Luoja, mä päätän päiväni..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tää ei oo provo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tää ei oo provo

Vieras
Ihan oikeasti. En jaksa enää. Olen aivan yksin. Lapsellakin on parempi ilman mun pahaa oloa. Rakastan lastani, sen takia en halua häntä enää satuttaa mun pahalla olollani. Hän on vielä niin pieni niin ei muistakkaan sitten mua. Mulla ei ole ketään. Kaikki ovat hylänneet. Mä haluan tappaa itseni.
 
Mutta kaikista parasta lapsesi kannalta olisi että hankkiutuisit avun piiriin ja olisit hänen rinnallaan luonnolliseen kuolemaan asti. SE olisi aitoa rakkautta lasta kohtaan. Ja vaikkei muistaisi, ei se sitä tarkoita etteikö tulisi sinua tarvitsemaan tulevaisuudessa. Olet äiti. Et korvattava hyödyke.
 
Ja nyt otat itseäsi niskasta kiinni, mä en ainakaan haluu,että tapat itsesi. Soita itsellesi apua mielenterveystoimistosta. Etsi ystäviä, minä voisin olla se ensimmäinen ystäväsijos sopii.
 
Missä ovat kaikki läheisesi? Vanhempasi? Lapsesi isä? Muu tukiverkko? Jos ei niitä löydy ympäriltä niin varmasti saat apua ongelmiisi muuta kautta... Itsemurha on aina itsekäs teko.
 
En osaa muuten neuvoa, mutta apua on ainakin turha hakea, nyt on lama ja ketään ei oikeasti kiinnosta. Jospa sä jaksat suorittaa elämääs päivästä toiseen, niin täällä tekee muutkin, vaikka kuinka tuntuu vaikealta. Voimia :hug:
 
olin samassa tilanteessa vuosi sitten. mulla riitti onneksi voimat juuri ja juuri että menin lääkärille. sain lääkkeitä ja pikkuhiljaa alkoi paha olo väistyä. muistan kuitenkin vielä tuon olon... se on kamalaa.

oletko saanut tai hakenut apua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja +:
Missä ovat kaikki läheisesi? Vanhempasi? Lapsesi isä? Muu tukiverkko? Jos ei niitä löydy ympäriltä niin varmasti saat apua ongelmiisi muuta kautta... Itsemurha on aina itsekäs teko.

Minulla ei ole vanhempia, lapsen isä on, mutta suhde aivan kammottava, mulla ei ole muita... Mulla ei ole voimia, mä en halua olla yksin, mun on tosi paha olla ja ei ole ketään kelle kertoa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nadia:
En osaa muuten neuvoa, mutta apua on ainakin turha hakea, nyt on lama ja ketään ei oikeasti kiinnosta. Jospa sä jaksat suorittaa elämääs päivästä toiseen, niin täällä tekee muutkin, vaikka kuinka tuntuu vaikealta. Voimia :hug:

apua kyllä saa kun sitä hakee! ehkä ei ekalla kerralla, eikä tokalla, mutta sitä saa.

kokemuksella puhun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
olin samassa tilanteessa vuosi sitten. mulla riitti onneksi voimat juuri ja juuri että menin lääkärille. sain lääkkeitä ja pikkuhiljaa alkoi paha olo väistyä. muistan kuitenkin vielä tuon olon... se on kamalaa.

oletko saanut tai hakenut apua?

en ole hakenut apua, mistä sitäkin muka hakisin. Mua hävettäisikin mennä jonnekkin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja +:
Missä ovat kaikki läheisesi? Vanhempasi? Lapsesi isä? Muu tukiverkko? Jos ei niitä löydy ympäriltä niin varmasti saat apua ongelmiisi muuta kautta... Itsemurha on aina itsekäs teko.

Minulla ei ole vanhempia, lapsen isä on, mutta suhde aivan kammottava, mulla ei ole muita... Mulla ei ole voimia, mä en halua olla yksin, mun on tosi paha olla ja ei ole ketään kelle kertoa..

Et kai halua, että lapsesi on tulevaisuudessa yhtä yksin? Hän tarvii sua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
olin samassa tilanteessa vuosi sitten. mulla riitti onneksi voimat juuri ja juuri että menin lääkärille. sain lääkkeitä ja pikkuhiljaa alkoi paha olo väistyä. muistan kuitenkin vielä tuon olon... se on kamalaa.

oletko saanut tai hakenut apua?

en ole hakenut apua, mistä sitäkin muka hakisin. Mua hävettäisikin mennä jonnekkin..

lääkäriltä saa apua. minut laitettiin ensin tk:n kriisihoitajalle, hän hommasi minulle lääkärin apua kun huomasi kuinka syvällä masennuksessa olin. ja avun hakemisessa ei ole hävettävää, minusta hävettävämpää olisi luovuttaa, jättää lapsi oman onnensa nojaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
olin samassa tilanteessa vuosi sitten. mulla riitti onneksi voimat juuri ja juuri että menin lääkärille. sain lääkkeitä ja pikkuhiljaa alkoi paha olo väistyä. muistan kuitenkin vielä tuon olon... se on kamalaa.

oletko saanut tai hakenut apua?

en ole hakenut apua, mistä sitäkin muka hakisin. Mua hävettäisikin mennä jonnekkin..

Mulla on joskus ollut sama tunne, mutta en kyllä sitten olisi kehdannut päättää päiviänikään. Se hävettäis vielä enemmän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja +:
Missä ovat kaikki läheisesi? Vanhempasi? Lapsesi isä? Muu tukiverkko? Jos ei niitä löydy ympäriltä niin varmasti saat apua ongelmiisi muuta kautta... Itsemurha on aina itsekäs teko.

Minulla ei ole vanhempia, lapsen isä on, mutta suhde aivan kammottava, mulla ei ole muita... Mulla ei ole voimia, mä en halua olla yksin, mun on tosi paha olla ja ei ole ketään kelle kertoa..

Menet neuvolaan ja kerrot että tapat itsesi! Järkkäävät sulle terapian ja lääkityksen, lapsi siksi aikaa tarvittaessa muualle hoitoon mutta mitä siitä! Sähän olet valmis jättämään lapsesi vieraille ikuisiksi ajoiksi, kyllä silloin voi hetkeksi lapsesta luopua että saat tervehdyttyä!

Ja voihan olla että voit pitää lapsen koko ajan jos saat kotiin apua!

Ja sitten vielä asian sivusta mutta tähän kuitenkin selvästi liittyen! ETTÄ MUA VITUTTAA TUO ETTÄ SOMALEILLE TUNGETAAN RAHAA; ISOJA LUKAALEJA JA KAIKKEA ILMAN MITÄÄN VASTINETTA ILMAISELLE RAHALLE!

Suomalainen äiti saa varautua siihen että apua ei saa edes yksin masentuneena!

Mutta sinulle masentunut äiti sanon vielä sen että periksi et anna vaan apua vaadit vaikka huutaen ja pidät huolen että sen myös sinä verovaroilla saat!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja eikä:
ja taas mennään. onpa paljon surullisia ihmisiä...

Tarkoitat varmaan että tämä aloitus olisi vedätystä?

No, sen riskin otan mieluummin että joko jossain pitää minua pilkkanaan kuin että joku yksinäinen äiti jossain tappaa itsensä koska minä en viitsinyt vastata kun pelkäsin että ehkä tää onkin provo!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Soita neuvolaan/ sairaanhoitajan vastaanotolle yms ja sano tunteesi suoraan, varmasti auttavat! Huokaile Taivaan Isin puoleen.. Hali! :)

Enhän mä muuta tässä ole tehnytkään kuin rukoillut voimia. Mun elämä on ollut aivan kuralla kakarasta lähtien ja nyt tuntuu etten enää jaksa hetkeäkään. Mä haluan mun isän luokse tuonne pois.
 
Lapsi voi olla liian pieni muistamaan sua tietoisella tasolla, mutta trauma tulee silti kun vanhemman menettää, ei se ole muistin asia. Lisäksi hän kasvaisi tietäen, että äitinsä on tappanut itsensä - ei kiva kohtalo ilman sitä traumaakaan.

Moni on ollut tuossa tilassa kuin sinä, ja hävennyt niinkuin sinä, ja menettänyt näköalansa niinkuin sinä, ja uskonsa kykyynsä olla lapselleen hyväksi. Silti ovat autettuna nousseet siitä ihan kelvolliseen elämään ja kelvollisiksi äideiksi. Hae nyt vaan sitä apua.
 
misk sua hävetä,älä vitsi,se on elämää,meillä jokaisella vaistonkäymisiä,ei kenellä menee vain hienosti,sulla vaan masennus ja jotain asioita jotka vaiva sua,ensiks haet apua selviät mikä vaiva ja sitten rakennat sen mukaan oma elämää,usko pois pahaa olo ei ikuista,meillä kaikilla elämässä sekä valkoinen että musta viiva(näin venäläiset sano)
 

Yhteistyössä