, tyttö 23.1.2009
Watrossi, esikoinen poika 5.2.2009
Suzyanne, esikoinen, poika, 7.5.2009
Pihla, esikoinen tyttö 3/2009
Piri, toinen lapsi, tyttö 6.6.2009
Bardolino(30) eka, tyttö 3.11.2009
Kauniskuu (32) eka, tyttö 8.11.2009
Juuni (48) 2. lapsi tyttö 16.11.2009
Rudy, kaksostytöt 1/2010
Marru (35) esikoiskaksostytöt
Simmis (38) toinen lapsi, tyttö 1/2010
Vekara (45) eka yhteinen, peikkotyttö 2/2010
Pomppaduu (27) kakkonen, tyttö 2/2010
Nennuliini (35) eka lapsi, tyttö 3/2010
Vilhelmiina72 (37) ekat, terveet pojat 24.4.2010
Matilda (30) esikoinen, poika 7/2010
Minni007 (45) poika 12.7.2010
Discovery (40+) tyttö 9/2010
Aliisa08 (26) esikoistyttö 11.11.2010
Tuuttituulia (39), tyttö 26.11.2010
lokakuu (40+) esikoistyttö kuoli kohtuun rv 26+, Kultakutri syntyi 25.12.2010
sela 2. yhteinen, poika 3.1.2011 (1. kuollut hoitovirheeseen)
Lyyra (), 3. lahjasolulapsi haaveissa, tyttö 3/2011
Tyyne73(36) haaveissa eka, Pikku-Ukko 4.4.2011
Hathor (34), toka, pieni poika 21.4. kiireinen sektio rv.33+5
Alma (34) eka , alkioadoptiosta poika 6/2011
Utopia(25), eka, 18.7.2011 poitsu
amv (-76) eka, lahja-alkiohoito, tyttö 9/2011, rv 31+
Seinäkukkanen (45), eka , 10/2011 tyttö
plastex (33) eka , poika 1/2012
Cava (30+), esikoinen 2/2012
Katheriina, (27) 18.3.2012 poika
Elsama, 23.3.2012 tyttö
Nuppu68, 1.4.2012 tyttö
Olki, eka , 10.4.2012 poika
Minni007 (48), kolmas, 31.5.2012 tyttö
Typyliini (30) toinen, 1.6.2012 poika
Annamari, 06/2012 tyttö
Aliisa (28), pikkukakkonen, 18.6.2012 poika
Haaveita, 26.6.2012 tyttö
SatuSofia (47), eka, 29.6.2012 tyttö
Utopia(27), toinen, 4.12.2012 tyttö, rv 31+6 1,7kg
Lumeton, 5.1.2013 tyttö
Tuuttituulia
SaimiRiikka (46), 17.4.2013 poika
Mirkkuusi 9.10.2013 Tyttö
Odottava73, 17.4.2014 poika (rv 31+6)
Nalletyttö, poika 29.4.2014
amv, 20.6.2014, toinen lahja-alkiotyttö (rvk 33+6)
Vekkuliina (31) Poika 14.7.2014
Johkunen: Esikois kaksospojat. 13.11.2014
Rudy: aiemmin lahjasolu kaksoset, 24.11.2104 tyttö
Tauku (40+), poika 10.12.2104
Taustalle siirtyneet
Dream73 (36)
Minni 73 (36) 7 vuoden yrityksen jälkeen
Lotta77 (33) adoptiolasta odottamaan
OnniUnelma76 (34) adoptiolasta odottamaan
Hillevi (40+) 7 vuoden yrityksen jälkeen
Sharlin (36) 5 vuoden yrityksen jälkeen
HalleB (alle 30v) suuntana adoptio-prosessi
Taukulle paljon onnea ja ihania vauvantuoksuisia päiviä!
Piper86, ollaan hoidossa Pietarin Avassa. Meillä mennyt jonkin verran "turhaa" rahaa mun omaan IVF:ään ensin, ennenku siirryttiin luovutettuihin. Summassa on kaikki asiakirjat, matkat, majotukset ym mitä kaikkea hoitoihin on liittynyt.
Elina kovasti täälläkin toivotaan että saatte sen toisen pikkuisen!
Piper86, ollaan hoidossa Pietarin Avassa. Meillä mennyt jonkin verran "turhaa" rahaa mun omaan IVF:ään ensin, ennenku siirryttiin luovutettuihin. Summassa on kaikki asiakirjat, matkat, majotukset ym mitä kaikkea hoitoihin on liittynyt.
Elina kovasti täälläkin toivotaan että saatte sen toisen pikkuisen!
Heippa kaikille pitkästä aikaa!
On ollut kovin kiireistä viime aikoina, joten vasta nyt sain luettua pitkän pätkän.
Aluksi taustaillessa en melkein uskaltanut viikkoon avata palstaa, koska niin jännitin Burman puolesta ja pelkäsin tietysti pahinta. Onneksi kaikki kääntyi lopulta parhain päin. En ole saanut kirjoituksestasi selvää onko onnistunut hoito tehty edelleen Puolan klinikalla, vai vaihdoitko klinikkaa?
Väliin mahtui myös lohduttomia epäonnistumisia. Isot halit kaikille marraskuun ja joulukuun neganneille.
Toisaalta, aivan ihanaa oli lukea myös vauva-uutisista. Yhteensä neljä syntynyttä pientä meidän palstalaisille. Suuret onnittelut ja kiitokset ihanista uutisista.
Muutama uusikin nimi on ilmoittautunut, tervetuloa kirjoittelemaan!
Vanhoillakin nimimerkeillä on monilla uudet kuviot ensi vuodelle mielessä. Toivoisin niin, että pääsemme yhdessä jännittämään hoitoja.
Itse mietin vähän aikaa sitten samaa, mitä joku muukin tuossa edellä, että meilläkin tulee kohta vuosi viime siirrosta. Alunperin oli tarkoitus tulla Suomeen ensi vuoden tammi-helmikuussa ja jatkaa hoitoja, mutta koska työtä Suomesta ei ole löytynyt, niin en osaa sanoa tarkaan milloin olisin tulossa pidemmäksi aikaa. Ikää tuli taas vuoden lopussa lisää, ja paneehan se aina miettimään kuinka paljon aikaa on vielä jäljellä. Alkioita olisi nyt jo kahdessa paikassa odottamassa, mutta pitäisi ensin itse järjestää oma elämä niin, että olisi mahdollista käydä hoidoissa.
Joku mietti sitä, että mies on haluton lähtemään ulkomaille hoitoihin. Itse olen aina matkassa yksin, koska mieheni asuu toisella puolella maailmaa. Hän kävi viimeksi pakastamassa siemennestettään, josta riittääkin useammaksi kerraksi. Jos ulkomaille mielii, niin miehen osalta siellä ei tarvitse käydä kuin kerran. Tosin kovin romanttistahan klinikoilla käyminen yksin ei ole.
Raskasta tämä joulun ja vuoden lopun aika meille vauvaa toivoville. Koittakaa tsempata. Palstalaisille saatiin sentään ainakin 8 lasta tämän vuoden aikana. Varmaan oli useampiakin, jotkut eivät vain tulleet enää tänne raportoimaan.
Jos jotakuta huvittaa kirjoitella joulunakin, ainakin minä voin olla linjoilla.
Halit kaikille!
On ollut kovin kiireistä viime aikoina, joten vasta nyt sain luettua pitkän pätkän.
Aluksi taustaillessa en melkein uskaltanut viikkoon avata palstaa, koska niin jännitin Burman puolesta ja pelkäsin tietysti pahinta. Onneksi kaikki kääntyi lopulta parhain päin. En ole saanut kirjoituksestasi selvää onko onnistunut hoito tehty edelleen Puolan klinikalla, vai vaihdoitko klinikkaa?
Väliin mahtui myös lohduttomia epäonnistumisia. Isot halit kaikille marraskuun ja joulukuun neganneille.
Toisaalta, aivan ihanaa oli lukea myös vauva-uutisista. Yhteensä neljä syntynyttä pientä meidän palstalaisille. Suuret onnittelut ja kiitokset ihanista uutisista.
Muutama uusikin nimi on ilmoittautunut, tervetuloa kirjoittelemaan!
Vanhoillakin nimimerkeillä on monilla uudet kuviot ensi vuodelle mielessä. Toivoisin niin, että pääsemme yhdessä jännittämään hoitoja.
Itse mietin vähän aikaa sitten samaa, mitä joku muukin tuossa edellä, että meilläkin tulee kohta vuosi viime siirrosta. Alunperin oli tarkoitus tulla Suomeen ensi vuoden tammi-helmikuussa ja jatkaa hoitoja, mutta koska työtä Suomesta ei ole löytynyt, niin en osaa sanoa tarkaan milloin olisin tulossa pidemmäksi aikaa. Ikää tuli taas vuoden lopussa lisää, ja paneehan se aina miettimään kuinka paljon aikaa on vielä jäljellä. Alkioita olisi nyt jo kahdessa paikassa odottamassa, mutta pitäisi ensin itse järjestää oma elämä niin, että olisi mahdollista käydä hoidoissa.
Joku mietti sitä, että mies on haluton lähtemään ulkomaille hoitoihin. Itse olen aina matkassa yksin, koska mieheni asuu toisella puolella maailmaa. Hän kävi viimeksi pakastamassa siemennestettään, josta riittääkin useammaksi kerraksi. Jos ulkomaille mielii, niin miehen osalta siellä ei tarvitse käydä kuin kerran. Tosin kovin romanttistahan klinikoilla käyminen yksin ei ole.
Raskasta tämä joulun ja vuoden lopun aika meille vauvaa toivoville. Koittakaa tsempata. Palstalaisille saatiin sentään ainakin 8 lasta tämän vuoden aikana. Varmaan oli useampiakin, jotkut eivät vain tulleet enää tänne raportoimaan.
Jos jotakuta huvittaa kirjoitella joulunakin, ainakin minä voin olla linjoilla.
Halit kaikille!
pikkukintsu edelleen Puolassa.
Kuten sinäkin käynyt yleensä reissuissa yksin joskus äidin tai pikkusiskon kanssa mutta yleensä yksin. Ja siitä kyllä romantiikka kaukana
Meillä kun mies taas ei pääse lähtemään kun on töissä perheyrityksessä eikä olla haluttu näistä ulkomaan hoidoista enään kertoa.
Tässä pähkäilen kertoako Jouluna vaiko ei perheelle... Ostin juuri koti dopplerin jotta saa pientä varmistusta. Hyvin sain sydänäänet kuulumaan, hyvä ostos! Halvempi kuin käydä joka viikko ultrassa.
Burma 12+5
Kuten sinäkin käynyt yleensä reissuissa yksin joskus äidin tai pikkusiskon kanssa mutta yleensä yksin. Ja siitä kyllä romantiikka kaukana
Meillä kun mies taas ei pääse lähtemään kun on töissä perheyrityksessä eikä olla haluttu näistä ulkomaan hoidoista enään kertoa.
Tässä pähkäilen kertoako Jouluna vaiko ei perheelle... Ostin juuri koti dopplerin jotta saa pientä varmistusta. Hyvin sain sydänäänet kuulumaan, hyvä ostos! Halvempi kuin käydä joka viikko ultrassa.
Burma 12+5
Tauku Oikein paljon onnea pojasta :flower::heart:
Ihanaa kuulla sinusta paulanna :heart:
:flower::heart:Ihanaa kuulla sinusta paulanna :heart:
Viimeksi muokattu:
Homma etenee, nyt meillä on luovuttaja, protokollaohjeet, lääkkeet ja gynekologin kontrolliaika kohdun limakalvosta. Arveltu siirtopäivä 5. tai 6.2.2015, mitenkä niin kauan jaksaa odottaa?:x Sitten taas toisaalta aika kiirii niin nopeasti mutta odottavan aika on tässä suhteessa todella pitkä...
Mieleen muuten iski sellainenkin näkökulma, että olisikohan sittenkin pitänyt mennä hoitoon Pietariin tai jos nyt ei tärppää niin jatkaisiko siellä. Mikäli rupla on nyt niin "halpa" niin eikös silloin hoidonkin hinta ole huomattavasti euroissa edullisempi. Tietysti, jos koko maa menee konkurssiin niin se ei varmaan ole ihan hyvä juttu mutta tuli vaan mieleen... Onko tätä kukaan miettinyt?
Mieleen muuten iski sellainenkin näkökulma, että olisikohan sittenkin pitänyt mennä hoitoon Pietariin tai jos nyt ei tärppää niin jatkaisiko siellä. Mikäli rupla on nyt niin "halpa" niin eikös silloin hoidonkin hinta ole huomattavasti euroissa edullisempi. Tietysti, jos koko maa menee konkurssiin niin se ei varmaan ole ihan hyvä juttu mutta tuli vaan mieleen... Onko tätä kukaan miettinyt?
Hei onnea vauvoista ja lillalle +! Itse muuton takia kotona ei vielä yhteyttä. Kännyllä lyhyesti. Siirtoon pääsin viime ke 1 blasto. La testi nega. Raskaus oireet jo lugeista. Nyt testissä heikko + testiajan lopulla. Huomenna veritestit.
Olen lukenut kyllä ja elänyt mukana kaikkien tilanteissa.
Olen lukenut kyllä ja elänyt mukana kaikkien tilanteissa.