Kirjoitanpa minäkin tarinani. Olen kaikki nää 5v seurannu tätä ketjua vaikken enää kirjoittanut. Joku kyseli elämästä lahjasolulapsen kanssa. Mulla on 5v ja reilu 1v lahjasolulapsi. Aikanaan kirjoitin täällä esikoisen aikaan mut nyt eri nimimerkillä kun moni tuttu tunnistaa.
Mut joo. Mä olen kertonut jo isommalle taustasta. Tää meni silleen et aikanaan puhuttiin tosiaan vauvan siemenistä ja siitä et toiset joutuu käymään lääkärillä saamassa sellaisen. Siihen asia jäi kunnes sitten tuli kyse siitå tuleeko meille enää koskaan vauvaa. Oli helppo aasinkenkä sanoa, että de tarkoittaisi käyntiä lääkärillä. Ja että kaikilla äidillä ei oo riittävästi siemeniå joten joku ihana täti sitten antaa omistaan. Lapsi kysyi että aijaa..oliko sulla äiti riittävästi. Mä sanoin että ei. Että sua toivottiin niin lujaa että saatiin solu tädiltä kellä niitä oli enemmän. Lapsi oli vaan että aijaa..kiva ja jatkoi leikkiä
. Sitten isompana tähän taas palataan mut selvästi se jäi lapsen ymmärrykseen. Lapsihan ottaa asian luonnollisesti koska muuta ei tiedä
Muuten lahjasolulapsen kanssa on ollu elämä samanlaista kuin oman. Ei asiaa ajattele . Paitsi kun joku saattaa vähän miettiä, ettei lapsella oo kauheesti mun piirteitä
. Mun lapset ei (tietenkään) oo mun näköisiä eikä edes piirteet vaikka joillakin kai näin voi olla. Esim tyttö on selvästi rotevampi ja leveä kasvoinen, mä siro ja kaitakasvoinen joten nää tällaiset "isommat piirteet" pistää tottakai silmään. Mut ne ei mua haittaa mitenkää
. Isänsä näköisiä ovat kovasti. Lapset on eri luovuttajalta.
Tsemppiä vaiheisiinne! Voin kertoa lisää jos ketä kiinnostaa jotku asiat