Lukutoukkalapsi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äiti"

Vieras
on vasta 7 ja lukisi vain kaikenlaista. Divarissa kävi etsimässä mielista kirjallisuutta.
Onko ihan normaalia?
Hänen isosisko innostui lukemisesta vasta toisen luokan jälkeen. Ja tämä lapsi nyt vasta aloittanut eka luokan ja vasta täytti 7.

Tykkää kyllä leikkimisestä myös paljon, mutta on aika valikoiva, eli ei oikein jaksa leikkiä kuin silloin, jos tietää, että leikit menevät täysin yhteen. Eli yhden lapsen kanssa vain leikkii, niin että sitä leikkiä odottaa.
suostuu kyllä jos joku toinen pyytää, satunnaisesti, mutta näkee että vähän äitin mieliksi...

Mieluummin kuin on kavereiden kanssa, jos leikit eivät vastaa hänen käsitystä leikkimisestä (rakastaa mielikuvitushahmoja, winx, kaikki telkkarisarjojen hahmot jne, mutta ei oikein ymmärrä kotileikistä tai sellaisesta että leikkisi olevansa joku eläin jne) joko lukee, katsoo piirrettyjä tai pelaa tietokoneella.

Pitäisikö häntä rohkaista olemaan enemmän kavereiden kanssa? kun tuntuu että nykyään kuuluu koko ajan haluta leikkiä toisten kanssa, tai on epänormaali.
 
Anna hyvä ihminen lapsesi lukea, jos kumminkaan ei ihan erakoksi ala! Hyvä on toki välillä ulkoillakin, ettei vallan kalpene ja tietokoneen palaamiselle tarkat rajat, koska, kuinka kauan ja mitä pelataan. Eivät kaikki ole yltiösosiaalisia joukkuepelaajia, eikä sellaiseksi voi ketään pakottaa, mutta jos muutamakin kaveri löytyy ja lapsi osaa kuitenkin leikkiä jonkun muunkin kanssa, niin älä suotta murehdi. Ja tuon ikäiselle voi jo selittääkin, että kaikki ei aina voi mennä ihan niinkuin lapsi haluaa, joskus pitää hyväksyä muidenkin ajatuksia leikin kulusta, ja sitten voi taas vastavuoroisesti tarjota omia ideoita.

Niin, ja eihän tuo kotileikki nyt mikään ainoa autuaaksi tekevä leikki ole, kyllä lapset on kautta aikain leikkineet Batmaneita, supermiehiä, prinssejä ja vaikka mitä. Nuo kirjat ja pelit luonnollisesti vahvistavat lapsessa sitä tarvetta, mutta kunhan tosiaan sinä asetat järkevät rajat ja pidät huolen lapsen riittävästä hapensaannista, niin huoli pois; Lapsestasi kasvaa ehkä hiukan hiljaisempi ja vetäytyvämpi, mutta mieleikuvitukseltaan rikas ja luova lapsi -ja usko pois, myös sellaisia tarvitaan meidän päällepäsmärien ja suuna päänä huutajien joukkoon, myös tulevaisuudessa.
 
Isäni sanoi, että hän ei ole kavereita kaivannut sen jälkeen kun kirjastokortin sai. :)

Lapseni, 7v ja 9v, lukevat ahkerasti, enkä ole heitä yrittänyt siitä vierottaa.
 
Mä olin samanlainen- aina nenä kiinni kirjassa kun lukemaan opin.

Omanikäisten kirjahylly koulullakin oli äkkiä luettu joten siirryin vaivihkaa isompien kirjoihin.

Aamuisin heräsin tuntia aiemmin että ehdin lukea vielä jotain ennen kouluunmenoa.
 
Mitenkäs, onkä nämä lukutoukkalapset olleet myös ennen omaa lukutaitoaan innokkaita kuuntelijoita? Oma esikoiseni kohta 4v, eikä siis osaa vielä lukea, mutta jatkuvasti on vaatimassa aikuista lukemaan. Ja mieluiten istuisi vain sohvan nurkassa jähmettyneenä kuuntelemassa. Ja kaikki käy lehtiartikkeleista ja pitkistä saduista runoihin ja lasten rukouskirjaan... Näiden keskittyneiden hetkien ulkopuolella sitten onkin todella vilkas ja jopa "keksittymiskyvytön". Mitähän tuostakin tulee...
 

Yhteistyössä