Y
Yksinäinen vaimo
Vieras
Hei Ellit!
Mieheni mielestä olen sairaalloisen mustasukkainen. Itse pidän itseäni miltei normaalina
Varmaan aika tavallinen tarina taas, mutta lue jos jaksat ja kommentoi jos kiinnostaa. Meillä on ns. uusioperhe. Edellisestä erottuani muutin uuden miehen taloon siemen sisällä kasvaen. Meillä on nyt kaksi yhteistä lasta, yksi aiemmasta liitostani.
Olin tekemässä uuden miehen luo muuttoa, kun ensimmäinen niitti yhteiseen arkkuumme jo iskettiin. Laittelin tavaroitani paikoilleen, kun löysin kirjeen työhuoneen pöydältä. Kirjeessä joku nainen voivotteli, kun mieheni ei pidä enää yhteyttä ja kirjeestä selvisi myös heidän edellinen tapaaminen (olin jo miehelle 5.kuulla raskaana ja muuttamassa hänen luokseen). Minulle mies kertoi naisen paikkakunnalle menoon ihan toisen tarinan. Toinen niitti tuli, kun mies ehdotti että voisin mennä useammin kotikaupunkiini lasten kanssa viikonloppuja viettämään. Hän haluaisi olla kavereitten kanssa ja viettää aikaa itselleen. ""Ei enää mitään yksityisyyttä"" kuulemma hänellä. Riideltiin ja sovittiin... Naimisiin mentiin lapsen synnyttyä ja yritin painaa asiat villaisella. Eihän niitä niin vaan paineta vaan aloin etsiskellä kaikkea, mikä paljastaisi pettämisen. Kyselin liikaa ja sainkin tuntea sen nahoissani erään jätkäporukan illan päätteeksi (turpaan tuli ja ""vittuako oikein kyselet"" päälle). Kauna kasvoi ja sen myötä seksielämä hiipui lähes olemattomiin, ei tehnyt mieli. Nyt aikaa on kulunut viisi vuotta ja seksiä harrastetaan ehkä kerran-pari kuussa. Olen uudella paikkakunnalla aika yksin. Miksi tänään kirjoitan, mieheni on lähdössä työmatkalle työkaverin (nainen) kanssa ja laskin päässäni 1+1: tämä nainen tuli viisi vuotta sitten heille töihin ja rivakka seksielämämme alkoi hiipua. Mies väittää ettei mitään suhdetta ole ja että rakastaa minua. Jotenkin ""möllö olo"" . Mitäpä arvoisat lukijat olette asiasta mieltä?
Mieheni mielestä olen sairaalloisen mustasukkainen. Itse pidän itseäni miltei normaalina
Olin tekemässä uuden miehen luo muuttoa, kun ensimmäinen niitti yhteiseen arkkuumme jo iskettiin. Laittelin tavaroitani paikoilleen, kun löysin kirjeen työhuoneen pöydältä. Kirjeessä joku nainen voivotteli, kun mieheni ei pidä enää yhteyttä ja kirjeestä selvisi myös heidän edellinen tapaaminen (olin jo miehelle 5.kuulla raskaana ja muuttamassa hänen luokseen). Minulle mies kertoi naisen paikkakunnalle menoon ihan toisen tarinan. Toinen niitti tuli, kun mies ehdotti että voisin mennä useammin kotikaupunkiini lasten kanssa viikonloppuja viettämään. Hän haluaisi olla kavereitten kanssa ja viettää aikaa itselleen. ""Ei enää mitään yksityisyyttä"" kuulemma hänellä. Riideltiin ja sovittiin... Naimisiin mentiin lapsen synnyttyä ja yritin painaa asiat villaisella. Eihän niitä niin vaan paineta vaan aloin etsiskellä kaikkea, mikä paljastaisi pettämisen. Kyselin liikaa ja sainkin tuntea sen nahoissani erään jätkäporukan illan päätteeksi (turpaan tuli ja ""vittuako oikein kyselet"" päälle). Kauna kasvoi ja sen myötä seksielämä hiipui lähes olemattomiin, ei tehnyt mieli. Nyt aikaa on kulunut viisi vuotta ja seksiä harrastetaan ehkä kerran-pari kuussa. Olen uudella paikkakunnalla aika yksin. Miksi tänään kirjoitan, mieheni on lähdössä työmatkalle työkaverin (nainen) kanssa ja laskin päässäni 1+1: tämä nainen tuli viisi vuotta sitten heille töihin ja rivakka seksielämämme alkoi hiipua. Mies väittää ettei mitään suhdetta ole ja että rakastaa minua. Jotenkin ""möllö olo"" . Mitäpä arvoisat lukijat olette asiasta mieltä?