Jaah. Luotan kyllä mieheeni 100%, mutta ihan yhtä suuri luotto ei ole elämään. Joten jos minusta aivovaurion seurauksena tulee sadistinen ja sairas tyranni, saan nyrkkeilysäkin kokoisen kasvaimen naamaani ja etäännyn puolisostani kaikilla mahdollisilla tavoilla, niin pidän mahdollisena, että mieheni sitä 10 vuotta katsottuaan tilaisuuden tullen tuntisi kiusausta lähteä kahville vieraan naisen kanssa ja jakaa hänen kanssaan ehkä asioita, jotka aiemmin olisi katsottu kuuluvan vain parisuhteeseen.
Mutta luotan siihen, että ellei mitään radikaalia tapahdu (aloitan seksisuhteen lampaan kanssa tai suolistan hänen äitinsä?), mieheni rakastaa minua, haluaa jakaa elämän kanssani eikä tahallisesti minua satuta.