Luovun urastani ja jään kotiin

Taasen sairastetaan kotona lapsen kanssa.. toinen kuukauden sisään jo. Töissä naristaan ja asenteen kuulin taas aamulla äänensävystä.
Vaikka paljon meillä tosin on kipeänä oltukin : /

Nyt saa mun osalta tää työuran rakentaminen riittää. Toisen lapsen syntyessä aion jäädä kotiin niin pitkälle kun persaus kestää! Enää mä en jaksa tätä jatkuvaa stressaamista. Luovun unelmaduunista ja vaihdan sit vaikka kaupan alalle tekemään iltoja ja viikonloppuja, ei tarvitse miettiä lastenhoito-ongelmia!

Ääh.. kamala valittaja taidan olla, mutta miten musta tuntuu että oletetaan työn menevän lapsen edelle ja se EI mulle sovi. Mur.

 

Mut irtisanottiin yhdestä työpaikasta kun lapsi meni työn edelle. Sillon harmitti, ei enään! Se on vaan julma totuus nykyaikana että monessa työpaikassa oletetaan työn olevan omaa lasta tärkeämpi.

 

Miksei mies jää lapsen kanssa kotiin?

 

Miksei mies jää lapsen kanssa kotiin?

Ai juu, unohdinkin sen mainita. Mies on meillä sairastavan lapsen kanssa enemmän kotona kuin minä. Nytkin juuri ollut 2 viime kertaa.

 

Mut irtisanottiin yhdestä työpaikasta kun lapsi meni työn edelle. Sillon harmitti, ei enään! Se on vaan julma totuus nykyaikana että monessa työpaikassa oletetaan työn olevan omaa lasta tärkeämpi.

Mut eihän toi ole laillinen irtisanominen..

 

Mut eihän toi ole laillinen irtisanominen..

Eihän se tietäänkään ollut se virallinen syy, tää on niin pitkä juttu että en jaksa selittää, mutta laittomaks irtisanomiseks todettiin lopulta ja oisin saanut työni takaisin, mutta jostain syystä en enään halunnut..
mutta kaikki alkoi siitä kun lapsella alko sairastelu kierrä ekana tarha syksynä!

 

Jos työpaikkasi on kerran sinulle unelmaduuni, niin älä nyt oikeasti toisten sanomisia ota niin vakavasti. Äitinä saa tottua siihen että on joko huono äiti tai huono työntekijä - ja välillä niitä molempia yhtäaikaa.

Lasten sairastamisiin ei pysty itse juurikaan vaikuttamaan. Ainut mitä voit on se että miehen kanssa välillä vuorottelette siinä kumpi jää kotiin.

Mutta jos sinun työsi on sinulle tärkeää, en jäisi kotiin pysyvästi vaikka sairasteluiden hoitaminen hankalaa onkin. Työ on kuitenkin merkittävä osa elämää, ja mieluisa työpaikka kuin lottovoitto. Se mahdollistaa paljon mukavia asioita. Pidä pitkä hoitovapaa, rentoudu ja palaat takaisin töihin aikanaan kiitollisena siitä että et ole ottanut niitä lopareita vaikka siltä tuntui

 

Niin ja se pahin sairastelu hoitoonmennessä kestää yleensä max. 6 kk jonka jälkeen kevät taas koittaa ja lapsikin voi paremmin. Ikävä, jos työnantajallesi ei maistu se asia, että lapset sairastelevat tuossa vaiheessa, mutta kypsymättömyydestä ja tietämättömyydestä se nyt lähinnä kertoo.

 

teit oikean päätöksen!! kyllä töitä aina löytyy sit ku niitä on aikaa tehdä. Lapset on pieniä vain kerran!

 

Kiitokset kannustuksista

Meillä valitettavasti tilanne on se, että tuo sairastelu jatkuu edelleen (hoidon aloittamisesta vuosi jo). Pitkän hoitovapaan aion vähintäänkin pitää. Paha vaan, että siinä tapauksessa meidän firmassa siirretään automaattisesti eri tehtäviin (ei ole tiedot palatessa vaaditulla tasolla), joten sinälläänkin taitaa tuo "urailu" meikäläiseltä katketa. Mutta ei voi varmaan mitään, parempi sekin kuin nykytilanne, jossa välillä ahistaa niin ettei henki kulje :'(