Voi kamala mitä uutisia Tyyne sait Toivottavasti kuitenkin olisi vain ollut kyse huonosta näkyvyydestä. Kuinka pian pääset jatkotutkimuksiin? Kyllä itsellä meni kylmät väreet, kun ajattelinkin miltä sinusta on mahtanut tuntua.. Paljon voimia jatkoon sinulle ja toivotaan todella parasta!!
Typyliini Minulta otettiin kaikki normi kokeet mitä keskenmenoja saaneilta otetaan.. ja lisäksi tutkittiin vielä jotain muitakin verestä, mutta en muista mitä.. ja tähän hätään en ehdi papereita penkomaan.. Minullahan ei myöskään ollut tukostaipumusta todettuna, mutta lääkäri sanoi silti, että usein keskenmenojen syy voi kuitenkin löytyä veritukoksesta ja koska tuosta piikityksestä ei ainakaan mitään haittaa ole, niin hän halusi kokeilla sitä meillä.. Muistaakseni klexanea käytin rv17 saakka ja hienosti suju raskaus Ymmärrän kaikki tunteesi.. ne ei ole mitenkään epänormaaleja vaan täysin normaaleja. Sujuiko sinulla tyhjennys hyvin? Minulla suurin suru silloin helpotti, kun alkio syntyi.. sen jälkeen tunteet heitteli laidasta laitaan.. vähän väliä itketti ja tuntui koko ajan siltä kuin tukehtuisin.. Suosittelen lämpimästi puhumaan jollekkin ulkopuoliselle.. ehkä jopa ammattiauttajalle. Nämähän ovat todella raskaita asioita.. ja monella lapsettomuusklinikalla mm on hyviä psykologeja.. Nimim. kokemusta löytyy.. Itse sain avun ulkopuoliselle puhuessa. Sinä olet menettänyt lapsesi.. ja sinulla on oikeus surra.. itke niin paljon kuin itkettää..
Jos/kun joskus hoitoihin vielä lähdet, niin pyydäppä reseptinä klexane vaikka jonkun toisen klinikan lääkäriltä.. Aivan varmasti saat tuon Klexanen reseptin jostain muualta, jos ei oma klinikkasi sitä suostu kirjoittamaan. Meillä siitä oli apua ja on ollut monella muullakin.. lääkäri sanoikin että sillä on saatu ihmeitä aikaan. Onhan se hintava piikki, mutta mitäpä sitä ei olisi valmis kokeilemaan.. voin kirjoitella yksityisesti enempi, jos haluat kirjoitella jonkun kanssa, ketä on kokenut saman.
Mutta anna itsellesi aikaa ja anna itkun tulla silloin kuin tulee.. Miehesi suree varmasti yhtä lailla.. jutelkaa keskenäännekin ja olkaa toisenne tukena. Mieheni oli aivan loistava tuki minulle tuon keskeytyneen raskauden aikana. Meitä kaikki keskenmenot lähensivät vaan entisestään.. me surimme yhdessä ja puhuimme. Ihan hirvittävän paljon voimia sinulle ja vaikkei sinua nyt helpotakkaan tieto,että et ole ainoa tuon kokenut.. meitä on niin valitettavan paljon, jotka käyvät tälläkin hetkellä läpi samaa kohtaloa Mutta usko pois, aika on se mikä auttaa.. ja se, että et patoa tunteitasi sisälle.. silloin ei räjähdä kuin oma pää. Tsemppiä!
Typyliini Minulta otettiin kaikki normi kokeet mitä keskenmenoja saaneilta otetaan.. ja lisäksi tutkittiin vielä jotain muitakin verestä, mutta en muista mitä.. ja tähän hätään en ehdi papereita penkomaan.. Minullahan ei myöskään ollut tukostaipumusta todettuna, mutta lääkäri sanoi silti, että usein keskenmenojen syy voi kuitenkin löytyä veritukoksesta ja koska tuosta piikityksestä ei ainakaan mitään haittaa ole, niin hän halusi kokeilla sitä meillä.. Muistaakseni klexanea käytin rv17 saakka ja hienosti suju raskaus Ymmärrän kaikki tunteesi.. ne ei ole mitenkään epänormaaleja vaan täysin normaaleja. Sujuiko sinulla tyhjennys hyvin? Minulla suurin suru silloin helpotti, kun alkio syntyi.. sen jälkeen tunteet heitteli laidasta laitaan.. vähän väliä itketti ja tuntui koko ajan siltä kuin tukehtuisin.. Suosittelen lämpimästi puhumaan jollekkin ulkopuoliselle.. ehkä jopa ammattiauttajalle. Nämähän ovat todella raskaita asioita.. ja monella lapsettomuusklinikalla mm on hyviä psykologeja.. Nimim. kokemusta löytyy.. Itse sain avun ulkopuoliselle puhuessa. Sinä olet menettänyt lapsesi.. ja sinulla on oikeus surra.. itke niin paljon kuin itkettää..
Jos/kun joskus hoitoihin vielä lähdet, niin pyydäppä reseptinä klexane vaikka jonkun toisen klinikan lääkäriltä.. Aivan varmasti saat tuon Klexanen reseptin jostain muualta, jos ei oma klinikkasi sitä suostu kirjoittamaan. Meillä siitä oli apua ja on ollut monella muullakin.. lääkäri sanoikin että sillä on saatu ihmeitä aikaan. Onhan se hintava piikki, mutta mitäpä sitä ei olisi valmis kokeilemaan.. voin kirjoitella yksityisesti enempi, jos haluat kirjoitella jonkun kanssa, ketä on kokenut saman.
Mutta anna itsellesi aikaa ja anna itkun tulla silloin kuin tulee.. Miehesi suree varmasti yhtä lailla.. jutelkaa keskenäännekin ja olkaa toisenne tukena. Mieheni oli aivan loistava tuki minulle tuon keskeytyneen raskauden aikana. Meitä kaikki keskenmenot lähensivät vaan entisestään.. me surimme yhdessä ja puhuimme. Ihan hirvittävän paljon voimia sinulle ja vaikkei sinua nyt helpotakkaan tieto,että et ole ainoa tuon kokenut.. meitä on niin valitettavan paljon, jotka käyvät tälläkin hetkellä läpi samaa kohtaloa Mutta usko pois, aika on se mikä auttaa.. ja se, että et patoa tunteitasi sisälle.. silloin ei räjähdä kuin oma pää. Tsemppiä!