Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

syntymäpäiväsi johdosta :flower: :hug: !!

Mukavaa, että olette päässeet yhteistuumin päätökseen hoitojen lopettamisesta. Mietin juuri, että pitäisikö meidänkin etsiä jostain vauva viikonloppuhoitoon ja huomata mitä sunnuntai iltana tuumaisimme :LOL: !!

Kerroit tuosta adoptiosta ja valitettavan totta ovat nuo odotusajat ja ikäkin alkaa meillä vanhoilla (mutta vireillä ja nuorekkailla :D ) painaa adoptiota ajatellen.

Meillä käynnissä perhekohtainen valmennus sijaisperheeksi. Tapaamisia ollut jo kevään aikana, yksi vielä toukokuussa ja syksyllä jatkamme jos raskaus ei lähde käyntiin.

Mutta meni ne asiat niin tai näin, niin tärkeintä on suhtautua asioihin positiivisin mielin ja osata myös nauttia monista elämän pienistäkin asioista :saint: !! Tiedän, että helpompi sanoa kun tehdä, varsinkin kun muistelen hoitojemme alkutaivalta. Tuntui, että kaikki elämä pyöri hoitojen ympärillä ja ajatukset juoksivat edellä jo mahdolliseen seuraavaan alkavaan.

Nyt konkarina tekisin asiat toisin. Pitäisin pientä paussia hoitojen välissä ja väkisinkin suuntaisin ajatukseni toisaalle.

Mites kaikilla pyhät menneet...onko tullut mässäiltyä munia ja mämmiä :D ?? Täällä tehty pihatöitä ja laskettu pisteitä yhdessä miehen kanssa. Päätimme molemmat tiputtaa muutaman kilon :p . Aika mukava homma tehdä yhdessä!!

VEKARA - kevättä rinnassa B)
 
Mate:Minä kans toukokuus 48v. "Me vain mieheni kanssa totesimme että emme halua aloittaa kaikkea taas alusta eli päiväkoti rumba kolu rumba ja kaikki muu".
Tuota minäkin miettinyt, miten sitä tällainen mukav.haluinen jaksaisi kaiken tuon kun on saanut jo lapset maailmalle, tai ovat siis halunneet itse muuttaa. Lapsenlapsi ois heti tervetullut, mut tuskin muutamaan vuoteen :ashamed:. Penkoisin hulluna kirppiksiä vaik paljon olen säästänyt heidän pieniä vaatteita,olen monta villanuttua ja -housua kutonut ja ommellut mekkoja ja housuja kun olivat pieniä. Vekara:Sama täällä. En pisteitä laskenut vaan kaloreita. Maaliskuun alussa aloitin, matka vaan teki pikkuisen takapakkia. Pientä tulosta näkyvissä ;).
Miten muilla palstalaisilla? Kuulumisia tahtoo!! =)
grammoja geventynyt gerpera
 
HYVÄÄ LOPPUPÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE TASAPUOLISESTI!!

Ja MATE:lle onnea synttäreistä!!

ALMALLE tsemppiä piinisaikaan!

RUDY:lle :hug:

TYPYLIINI: Noi YT:t on kyllä tosi ikäviä. Meillä kans miehen työpaikalla neuvottelut menossa. Vielä ei tiedä, koska kuulee kuin käy...

SCARLET:ille onnea plussasta!

Muillekin :wave:

Omaan Napaan kuuluu vielä iltapahoinvointia, mutta en valita. Iltavuorot on töissä aika syvältä kun on koko ajan huono olo... kauheasti sitä vaan odottaa, että tuo masu alkais kasvaa niin tulisi todemmaksi tämä asia. Nyt se vaan on tasaisen turvonnut :p
Tuhrua tulee ajoittain edelleen, mutta en ole siitä nyt älyttömiä sätkyjä saanut, kun sitä on jo niin kauan jatkunut. 27.4 olis sairaalan NP-ultra. Sitä ennen käyn viikon päästä neuvolassa verikoeilla niin tarvii pyytää tätiä kuuntelemaan sydänääniä, että saa taas varmistusta itselle....

KAIKILLE PLUSSASÄTEITÄ!!

Bartsu ja toukka 10+4
 
Hei kaikille,

Rudylle
pahoittelut negasta ja paljon parempaa kalaonnea ensi kerralla :heart:

Matelle lämpimät synttärionnittelut ja onnittelut myös helpottaneen päätöksen tekemisestä :hug: Vanhempien rouvien kerhoon minäkin kuulun, vaikka koko ikäni olen saanut elää vastuussa vain itsestäni. Aika huoletonta elämää, lähinnä kai nuoruuteen kuuluvaa. Minulla tulee ihan pian 45v täyteen ja tänään viimeksi mietin, että viiden vuoden päästä olen 50v - omalla kohdallani se ei enää kuulosta vauvan äidin iältä... Mutta kokeilemme vielä pakastealkiot (3kpl) ja mieli tekisi ehkä yksi lahjasoluhoito vielä sen jälkeen, jos vain on rahaa. Miehen kanssa meillä on mukavaa kaksinkin, mutta minulle myös sijoituslapsi olisi lahja ja harmillisesti mies ei ole kovin inostunut. Onnea teille Vekara, jos sille tielle päädytte! :heart: Totta myös se mitä kirjoitit, että saattaisi harmittaa myöhemmin, jos ei nyt ihan tosissaan kaikkea mahdollista kokeilisi. Minä käyn tässä muutaman kerran terapiantapaisessa, tammikuun rv8+6 menetys otti aika koville ja samalla on käyty läpi muita menetyksiä (omasta lapsuudesta alkaen). Menkat on lähipäivinä tulossa, mutta PAS tehdään vasta aikaisintaan seuraavaan kiertoon.
Gerpera, kyllä minäkin välillä näen vauvanhoitounia :wave:

Almalle plussaonnea alkioiden kanssa :heart:
Typyliinille voimia ja tervetuloa pian takaisin :hug:

Bartsu ja Kauniskuu voikaa paksusti, hus hus tuhruille ja pahoinvoinneille!

Kaikille nimeltä mainitsemattomille myös tsemppiä ja onnistumisia :heart:

Mukavaa alkavaa pätkäviikkoa!
Hilde
 
Katselin tuota päivityslistaa. Misä kaikki piileskelevät??? Eikä piinistelijöitä yhtään, taitavat odottaa kevättä rintaan. Niinhän sitä sanotaan et keväällä ne hormonitkin heräävät...näissä hoidoissa ei taida päteä...
Bardolino ja muut plussanneet:On se raskausaika jännää varsinkin teille eka vauvaa odottaville vaivoineen ja iloineen. Vaikka itellä raskaudet olleet ei mitenkään kivoja mutta se tulos, se on maailman ihanin asia.
Hilleville, Vekaralle, Saagalle, Typyliinille, Nennuliinille, Juunille,Aliisalle, Assarille ja kaikille teille muillekin toivon todella sitä kääröä. :heart: :heart: :heart: :heart:
 
Hei kaikille! :wave:

Ihan ensiksi lohtuhalit :hug: neggis uutisia saaneille olivat ne sitten niitä "negoja" (kuten Rudylla) tai sitten ikäviä taloudellisia huolia kuten Typyliinillä ja Assarilla.

Almalle todella paljon tarrasukkia piinistelyyn!

Maten tekstiä oli jotenkin niin ihana lukea. he ovat todellakin sinut päätöksensä kanssa ja se jos mikä on hieno asia. :heart: Itselleni toinen lapsi oli ensin sellainen "ihan pakko" juttu, mutta uskon ja toivon, että olen päässyt siitä yli ja osaisin mennä seuraaviin hoitoihin avoimin ja ennen kaikkea rauhallisin mielin.

On ollut hieno lukea Kauniskuun ja Bartsun tunnelmia raskauden suhteen ja oikein paljon tarrasukkia ja enkeleitä myös heille! :heart:

Mybaby, ehkä treffaamme tietämättämme toukokuussa siellä Avalla, sillä myös meillä olisi tarkoitus päästä siirtoon toukokuussa. Tosin meillä on mahdollinen tuoresiirto tulossa vasta kymmenennen päivän tiennoilla, mikäli luovuttajalla menee kaikki ok ja alkioita lähtisi kehittymään.

Tässä lapsettomien palstalla oli ketju siitä kuinka miehet eivät aina ole jaksaneet olla niin "mukana" näissä hoidoissa ja niiden suunnittelussa. Miten teillä luovutushoidoissa olevilla on ollut? Itse muistan ensin alkuun kiukutelleeni miehelleni, kun minusta tuntui, että vedin tätä projektia yksin eteenpäin. Ehkä se vieläkin on niin, sillä ei meillä mies aktiivisesti tutki / opiskele näitä juttuja, vaikkakin kiinnostuneena aina kuuntelee mitä minä olen jälleen netistä löytänyt... :ashamed: Meillä mies ei myös ole ottanut kovinkaan tosissaan yrityksiä parantaa hänen simppojen laatua, kun lääkäri kerran on sanonut, ettei niissä pitäisi olla vikaa hoitoja ajatellen. Itse taas olen ajatellut, että kaikki mahdolliset (meidän käytettävissä olevat) keinot olisi käytettävä varsinkin kun on noitoa keskenmenoja takana. No, siitä on ikävä kyllä minun puoleltani tullut välillä sanomista, varsinkin kun itse yritän "treenata" kroppaani niin hyvään kuntoon kun mahdollista raskautta ajatellen. Mutta ei siis meillä mitään suuria tunteita asian suhteen läpikäydä, mutta olisi kiva kuulla miten muilla on.

Hyvää tiistai päivän jatkoa,
Simmis
 
Heissan!

Juu kyllä on niin perseestä tää lama :(

Me täällä painimme onko meillä ollenkaan vara toiseen lapseen. Mies ei tiedä vieläkään onko hänet irtisanottu vai ei... tilanne on varsin epäselvä. Meillä YT:t käynnissä ja tieto tulee tuossa toukokuun lopussa.... jos olemme kohta molemmat vaikka työtä niin kusessa ollaan.

pahinta tässä on että meillä on luovuttaja, ja mun menkkojen pitäs alkaa ens viikonloppuna ja siitä hoito, rahat hoitoon on tilillä... mutta: onko meillä enää kohta rahaa mihinkään muuhun? esim taloomme`... ja entä jos tulen raskaaksi... (jota siis toivoisin) miten sitten pärjätään... ARGH!!! todella kivaa painia tän kanssa. luulin aina ettei lapsen hankkiminen voi olla rahasta kiinni vaan kaiksesta muusta... mutta kyllä se näköjään ahdistaa kun ei tiedä tulevasta!

hermorauniona: assari
 
Assari, kuulostan ehkä ERITTÄIN tätimäiseltä, mutta oman elämäni aikana olen huomannut, että asioiden on ihme kyllä jännä tapa usein miten selvitä, vaikka välillä tuntuu, että kaikki asiat ovat aivan solmussa. Positiivisesti ajatellen olen aina yrittänyt ajatella, että tehdään mitä suunniteltu on ja turhan sitä surra mitä huomenna tapahtuu, sillä voihan se rekkakin vaikka ajaa huomenna päälle, eikä sen jälkeen siten ainakaan tarvitse surra mitään... :kieh:

Mutta tsemppiä teille päätöksen tekoon. Mitä tahansa sitten päätättekin, uskon että se on teille oikea päätös. :hug:
 
Ekana Pirille kiitos listauksesta! Sulla alkaa jo loppusuora häämöttää, muista nauttia ja levätä kunnolla viimeiset viikot :)

Hilleviä kovasti odottelin piinailukaveriksi, mutta pieni aikalisä on kohallaan jos siltä tuntuu, olet kokenut raskaan menetyksen :hug:

Rudylle kanssa täältä iso hali ja voimia :hug:

Almalle tooosi isot tarrasukat matkaan, täällä jänskätään melkeen yhtä paljon :p

Kauniskuu ja Bardoliino, koettakaa jaksaa odottelua ja nauttia olostanne. Eipä enää ole kauheesti kun ootte jo alun mutkista päässeet ja suurin vaara ohi. Ja nuo ultrat kyllä rauhoittavat mieltä kummasti kun pääsee näkemään että kaikki on kunnossa :D

Typyliini ja Assari, teillä on todella kamala tilanne, toivotaan että kaikki vielä kääntyy parhain päin. Muistakaa että yhdessä tehdyt päätökset kantavat pisimpään :hug:

Mate62, ONNEA synttäreistä! Ja myös päätöksistä sillä kirjoitit niin helpottuneesti, huomaa että vaikea päätös on saavutettu ja sen kanssa voi elää ;)

Simmis, voipi olla :whistle: Toivotaan parasta tulevaan hoitoon ja paljon munia vaikka pääsiäinen meni jo :D AVAlla onneksi niitä ei tartte jakaa, joten muutamakin riittää!!! Ei se määrä vaan se laatu!

Ja sitten ).(
Tänään on sitte vedetty ekat zumenonit poskeen :eek:
Ultra on 27.4 ja siirto 4.5!!! (Juu, siis jos on siirrettävää :| )
No, ollaan sitten koko ajan lähempänä sitä päivää... taytyy sanoa, etten osaa kyllä yhtään ajatella niin rauhallisesti, kuin esim. Mate... mut asia kerrallaan!
Mulla on takana tässä 5 viikon laihdutusrääkki ja kiloja menny saman verran :p
Oli pakko tehä jotain kun mä turpoon noista lääkkeistä ihan kauheesti. Ja kun aina kaiken jättää viime tinkaan niin, olis vaan voinut saada enempikin putoomaan :ashamed:

Että tällaset kuulumiset tällä kertaa taas täältä mun yöstudiosta B)
Terkkuja kaikille ja etenkin niille, joita en muistanut heittää omalla kirjotuksella :wave:

:heart: :llä mybaby
 
Vekara, paatoksenne on varmaankin oikea. Olette todella sisukkaasti yrittaneet, joten teidan ei missaan vaiheessa tarvitse miettia, etta olisiko pitanyt kuitenkin kokeilla sita tai tata. Tulee haikea olo - olemme niin kauan toisiamme tsemppailleet, me vanhat konkarit. Tahan sun viimeiseen taistoosi Riikassa seka kummipoikasi etta mina lahetamme sulle erityisia hyvan onnen aaltoja :hug:

Hillevi, paljon lampimia ajatuksia sinulle. Hieno juttu, etta kayt terapiassa; kylla nuo keskenmenot ja lapsettomuuten pelon kanssa painiminen ovat niin raskaita juttuja, etta ne kantsii kayda kunnolla lapi.

Kaikille palstalaisilla toivotan paljon onnea hoitojen kanssa!

p.s. Gerpera, sun vauvalle syntyman johdosta lahettamasi ihana runo on printattu ja on vauvan muistojen laatikossa. Kiitos :flower:

Watrossi
 
Watrossi: Kiva "kuulla" sinustakin ja kiva että pidit runosta. Minä niin tykkään ite noista vauveli-runoista ja niitä on mukava lähettää. :) Harmi vaan kun tälle palstalle ei niitä paljoa ole voinut kirjoittaa, mutta ensikuus tänne ainaki kaksi vauvelia syntyy...jos ei jo täsä kuussa ;) .
Onnellista vauva-aikaa Teidän perheelle!
gerpera :heart:
 
Mate ja Vekara ihailtavaa, että joku on kyennyt tuon lopetuspäätöksen tekemään! Itsekin jotain ratkaisua tähän "epämääräiseen" elämäntilanteeseen kaipaisi, mutta ihan vielä ei osaa luovuttaa, ainakin pakkanen tyhjennetään ennen vauvahaaveista luopumista.

Alma ainakin taita piinailla. Mitkä fiilikset? Paljon plussatuulia sinne!

Täällä uusi PAS-kierto nyt alussa, zumeja popsin toista päivää ja viikon päästä on eka limisultra. Siirto on kaavailtu vapun jälkeiselle viikolle. Hormonit on vissiin sekaisin, kun kiukuttaa pirusti. Töissäkin sain kunnon itkuraivarin, vaikka yleensä kykenen pysymään vilipyttynä, vaikka tunelma olisikin kiihkeä. Toivottavasti viikonloppu tasaa tunteita...

Aurinkoisia kevätpäiviä,
Marru
 
Puolenyön mietteitä täältä taas :wave:
Mut missäs kaikki luuraa kun on niin hiljaista?! Koettakaahan ehtiä morjestaan tänne välillä ;) Kevättä kyllä pukkaa kivasti ja ulkohommia sun muuta juttuja painaa kovasti päälle. Tosin itse oltu sisällä aikas tiiviisti ja paranneltu flunssaa koko viikonloppu. Ulkona olis kyllä tuuli voinut viedä mukanaan :kieh:

Mutta pakko laittaa nyt kyselyä teille tuosta zumenonista. Viimeksi mulla oli pohjana jarru kun tuota käytin ja oireita ei ollut juuri laisinkaan. Mutta nyt on sitten senkin kanssa |O
Vai onko tämä nyt ihan normaalia. Nimittäin olen ollut muutamaan otteeseen ihan pyörtymispisteessä kun huippaa niin pirusti, maha on kuin ilmapallo ja jomotus oikeen jyskyttävää :ashamed: Koko kroppa on ihan puuduksissa. Luulin että mullekin tuo flunssa iskee mut ei, kyllä tää on jotain muuta. Lueskelin paketista että sivuoireita kyllä löytyy jos jonkinlaista, mutta että näin voimakkaita :/
No, kyllähän nämä nyt kestää kun tietää mitä varten näitä popsii, en mä sillä ;)
Ja sitäpaitsi meillä tuo siirto on sitte 5.5, tuo edellinen päivä on se sulatus... Siis jos edelleenkään yksikään noista selviää...

Almalle edelleen pidetään täällä kaikki ulokkeet pystyssä :attn:

Simmis, mites hoito etenee teillä?
Marru, tsempataan kovasti itteämme nyt näissä huuruissa! Meillä menee ainakin melkeen päivälleen samassa tahdissa nämä kuviot!!!

Ja muillekin tietenkin tasapuolisesti voimia ja jaksuja :hug:
Oikeen hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle!!!

:heart: :llä mybaby
 
Heipps!

Kovin olen täällä Alman uutisia myös minä odotellut, sillä eikös siellä päin kohta ole testien aika??

Kohta myös Vekara, Marru ja Mybaby pääsevät piinailemaan, mikäli olen pysynyt laskuissa mukana :). Minä itse tule viikon pari jäljessä, sillä zumeja pitäisi nyt alkaa napsimaan, kun tämän viikon aikana vuoto ensin alkaa. Meillä olisi siis kyseessä uusi hoitokierros ja tuoresiirto, mikäli homma sujuu kuten toivotaan.

Jostain syystä olen kyllä edelleen menossa tähän hoitoon aika skeptisin mielin. Liekö syynä edellisten hoitokierrosten alhaiset alkiomäärät, keskenmenot, etc., mutta en kovinkaan suuria odotuksia ole lopputuloksen suhteen ladannut. Jossain pienen mielen sopukoissa jopa "pörrää" jo valmiiksi pelko mahdollisen keskeytyneen keskenmenon jälkeisestä kaavinnasta etc.... Eli todella positiivisin mielin täällä ollaan hoitoihin valmistumassa, varsinkin kun matkassa on todella monta mutkaa vielä edessä ennen kun tuo suurin "peikko" olisi edes mahdollista konkretisoitua! :kieh: :LOL:

Pitäisiköhän tässä muuten nyt mielen kohotukseksi alkaa jälleen kerran muistelemaan niitä alkion kiinnittymisen poppakonsteja? Eli niitä taisivat olla (ainakin joillekin meistä... ;)) lepo, aspiriini, punaviini, vihreä tee (?), suklaa? Tuleeko jollekin vielä mieleen jotain muuta??

Mybaby, noista zumien sivuoireista olen huomannut, että joka hoitokierroksen aikana ne ovat aina olleet edellistä hoitokierrosta voimakkaampia. Viimeisimmässä yrityksessä jo pelkät zumeoireet muistuttivat ihan raskausoireita! Itse olen ajatellut, että syynä voisi mahdollisesti olla (minun tapauksessa) oman kehon hormonitasapainon muuttuminen iän, keskemenojen ja raskauksien vuoksi.

Simmis
 
Heippa kaikille!
Hiljaisempaa ollu palstalla. Porukkaa tosiaan piinailuhetkillä pian aika iso sakki :heart:

SIMMIS joo, keinoja :) Mitähän mulla oli, no vihreetä teetä tuli päivittäin juotua , punkkua lasillinen lähestulkoo päivittäin :snotty:( Ups) Rauhallinen mieli ja turha hysteerinen niuhotus pois (olisikin onnistunut.. ) Yleinen rentoilu ja levon kannalta otto, salilla punnertelu jäi, vaikka en usko että se alkio karkaa minnekään, mutta silti. Suklaata aika reippaalla kädellä (tosin tuli syötyä ennenkin..) ... siinäpä niitä samoja tuli kuin mitä itsekin mietit. :heart:

Täällä ootellaan ja pelätään perjantain ultraa. Lukenu taas liikaa kaikkia kauhutarinoita.... :ashamed:

Ihanaa aurinkoista vaikkakin kylmää maanantaita kaikille :heart:

Kauniskuu 11+3
 
täällä ollaan...

Torstaina olisi testipäivä (siirosta 2 viikkoa), mutta mieli ei ole korkealla. Jotenkin aavisten negaa. Ei niin minkäänlaista varttenotettavaa oiretta (en kyllä edes oikeastaan tiedä, mitä oireita voisi olla!) suuntaan eikä toiseen. Varoittelivat veritipoista, mutta eipä niitä ole näkynyt. Yhtenä yönä n. viikko siirron jälkeen heräsin äklötykseen, mutta sekin meni nukkumalla ohi... Rinnat on vinkerän pinkerät, mutta niin ne olisivat tähän aikaan kierrosta muutenkin, mokomat lujukset!

Normaalia elämää olen elellyt ja sinnikkästi lääkkeeni niellyt tai sitten "muuten vain ottanut". Mulla onkin molempia 3X päivässä. Lääkärin määräämät päiväunet ovat tehneet oikein hyvää kun töissä on vuoden kiireisin aika.

Kertokaapa, minä piinispäivänä kotitesti näyttää "totta" ja mikä testi on luotettava. Pitääkö sitä ihan aikuisten oikeasti odottaa torstaihin? Sillä kyselen, etten kiirehdi pahoittamaan mieltäni ennen aikojaan, ehtiihän sitä loppuviikollakin...

apea Alma
 
Alma, huhuu, koeta olla vahvoilla mielin siellä, tuo oireettomuus tai mahdolliset oireet eivät merkkaa mitään tulosta ajatellen =) Mutta tiedän että vaikea on uskoa juuri mihinkään suuntaan tuossa vaiheessa. Normaali elämänrytmi on parasta tuossa vaiheessa, kun ei omilla tekemisillään juurikaan voi vaikuttaa. Minä testasin tuossa ekassa onnistuneessa hoidossa muistaakseni tasan kaks viikkoa punktiopäivästä, mikähän pp päivä tuo sitten onkaan :| ja silloin sain jo selkeen viivan. Tulihan sitä tehtyä vielä sen jälkeenkin muutamia testejä, kun ei meinannu uskoa ollenkaan ;)
Meidän klinikalla kun ei noita veritestejä harrasteta.
Mutta tuo on tosi yksilöllistä miten hormonit alkaa näkyä testeissä, joten eipä tuohon voi varmaa vastausta antaa. Toki jos maltat odottaa tuonne torstaihin, niin sitten ainakin pitäisi tuloksen jo näkyä.
Paljon voimia sinne piinistelyyn :wave:

Kauniskuulle hirmu tsemit ultran odotteluun, kyllä siellä kaikki hyvin on :hug:
Jännä miten mieli vetää kaikkien kamalien juttujen perään mitkä liittyy raskauteen, mutta se on normaalia odotusajan piinaa.

Simmikselle kans tsempit jotta usko tulevaan hoitoon löytyy :hug:
Yleensä se mieli alkaa elää mukana hoidossa paremmin kun konkreettisesti alkaa tapahtua. Niin tuttua tuo tunne on täälläkin. Toivotaan että vuoto ilmaantuisi pikapuolin!
Tosin nuo zumet sekottaa mun pään kohta kokonaan, ihan käsittämättömistä asioista vanne kiristyy äärimmilleen :kieh: Toivotaan että kanssaihmiset täällä kestää mua :ashamed: Multa jäi eilen ottamatta illlan viimeinen tabukin, mutta toivottavasti se ei haittaa...

Noista poppaskonsteista sen verta, että meillä kyllä nautittiin punkkua jo ennen siirtoa ja vielä plussankin jälkeen, päivittäin :whistle: Tosin määrät on pieniä!!! Taisi tulla otettua myös tujaus konjakkia siirrosta kun tultiin, jotta saatiin rentoudutta. Mutta jännä tuo asenne kyllä eri paikoissa. Aina on maalaisjärjen käyttö sallittua, minusta ainakin. Enkä ala tässä mitään selontekoa laittaa ohjeista sun muista, ettei mennä väärille poluille. =)
Ja meillä ainakin mies tykkäsi kovasti, kun sai joka ilta vähän punkkua...
Foolihappoa kans popsin ja sit monivitamiinia, siinä se oli mun taiat.
Stressitön ja rento olo piinailupäivinä on minusta mahdotonta saavuttaa |O ja jos siitä olisi kaikki kiinni niin ei niitä lapsia olisi kun joillain harvoilla!

Mut nyt on parasta laittaa taas pillit pussiin ettei tuu romaania, eihän niitä nyt kukaan jaksa ees lukea :x

:heart: :llä mybaby
 
ALMAlle tsemppiä viimehetken piinistelyyn!

MYBABYLLE jaksuja zumejen kanssa pelailuun. Mulle ei zumeista koskaan tullut mitään erikosia oireita, mutta lugeista sitten sitäkin enemmän.

SIMMIS: Mä vetelin jo ennen siirtoa greippimehua, kun sen sanotaan vahvistavan limakalvoja. Muita poppaskonsteja en kokeillut. Yritin vain ottaa relasti, mutta yritykseksi se kyllä jäi.

ON: Tokan kerran käyty tänään neuvolassa ja vahvat sydänäänet bongattu. Kuului selvemmin kuin viimeksi, mut silloinhan viikkoja olikin "vasta" 9+1. Kivi vierähti sydämeltä. Mun painokin oli tippunut puoli kiloa vaikka luulin lihoneeni ainakin kaksi...
Maanantaina on sitten NP-ultra.

Bartsu ja toukka 11+5
 
Eli moikka kaikille ja tässä vähän taustaa meijän hoidoista...Eli minä 38-vuotias ja yritystä takana lähes neljä vuotta. Meille tehty 4x ivf ja aina päästy siirtoon asti, mutta ei koskaan mitään pakkaseen,kaikista tuloksena puhdas nega.Me ollaan selittämättömästi lapsettomia. Nyt ensimmäinen lahjasoluhoito 05/09 eli siis pian jos kaikki menee hyvin.Olemme hoidossa tre väestöliitto.
Tänää lopetan pillerit ja ootellaan menkkoja ja sit alan syömään zumenonia..jännittääääää
tämä on meidän viimeinen yritys eli toiveet on korkealla..
 
Heips! I'm back:) Lomat on vietetty ja huomenna karu paluu arkeen ja töihin.. ei kyllä yhtään nappais.. olis niin mukava vielä lomailla.

Pahoitteluni kaikille neganneille ja huonoja uutisia saaneille.. Irtisanomiset ja raha varsinkin sen myötä on kyllä varmasti tiukemmassa ja nämä hoidot eivät mitään ilmaisia ole. Kauhistuttaakin jo, että kun miehen kanssa laskettiin, että nyt näihin hoitoihin on mennyt n. 7000? rahaa ja Fertinovalle mentäessä tuo summa menee pelkästään jo melkein tuoresiirtoon ja psykologilla käyntiin ja kaikkiin alkutesteihin.. että sinänsä on todella edullinen tuo väestöliitto!

Vekara olet tehnyt suuren päätöksen. Edelleenkin ihailen sinua ja sinun päättäväisyyttää ja rohkeutta sekä asioihin positiivisesti suhtautumista. Toivotaan koko sydämestä kuitenkin että nämä viimeiset alkiot toisivat teille hienon pisteen i:n päälle.. te, jos ketkä, miehesi kanssa olisitte sen ansainneet.

Ihanaa lukea että Bardolinolla kaikki sujuu hyvin! Varmasti helpotus kuulla ne sydänäänet.. eiköhän kaikki nyt mene hyvin, kun olet jo melkein "turvallisilla vesillä" eli siellä rv12 tietämillä.

Itsellä välillä ollut kovin vaikeaa. Hillevin tavoin otti aika koville tämä viimeisin keskeytynyt raskaus. Välillä tulee niin katkeria tunteita ja kyyneleet on herkässä.. meidän pienokaisen syntymään olisi ollut enää 2 kk aikaa.. mutta elämä jatkuu ja niinhän sen täytyykin. Olen jutellut pari kertaa ammattiauttajankin kanssa, sillä kuten totesin niin tämä oli vähän liian kova pala.. Nyt elämä näyttää taas paljon valoisammalta kun on saanut puhua tuntemattomalle ja saanut apua..:) Toiv. Hillevi sinäkin olet parempaan suuntaan mennyt..

Kauniskuulle tsemppiä ultraan! Kyllä siellä kaikki hyvin on. Hyviä vointeja ja tulehan kertomaan kuulumisia!

Ketkäs kaikki täällä nyt toukokuussa lähtee piinailemaan?

Mulla hyytymistekijät oli tosiaan ihan normaalit. Nyt on otettu niin paljon kokeita, että lääkäri oli luottavaisin mielin lähdössä uusiin hoitoihin. Täällä odotellaan nyt kk:sia tulevaksi.. pitäisi alkaa tuossa vapun tienoilla.. eli n. puolessa välissä toukokkuuta päästään ottamaan meidän viimeinen kyytiläinen mukaan, mikäli sulatuksesta selviää. Sitten ollaankin taas alkutilanteissa.. mutta ei hätää, lääkäri lupasi että pääsemme ensimmäisiksi jonoon kun viimeinen alkio on siirretty sen ristiinluovuttajan avulla.. lisäksi fertinovassa jonot olivat sen 6-9kk ja me ollaan nyt oltu 5 kk:tta jonossa, joten kyllä viim. syksyllä sitten taas päästään hoitoihin, jos tämä viimeinen hoito ei tuota toivottua tulosta.

Tervetuloa kaikille uusille mukaan. Lueskelen vielä paremmalla ajalla viestejä läpi.. nyt tämmöinen hätänen ilmoitus vaan että mukana taas ollaan:)

Mukavaa aurinkoista päivää kaikille

:) Aliisa
 
Tervetuloa jengiin Iituska!

Bartsulle :flower: :heart: vahvan sykkeen johdosta! Vielä se np kehiin ja sitten voisitkin jo melko turvallisin mielin alkaa suunnittelemaan vauvan huonetta! Kauniskuulle myös kaikkia mahdollisia hyvänonnen toivotuksia tulevaan np ultraan!

Alma, mulla juuri rintojen pinkeys on aina ollut varma merkki raskaudesta, sillä muut oireet ovat olleet lääkkeiden sivuoireita. Eli lippu vain korkealle! Itse olen testaillut yleensä Early Detection -merkkisellä testillä ja plussat ovat näkyneet jopa päiväpissasta pp11.

Aliisa, sinäkin sitten piinistelet mahdollisesti toukokuussa. Me kanssa laskeskelimme miehen kanssa, että rahaa ehdimme kuluttaa about 21.000 euroa ennen kun saimme käärön syliin, mutta nyt sitä kulunutta rahaa ei kyllä enää tule edes muistettua. Vinkkinä voin sanoa, että lasku kannattaa aina yrittää maksaa ennen testin tekemistä, sillä pottumaisinta on "kaivaa kuvetta" negan jälkeen... :kieh:

Nyt täytyy lähteä kauppaan ostamaan sitä greippimehua, eli Mybaby, kyllä täällä yritetään (ainakin välillä) olla positiivisin mielin. :wave:

Simmis
 
Tervehdys, ladyt! Pyrin nyt oikein virallisestikin mukaan pinoonne. Jonkun kerran olen täällä tuttujen juttuja kommentoinutkin, mutta nyt on tosi kyseessä. Oma ensimmäinen lahjasoluhoito on alkamassa.

Taustaa: Olen 45 v., lapsia ei ole ennestään minulla eikä miehellä. Olemme avioituneet vasta viisi vuotta sitten, ja alusta lähtien on ollut selvää, että jälkeläisiä ei ehkä meille siunaannu. Alkuvuosina kyllä yritimme kotioloissa kovastikin ja kävimme tutkimuksissakin toteamassa, että mitään kummempaa vikaa ei kummassakaan ole. Mihinkään hoitoihin emme kuitenkaan lähteneet, kun pidimme itseämme niihin jo silloin hiukan liian vanhoina. Kun raskautta ei kotikonstein alkanut, totuttelimme vähitellen siihen ajatukseen, että olemme lapseton pari.

Viime keväänä, tasan vuosi sitten, tapahtui kuitenkin ihme! Tulin täysin yllättäen ja ihan luomusti raskaaksi! Olimme ihmeissämme ja ensi häkellyksestä selvittyämme onnemme kukkuloilla. Suru oli käsittämättömän suuri, kun raskaus keskeytyi melkein aluunsa, vk 8+5.

Murhe ei millään antanut periksi ja ymmärsimme, että jotain tarttis lopultakin tehdä. Hoidot omilla soluilla (2x inssi ja 3xivf) eivät kuitenkaan tuottaneet raskautta. Tulos oli täysin odotettu: soluja kyllä tuli -vaikka ei kovin paljon- ja ne hedelmöittyivät hyvin, mutta alkiot olivat huonolaatuisia. Vuodentakainen luomuraskaus oli kuin olikin todellinen ihme eikä toista sellaista tuntunut kannattavan jäädä odottamaan. Se kuitenkin selvisi, että miehen siittiöt ovat hyvinkin hedelmöittämiskykyisiä ja puute on vain ja ainoastaan nuoremmista munasoluista.

Nyt olemme sitten ikäänkuin luonnollisena jatkumona lähdössä lahjasoluhoitoon. Meille löytyi Tampereen Ovumiasta yllättävän nopeasti sopiva luovuttaja: huhtikuun alussa kävimme neuvottelukäynnillä ja nyt jo on hoito alkamassa. Menkkojeni pitäisi alkaa sunnuntaina, siinä vaiheessa Zumenonit kehiin, luovuttajan punktio on suunniteltu vk 19 lopulle ja siirto olisi jo vk 20. Eli pääsen toivottavasti piinailemaan muiden toukokuun hoitolaisten seuraksi.

Vauhti on nyt tässä hommassa melkoinen, mutta onneksi olen alustukseksi kahlannut kevään aikana läpi edellisen pinonne. Hyvää tietoa olen saanut, kiitos vain! Muutenkin olen jo pitemmän aikaa seuraillut kirjoituksianne ja Hillevin kanssa on vaihdettu yksäreitäkin. Sopinen siis seuraan?
 
Terve!

Uusille tervetuloa ja piinistelijöille voimia!

Almalle: mulla näytti pp 14 haalean viivan ja pp 16 sitten selkeän viivan. Mulle on aina annettu klinikoilta ohje, että kotona tehty pissakoe näyttää varman tuloksen vasta pp 16. Sanoivat, että jos pp 14 näyttää negaa, niin siihen ei kannata luottaa, voi vielä kahdessa päivässä muuttua!!! Eli älä ainakaan lopeta lääkitystä, jos testailet aikaisin ja näyttää negaa!!

Täällä alkaa jo olla vikat viikot käsillä. Uskomatonta! Vuosi sitten näihin aikoihin kävimme ekalla käynnillä Riiassa ja nyt ollaan tässä tilanteessa! :) Samaa toivon teille muillekin!

Piri 35+0

 

Yhteistyössä