Jospa sitä ehtisi pitkästä aikaa kirjoittamaan jotain
Johkunen, onnea plussasta!
rudylle myös hurjasti onnea ultrakuulumisista! Ei sentään sitten niitä toisia kaksosia
Tsekkeihin menijöille (ja tietysti muillekin, joilla on hoito tulossa) onnea matkaan! Reprofit kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Toivottavasti tuotte sieltä monta plussaa kotiin. Kertokaapa sitten kokemuksianne, sillä tuo klinikka kiinnostaa. Oma lehmä ojassa, kyllä.
plastex, olen niin pahoillani kaikista viime aikojen vastoinkäymisistä. Sinulla on takana jo useampi varhainen keskenmeno, voi kunpa niihin löytyisi jokin selitys. Tai vielä parempaa: ratkaisu. Oliko se niin, että sulla on hoidoissa käytössä kortisoni? Luovutettujen alkioiden tilanteesta en tiedä, mutta olisiko mahdollista ottaa hoidossa käyttöön myös luovutetut siittiöt?
Voi
amv, älä huoli! Tiedän hyvin, mitä krooninen aikapula on.
Kasvattele rauhassa aarrettasi, sulla on siinä nyt tehtävistä tärkein. Kävin jo aikoja sitten, taisi olla peräti viime vuoden puolella, odotuspuolella kurkkaamassa kuulumisiasi. Huh, tulipa taas elävästi mieleen, että raskaanaolo lapsettomuushoitojen jälkeen ei ole helppoa. Kaikki ne vuodot, pelot, liika tieto
Piipahdathan joskus kertomassa kuulumisiasi täällä, kun tuntuisi suorastaan vakoilemiselta käydä niitä lukemassa odotuspuolelta.
Johkuli, teillä on ollut nyt paljon mietittävää. Myös meillä otetaan seuraavaan hoitoon (jos sellainen joskus tulee...) luovutetut siittiöt varmuuden vuoksi varalle. Syy taustalla on hyvin erilainen, eikä vaihtoehtoja ole. Meillä on erilainen tilanne toki jo ihan senkin takia, että miehellä on edelliseltä hoitokierrokselta biologinen lapsi. Hän tietysti toivoo toista samanlaista lottovoittoa. Minä sen sijaan olisin omasta puolestani, ehkä omituista kyllä, valmis siirtymään jo vaikka suoraan luovutettuihin siittiöihin. Olen vasta lapsen syntymän jälkeen ymmärtänyt, mitä monet alkioadoption kautta lapsen saaneet ovat tarkoittaneet alkioadoption tasa-arvoisuudella. Olemme tässä pienessä kolmen hengen perheessämme tasa-arvoisia näinkin, mutta kun mukaan tulevat muut lapsemme lahjasolutaustasta tietävät, asetelma muuttuu. Lapsemme on aina pikkuisen enemmän miehen ja hänen sukunsa oma. Nämä kokemukset ovat tietysti henkilökohtaisia, ja moni muu kokee asiat varmasti aivan toisin. Ja ettei nyt kukaan käsittäisi väärin, lapsemme on minulle vähintään yhtä rakas kuin olisi, jos meillä olisi yhteisiä geenejä. Toivon Johkuli teille kovasti onnea tulevaan hoitoon. Puhuit ohjelmassa koskettavasti siitä, kuinka luopuminen omien geenien eteenpäin siirtämisestä vie kasvokkain oman kuolevaisuuden kanssa. Itku tuli, kun sitä katsoin.
).( Luovuttajan löytymistä odotellaan, ja ilmeisesti aikaisintaan syksyllä voi toivoa mitään tapahtuvaksi. Kaiken piti olla klinikan mukaan jo selvää ja hoitoa suunniteltiin tehtäväksi huhti-toukokuussa, mutta sitten kaikki meni uusiksi. On ollut muutenkin todella raskas alkuvuosi monellakin tapaa, joten ei tämäkään takaisku enää suurena yllätyksenä tullut. Ajan kuluminen ahdistaa silti, vaikka (varsinkin kun?) toisella kierroksella jo ollaan. Viikot muuttuvat kuukausiksi, pahimmassa tapauksessa vuosiksi, ja aika kuluu välitilassa, hoitoja odotellessa. :headwall: Eipä toisaalta ole juuri vaihtoehtojakaan. : /
Parempaa onnea hoitokuvioihin teille muille! :heart: