Luovutan. En usko, että mulla ikinä tulee olemaan hyvää itsetuntoa.

[ruikutiruikuti]

Mä en vaan pysty näkemään itsessäni mitään hyvää. Lyttään koko ajan kaikkea mitä teen, pidän itseäni kammottavan rumana, tyhmänä ja tylsänä, aivan sama mitä muut sanovat tai mitä jotkut ulkoiset asiat todistavat.

Jollain tasolla mä ymmärrän, etten esimerkiksi ole tyhmä, mutta silti tunnen olevani tyhmä. Koen olevani ihan kammottavan ruma, vaikka kuulen olevani kaunis. En luota ihmisiin, jotka näkevät minussa hyvää, koska en usko siihen mitä he näkevät.

Mä en jaksa enää. Kaks vuotta tätä on terapiassa väännetty, ei tuu mitään. Jos ekat 28 vuotta saa kuulla ja tuntea olevansa paska ja arvoton ihminen ja huono kaikessa, niin mihin se sitten yhtäkkiä voi enää aikuisena muuttua.

Joo joo. Itsesäälistä vinkunaa, sitäpä tämä. Mä olen vaan niin kyllästynyt tähän kuvaan, mikä minulla on itsestäni, mutta en saa itseäni ajattelemaan toisin. Olen kyllästynyt yrittämään.

 

["vieras"]

Jos lakkaisit yrittämästä. Sekin on itsensä lyttäämistä, ettei muka saisi olla itsetunnoton. Keskity enemmän konkreettisiin asioihin ja ajattele ihan rauhassa, että olet paska. Kyllä se varmasti vielä vähenee vielä ajan kanssa.

 

["vieras"]

Ei kai sun tarvitsekkaan "ajatuksen voimalla" itseäsi muuttaa. Keskity vaan nyt elämään, mitä sitten jos oot tyhmä, ruma ja paska (itseäsi lainaten)? Oikeus se on sullakin nauttia elämästä! Luulen, et aika tekee paljon. "Yhtäkkiä" ei tapahdu ihmismielessä mitään.

 

[Ultramariini]

[QUOTE="vieras";23074919]Ei kai sun tarvitsekkaan "ajatuksen voimalla" itseäsi muuttaa. Keskity vaan nyt elämään, mitä sitten jos oot tyhmä, ruma ja paska (itseäsi lainaten)? Oikeus se on sullakin nauttia elämästä! Luulen, et aika tekee paljon. "Yhtäkkiä" ei tapahdu ihmismielessä mitään.[/QUOTE]

aika tekee paljon, ainakin minun kohdallani. Mitä enemmän minulla on elettyjä vuosia takanani ja mitä pidemmän ajan olen viettänyt seurassani- sitä armeliaammaksi olen tullut itselleni.

 

[villi arvaus]

jollain tasolla taitaa olla niin, että jos ihminen jatkuvasti lyttää itseään, niin se elää ikäänkuin kahtiajakautuneena.

Niin kauan kuin lyttäät itseäsi, niin sinussa on osa joka on tuon kaiken paskuuden yläpuolella tuomarina ja pyövelinä. Ja niin kauan sun ei tartte antautua suremaan sitä vääryyttä, mitä sulle on tehty. Se kun tekee vielä kipeämpää kuin jatkuva itselyttääminen.

Hanki senverran mielekästä tekemistä, ettet ehdi mollaamaan itteäs. Mieluummin jotain, missä olet hyödyksi muille. Vaan helppohan tässä on heittää...

Mitä se terapeutti sulle sitten sanoo?

 

[ruikutiruikuti]

[QUOTE="vieras";23074919]Ei kai sun tarvitsekkaan "ajatuksen voimalla" itseäsi muuttaa. Keskity vaan nyt elämään, mitä sitten jos oot tyhmä, ruma ja paska (itseäsi lainaten)? Oikeus se on sullakin nauttia elämästä! Luulen, et aika tekee paljon. "Yhtäkkiä" ei tapahdu ihmismielessä mitään.[/QUOTE]

Tähän liittyy sekin, että koen ettei mulla ole oikeutta nauttia elämästä. Mä en määritä muita ihmisiä niiden suoritusten perusteella, mutta itseni määritän. Mun pitäisi jotenkin ansaita se, että voin nauttia elämästä, minun pitäisi ansaita oikeus ja ihmisarvo. Ja yhdellä tasolla ymmärrän, että tämähän on aivan naurettava tapa ajatella, koska ihmisarvon ja oikeuden nauttia elämästä pitäisi olla kaikilla ihmisillä. Silti minä koen hyvin voimakkaasti sen, että minun pitää jotenkin lunastaa itselleni tämä oikeus, enkä sitä koskaan pysty lunastamaan. Tiedän siis kyllä, että minulla on vääristynyt minäkuva ja niin edelleen. Tiedän senkin, mistä nämä asiat juurtavat. Tiedän senkin, jollain tasolla, että ajatustapani on kieroutunut. Teorian tasolla tiedän tän kaiken.

 

[ruikutiruikuti]

jollain tasolla taitaa olla niin, että jos ihminen jatkuvasti lyttää itseään, niin se elää ikäänkuin kahtiajakautuneena.

Niin kauan kuin lyttäät itseäsi, niin sinussa on osa joka on tuon kaiken paskuuden yläpuolella tuomarina ja pyövelinä. Ja niin kauan sun ei tartte antautua suremaan sitä vääryyttä, mitä sulle on tehty. Se kun tekee vielä kipeämpää kuin jatkuva itselyttääminen.

Hanki senverran mielekästä tekemistä, ettet ehdi mollaamaan itteäs. Mieluummin jotain, missä olet hyödyksi muille. Vaan helppohan tässä on heittää...

Mitä se terapeutti sulle sitten sanoo?

Teettää itsetunto-harjoituksia, kehottaa tarkkailemaan sitä negatiivista kommunikointia itsen kanssa, kehottaa suhtautumaan itseen neutraalisti näin aluksi, kehottaa positiivisiin mielikuviin, kehottaa olemaan vähemmän ankara itselle. Yhdellä kertaa se jo naurahti, että teen jo taidetta siitä itseni syyllistämisestä ja dumaamisesta.

Mä teen niitä harjoituksia armollisuudesta ja positiivisuudesta, ja käyn päässäni koko ajan jotain dialogia ajatustasolla, että vitut, vaikka kuinka katsoisit peiliin ja sanoisit että olet hyvä, sä tiedät itse että et ole. Vaikka kuinka tekisit harjoituksia, niin tiedät, että susta ei ole mihinkään, älä ole niin idiootti että yrität huijata itseäsi.

Ja tuntuu, että mä en löydä mitään sellaista, mistä en lyttäisi itseäni. On aivan sama mitä teen, mitätöin sitä tekemistä itselleni ihan jatkuvalla syötöllä. Että mikset tee enemmän, toi ei riitä mihinkään, mikset tee paremmin, no sikset koska olet paska ja luuseri. Tosi tervettä ja kannustavaa.

 

[villi lisäarvaus]

Teettää itsetunto-harjoituksia, kehottaa tarkkailemaan sitä negatiivista kommunikointia itsen kanssa, kehottaa suhtautumaan itseen neutraalisti näin aluksi, kehottaa positiivisiin mielikuviin, kehottaa olemaan vähemmän ankara itselle. Yhdellä kertaa se jo naurahti, että teen jo taidetta siitä itseni syyllistämisestä ja dumaamisesta.

Mä teen niitä harjoituksia armollisuudesta ja positiivisuudesta, ja käyn päässäni koko ajan jotain dialogia ajatustasolla, että vitut, vaikka kuinka katsoisit peiliin ja sanoisit että olet hyvä, sä tiedät itse että et ole. Vaikka kuinka tekisit harjoituksia, niin tiedät, että susta ei ole mihinkään, älä ole niin idiootti että yrität huijata itseäsi.

Ja tuntuu, että mä en löydä mitään sellaista, mistä en lyttäisi itseäni. On aivan sama mitä teen, mitätöin sitä tekemistä itselleni ihan jatkuvalla syötöllä. Että mikset tee enemmän, toi ei riitä mihinkään, mikset tee paremmin, no sikset koska olet paska ja luuseri. Tosi tervettä ja kannustavaa.

voisko tuo olla sulle väärä terapiamalli? Että jos pari vuotta täytyy harjoitella noiden harjoitusten tekemistä, niin voisi jo päätellä, että ne eivät ole sua varten?

Onko tuossa mun kirjoituksen alussa sun mielestä sitte mitään perää? Että vois olla niin, että se itselyttääminen jollain tapaa palvelee jotain tarkoitusta.

Mulle tuo näyttäytyy hiukan niinkin, että sulla kun ei ole oikein ihmistenväliset rajat selvillä, niin se itsen kurmuuttaminen on ikään kuin sen ainoan ihmisen rääkkäämistä, jota kehtaat kohdella kaltoin. Ja että ihmisen pitää ottaa ihan vakavasti se, että sulla ei ole mitään oikeutta kohdella itteäs sillä tapaa, ja että asian vois nähdä itsekurikysymyksenä. Mutta tää nyt on unettoman väsynyttä mutulätinää. Kerro toki voisko tässä olla senttiäkään ideaa vai liippaako kaukaa ohi?

 

["vieras"]

Ainakin osaat kirjoittaa selkeästi. Toisinsanoen: olet hyvä ilmaisemaan itseäsi. Ja en tiedä miksi mulla tuli sun kirjoituksista sellanen fiilis että oot järkevä ja hyvä tyyppi

 

[villi jatkolisäarvaus]

[QUOTE="vieras";23075143]Ainakin osaat kirjoittaa selkeästi. Toisinsanoen: olet hyvä ilmaisemaan itseäsi. Ja en tiedä miksi mulla tuli sun kirjoituksista sellanen fiilis että oot järkevä ja hyvä tyyppi [/QUOTE]

hehhee... ehkä se fiilis johtuu siitä, että oon suloisen omahyväinen tietyn epävarmuuden kääntöpuolena ja oppinu olemaan pieksämättä itteäni yleensä muuten kuin hyvässä hengessä. mutta ei sun mua tartte kehua että saat mun puolesta olla olemassa, tiiäthän...

taisit väistää kysymyksen imartelemalla, mutta enhän mä sua laita semmoiseen vastaamaan mihin et halua. kohta taidan mennä kyllä maate, mutta katson vielä huomenna oletko jotain kirjoittanu. öitä, ja hali!

 

[***]

Tähän liittyy sekin, että koen ettei mulla ole oikeutta nauttia elämästä. Mä en määritä muita ihmisiä niiden suoritusten perusteella, mutta itseni määritän. Mun pitäisi jotenkin ansaita se, että voin nauttia elämästä, minun pitäisi ansaita oikeus ja ihmisarvo. Ja yhdellä tasolla ymmärrän, että tämähän on aivan naurettava tapa ajatella, koska ihmisarvon ja oikeuden nauttia elämästä pitäisi olla kaikilla ihmisillä. Silti minä koen hyvin voimakkaasti sen, että minun pitää jotenkin lunastaa itselleni tämä oikeus, enkä sitä koskaan pysty lunastamaan. Tiedän siis kyllä, että minulla on vääristynyt minäkuva ja niin edelleen. Tiedän senkin, mistä nämä asiat juurtavat. Tiedän senkin, jollain tasolla, että ajatustapani on kieroutunut. Teorian tasolla tiedän tän kaiken.

Aika tuttua kauraa, sanoisinko. En vaan joksenkaan jaksa ajatella enää mitään vääristyneestä omakuvasta, vaan tiedostan ja ymmärrän ihan rehellisesti olevani tämmöinen normaalia tyhmempi, hitaampi jne. immeinen.
Kova yritys päällä koko ajan saada sitä normaalin ihmisen arvoa itsellensä, nyt pitkän työttömyyden jälkeen onnistuinkin pääsemään oppisopimuksella töihin joista pidän. Ainakaan kukaan voi sossunelätiksi enää haukkua.
Miehen kansa meinaa ehkä olla pientä kriisiä(minun puolelta siis, miekkonen ei pahemmin stressaa mistään), hänellekun on itsestäänselvyys ollut aina mitä tehdä ja mitä olla. Itsellä kun se sattuu olemaan vieläkin vähän hukassa.
Ja edelleen koen vuoden yhdessäolon jälkeen etten ansaitse näin hienoa miestä mikä minusta on sattunut kiinnostumaan. No onneksi tässäkin on realiteetit mielessä ja tiedostan kyllä että ei tämä ikuisesti happy end-tarinana jatku, kyllähän tuolle se parempi on jossain.
Mutta yritän nauttia tästä vielä kun voin.

 

[ruikutiruikuti]

hehhee... ehkä se fiilis johtuu siitä, että oon suloisen omahyväinen tietyn epävarmuuden kääntöpuolena ja oppinu olemaan pieksämättä itteäni yleensä muuten kuin hyvässä hengessä. mutta ei sun mua tartte kehua että saat mun puolesta olla olemassa, tiiäthän...

taisit väistää kysymyksen imartelemalla, mutta enhän mä sua laita semmoiseen vastaamaan mihin et halua. kohta taidan mennä kyllä maate, mutta katson vielä huomenna oletko jotain kirjoittanu. öitä, ja hali!

Ei tuo ollut minun kommenttini, vaan jonkun toisen. Se ei siis tainnut olla vastaus sinulle vaan minulle.

 

[villi arvaaja]

Ei tuo ollut minun kommenttini, vaan jonkun toisen. Se ei siis tainnut olla vastaus sinulle vaan minulle.

kappas juu, taisin omia sun kehut! näin helppoa se on, kun on riittävän retee