Tervehdys kaikille!
Haluaisin tähän kirjoittaa omasta tapauksestani.
Olen 33-vuotias ja minulla oli 20-vuotiaana ennenaikaiset vaihdevuodet... ne oli aivan kauheat ja ne alkoivat ihan puhtaasti pahasta stressistä. Lapsettomuushan oli luonnollisestikin loppudiagnoosi ja sen kanssa oli elettävä. Monesti ultrassa katsottiin tilannetta ja munasarjani olivat täysin surkastuneet. Jos jotain hyvää tästäkin löytyi, niin kohtuni oli kunnossa. Kolmekymppisenä mulle tehtiin suuri terveystarkastus ja siinä diagnosoitiin osteoporoosi... ei mulle annettu mitään hormonikorvaushoitoa kymmenen vuotta aikaisemmin... tai sitten olisi annettu, mutta järkytykseltäni varmaan mennyt ohi kovien.
Joka tapauksessa lääkäri otti asian esille, että mikäli haluan koskaan saad, tai yrittää lapsia, niin aika olisi NYT... no ainoa vaihtoehto tietenkin oli lahjamunasolu ja asiaa emme mieheni kanssa ennen edes ajatelleet... Minua ja miestäni yhdisti siis sama asia... hänelläkin oli diagnosoitu lapsettomuus.
Asiasta keskusteltuamme päätimme yrittää lahjamunasolulla ja lahjasiittiöillä... olisi se kuitenkin meidän lapsi.
Väestöliittoon mentiin ja mieheni haluttiin joka tapauksessa varmuuden vuoksi tutkia... ja mikä yllätys tulikaan: Hän oli täysin hedelmällinen!!:O Voi sitä riemua.
No luovutettuja siittiöitä ei siis enää tarvittu, kun näköjään niitä löytyikin omasta takaa.
Jonossa olimme alle vuoden, kun saimme munasoluja 5 kpl. Ensimmäinen siirto tehtiin tuoreella alkiolla ja kolme saimme pakkaseen.
Olin aivan varma, että raskaus keskeytyi heti alkuunsa kovan verenvuodon vuoksi, mutta varhaisultrassa näimmekin pienen sydämensykkeen. Olin raskaana ensimmäisellä yrittämällä.
Sain loppupuolella raskautta raskausmyrkytyksen ja lapsemme syntyi keskosena viikolla 34+3, mutta hän oli terve ja maailman suloisin pieni enkeli. Hän siis syntyi lokakuussa 2009.
Raskauden jälkeen, kun kehoni hieman normalisoitui, sain aloitettua hormonikorvaushoidon, sillä eihän kehoni edelleenkään toiminut, niinkuin pitää.
Joulukuussa oli ihme olo ja tuntui, kun kehoni tekisi ihan outoja juttuja. Olo oli ihan kuin raskaan ollessa, joten uskoin uuden lääkkeen aiheuttaneen nämä oireet. Lopulta kuitenkin päätin ostaa raskaustestin ja se näytti välittömästi positiivista. En uskonut raskauteen vieläkään, joten sain erikoislääkäriltäni pika-ajan samalle päivälle. Olin aivan varma, että tämä lääke aiheutti myös positiivisen tuloksen (näitä lääkkeitä kun on olemassa).
Lopulta lääkärini sanoi, että kyseinen lääke ei aihuta positiivista tulosta ja että kannattanee ultrata minut... Meinasin tipahtaa pöydältä, kun monitoriin ilmestyi pieni ihminen, joka vilkutti. Lääkäri onnitteli ja sanoi minun olevan 12 viikkoa raskaana ja että hänkin myöntää tämän olevan iso ihme.
Minun tapauksessani vielä ihmeiden ihme, sillä munasarjani olivat aikisemmin SURKASTUNEET!
Se, mitä oli tapahtunut, niin ensimmäinen onnistunut raskaus lahjamunasolulla oli aiheuttanut niin valtavan hormoniryöpyn mun kehossani ja se ja tuon hormonikorvauslääkkeen syöminen oli edesauttanut raskaaksi tulemista. Se lääke kuulemma sisälsi joitain ainesosia (mm. keltarauhashormonia), jota käytetään hedelmöityshoitojen alussa.
Olen kutsunut esikoistani ihmeitä tekeväksi enkeliksi, sillä hän on parantanut rikki olleen kehoni. Olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen.
Ihmeiden aika ei näytä olevan ohi, kun kaksi lapsetonta surullista ihmistä hakee lohtua toisiltaan ja molemmat saavat kokea suuren ihmeen...
Toivon kaikille jaksamista ja onnea! Muistakaa uskoa, että ihmeitä taphtuu... se ei ole vaan puhetta, tai tarinaa... niitä oikesti tapahtuu.
Haluaisin tähän kirjoittaa omasta tapauksestani.
Olen 33-vuotias ja minulla oli 20-vuotiaana ennenaikaiset vaihdevuodet... ne oli aivan kauheat ja ne alkoivat ihan puhtaasti pahasta stressistä. Lapsettomuushan oli luonnollisestikin loppudiagnoosi ja sen kanssa oli elettävä. Monesti ultrassa katsottiin tilannetta ja munasarjani olivat täysin surkastuneet. Jos jotain hyvää tästäkin löytyi, niin kohtuni oli kunnossa. Kolmekymppisenä mulle tehtiin suuri terveystarkastus ja siinä diagnosoitiin osteoporoosi... ei mulle annettu mitään hormonikorvaushoitoa kymmenen vuotta aikaisemmin... tai sitten olisi annettu, mutta järkytykseltäni varmaan mennyt ohi kovien.
Joka tapauksessa lääkäri otti asian esille, että mikäli haluan koskaan saad, tai yrittää lapsia, niin aika olisi NYT... no ainoa vaihtoehto tietenkin oli lahjamunasolu ja asiaa emme mieheni kanssa ennen edes ajatelleet... Minua ja miestäni yhdisti siis sama asia... hänelläkin oli diagnosoitu lapsettomuus.
Asiasta keskusteltuamme päätimme yrittää lahjamunasolulla ja lahjasiittiöillä... olisi se kuitenkin meidän lapsi.
Väestöliittoon mentiin ja mieheni haluttiin joka tapauksessa varmuuden vuoksi tutkia... ja mikä yllätys tulikaan: Hän oli täysin hedelmällinen!!:O Voi sitä riemua.
No luovutettuja siittiöitä ei siis enää tarvittu, kun näköjään niitä löytyikin omasta takaa.
Jonossa olimme alle vuoden, kun saimme munasoluja 5 kpl. Ensimmäinen siirto tehtiin tuoreella alkiolla ja kolme saimme pakkaseen.
Olin aivan varma, että raskaus keskeytyi heti alkuunsa kovan verenvuodon vuoksi, mutta varhaisultrassa näimmekin pienen sydämensykkeen. Olin raskaana ensimmäisellä yrittämällä.
Sain loppupuolella raskautta raskausmyrkytyksen ja lapsemme syntyi keskosena viikolla 34+3, mutta hän oli terve ja maailman suloisin pieni enkeli. Hän siis syntyi lokakuussa 2009.
Raskauden jälkeen, kun kehoni hieman normalisoitui, sain aloitettua hormonikorvaushoidon, sillä eihän kehoni edelleenkään toiminut, niinkuin pitää.
Joulukuussa oli ihme olo ja tuntui, kun kehoni tekisi ihan outoja juttuja. Olo oli ihan kuin raskaan ollessa, joten uskoin uuden lääkkeen aiheuttaneen nämä oireet. Lopulta kuitenkin päätin ostaa raskaustestin ja se näytti välittömästi positiivista. En uskonut raskauteen vieläkään, joten sain erikoislääkäriltäni pika-ajan samalle päivälle. Olin aivan varma, että tämä lääke aiheutti myös positiivisen tuloksen (näitä lääkkeitä kun on olemassa).
Lopulta lääkärini sanoi, että kyseinen lääke ei aihuta positiivista tulosta ja että kannattanee ultrata minut... Meinasin tipahtaa pöydältä, kun monitoriin ilmestyi pieni ihminen, joka vilkutti. Lääkäri onnitteli ja sanoi minun olevan 12 viikkoa raskaana ja että hänkin myöntää tämän olevan iso ihme.
Minun tapauksessani vielä ihmeiden ihme, sillä munasarjani olivat aikisemmin SURKASTUNEET!
Se, mitä oli tapahtunut, niin ensimmäinen onnistunut raskaus lahjamunasolulla oli aiheuttanut niin valtavan hormoniryöpyn mun kehossani ja se ja tuon hormonikorvauslääkkeen syöminen oli edesauttanut raskaaksi tulemista. Se lääke kuulemma sisälsi joitain ainesosia (mm. keltarauhashormonia), jota käytetään hedelmöityshoitojen alussa.
Olen kutsunut esikoistani ihmeitä tekeväksi enkeliksi, sillä hän on parantanut rikki olleen kehoni. Olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen.
Ihmeiden aika ei näytä olevan ohi, kun kaksi lapsetonta surullista ihmistä hakee lohtua toisiltaan ja molemmat saavat kokea suuren ihmeen...
Toivon kaikille jaksamista ja onnea! Muistakaa uskoa, että ihmeitä taphtuu... se ei ole vaan puhetta, tai tarinaa... niitä oikesti tapahtuu.
!